The European Parliament (EP) has evolved into a powerful legislative actor over the past 40 years. In order to exercise its hard won legislative competencies in an efficient and effective manner the EP has developed an extensive and influential committee system. The Treaty of Lisbon (ToL) recognised its equal status as co-legislator with the Council of the EU and introduced the Ordinary Legislative Procedure (OLP) as the default EU legislative procedure. Despite the fact that after the introduction of the OLP all EP committees formally operate under the same legal procedure, disparities remain in the levels of influence that each committee commands. This state of affairs demonstrates that if we are to understand what drives committee influence we need to explore the informal sources of influence that committees draw on in addition to the formal rules. This project addresses the lack of understanding of how the committees establish legislative influence by identifying and testing the different resources which committees may be utilising to establish their influence. The thesis puts forward four hypotheses concerning the factors that can account for how committees establish influence. These are developed and tested within three case studies. The case studies comprise the highly influential committees on, firstly, the Environment, Public Health and Food Safety Committee, secondly, the Budget Committee and, thirdly, the International Trade Committee. The research project adopts a qualitative approach to complement and create a different perspective from the quantitative studies which dominate the field. It draws on extensive primary material from thirty semi-structured interviews held with MEPs, advisers, EP staff and party officials active in the 7th legislative term (2009-2014). A number of the current conventions concerning the way in which expertise, partisan dynamics, and policy outputs affect how committees establish legislative influence are challenged and new insights regarding their relative importance are offered. Overall, these original findings, contained within this dissertation, have highly significant implications, not only with regard to the committee system of the EP but, also, for the wider field of legislative politics.

This thesis uses cyber security, an important topic in today's world, as a vector for analysis in order to contribute to a better understanding of the European Union (EU)’s policy-making processes. Although EU policy has received extensive scholarly attention, cyber security policy is under-researched, a gap in current literature this thesis addresses. The goal of the thesis is to understand why the Union adopted and maintained a socio-economic approach to cyber security when other actors added military and defence considerations. The thesis employs an historical institutionalist (HI) framework to examine the long-term institutional and ideational influences underpinning policy development in this area between 1985 and 2013. This was achieved using a longitudinal narrative inquiry employing an original, conceptual content analysis technique developed to gather data from both relevant EU acquis communautaire and over 30 interviews. There were three main findings resulting from this analysis, two empirical and one theoretical. The first empirical finding was that the EU’s competences established an institutional framework – a set of rules and procedures – for policy development in this sector. By restricting the EU’s capacity to engage in military or national security-oriented issues, its competences required it to respond to emerging security matters from a socio-economic perspective. The second empirical finding was that there exists a specific discourse underpinning EU cyber security policy. That discourse is predicated upon a set of five ideational elements which influenced policy continuously between 1985 and 2013. These five elements are: maximising the economic benefits of cyberspace; protecting fundamental rights; tackling cyber-crime; promoting trust in digital systems and achieving these goals through facilitating actor co-operation. Throughout the thesis the argument is made that the EU adopted and maintained its socio-economic policy as a result of an interaction between this ideational discourse and the institutional framework provided by competences. This interaction created a linear, but not deterministic path of policy development from which the EU did not deviate. The third, theoretical, finding relates to the HI mechanisms of path dependency and punctuated equilibrium. The EU’s policy discourse was exposed to major stresses after 2007 which, according to punctuated equilibrium, should have caused policy change. Instead, those stresses entrenched the Union’s discourse. This demonstrates an explanatory flexibility not normally associated with punctuated equilibrium. The findings of the thesis have implications for policy practitioners by providing a way to identify underlying ideational dynamics in policy development. Due to a combination of empirical and conceptual findings, the thesis provides a potential basis for future research in EU policy development and HI analyses.

This submission for a PhD by published work looks at employment relations in the Civil Service and the National Health Service( NHS) over the last decade and in particular at management/union relations, pay determination and equal opportunities. The focus of research over this period was the extent to which private sector norms are advocated by the State impacted on public sector practices: a) in the Civil Service compared to the NHS b) in employing bodies within the Civil Service(ie executive agencies and employing bodies within the NHS (ie NHS trusts). The submission is in three parts. First, the distinctions between the private and public sectors are discussed along with the change agenda pursued by successive governments since 1979 to make the public sector more like the private sector. Second, four key debates are rehearsed: whether the state as employer is no longer a 'model' employer, whether there has been trade union renewal; whether the public sector ethos has been undermined; and whether the accession of the Labour government in 1997 was a watershed in respect of public sector employment relations. Third, the author's contributions to these debates are demonstrated.

Uppsatsen analyserar Clara Henrys bok Ja jag har mens, hurså? (2016), en bok som lyfter tabun kring menstruation, som ett möjligt läromedel i ämnet svenska. Syftet med uppsatsen är att undersöka hur Henrys bok kan användas i svenskundervisningen för årskurs 4-6. Uppsatsen undersöker tidigare forskning kopplat till vårt syfte indelat i tre frågeställningar. Den första frågeställningen undersöker bokens ämne och dess trovärdighet. Den andra frågeställningen undersöker hur ett läromedel kan vara utformat och huruvida Henrys bok kan användas som ett sådant. Den tredje och sista frågeställningen undersöker pedagogiska aspekter i undervisningen som läraren bör överväga, utöver bokens innehåll. Dessa frågeställningar besvaras och analyseras med hjälp av tidigare forskning som sökts via databaser och via sökord passande för syftet i denna uppsats. Sammanfattningsvis visar vår undersökning att Henrys bok kan inkluderas i undervisningen kring 12-årsåldern och i alla delar av svenskundervisningen där eleverna gör övningar utifrån texter och utdrag. Om den används som ett kompletterande läromedel med fokus på bokens innehåll och följande diskussioner kring det kan Henrys bok Ja jag har mens, hurså? bidra till att eleverna når läroplanens övergripande mål och inte enbart kunskapskraven i svenskan.

This dissertation develops a method for the analysis of political discourse from the work of Foucault which it uses to construct the Labour Party in the 1930s, in a specific relation to the issues of antisemitism and Indian independence. These issues are chosen because they are some of the issues in which a conception of race is posed in the implicit and explicit discourse. The central thrust of the investigation is to establish the ways in which the notion of political community is constructed in these particular discourses, and then assess the extent to which this informs constructions of race. It has been possible to develop a method for 'reading' political statements which asks how a particular position was arrived at, its conditions of formation. Two of the key mechanisms in this are constraint and structuring mechanism. This is a way of designating the factors which limit the range of political possibilities in the issue of statements. Through this method of reading it has been possible to construct the Labour Party as a discoursing institution from the variety of positions offered to it as definitions of particular issues. It. has been possible to determine which positions it chose to sanction as official and which it chose to reject. A close examination of official and unofficial statements facilitates a number of comments on the ideological nature of the positions which the Labour Party chose to sanction and those which were unacceptable to it. The Labour Party's definitions of Indian independence reveal its conceptions of commonwealth. As a key institution in defining the British commonwealth it awarded India second class status as a political community, through an independence constitution which did not enfranchise the majority of its population. On the issue of anti semitism the Labour Party revealed itself to be unable to countenance a multi racial political community by posing Fascism and anti semitism as separate issues, the former to be challenged by the Labour movement, the latter to be eased by Zionism. The conclusions consider the extent to which constructions of race have changed and then what might be the contemporary relevance of these historical debates in the study of race.

M.A. (African Languages) / The aim of this study is to make a critical survey of the development of Northern Sotho drama and specifically the treatment of kingship in Marangrang and Tswala e a Ja. Kingship in real life is usually accompanied by conflicts. The dramatists Maloma and Makgaleng in Marangrang and Tswala e a Ja respectively are aware of this fact.' The two texts are based on kingship conflicts. Conflict is an important element in drama, especially tragedy. Kingship is studied under the Characterization, Plot and Dialogue.

Abstract The aim of this study was to examine the way students use mobile phones and web-based learning environment, the development of professional skills during on-the-job learning, and the way the use of learning technologies and the development of professional skills change during the study. The theoretical framework of the study was built around a social cognitive theory of learning, and design research was used as a research method. The study was carried out in a vocational college of Oulu during 2005–2006. A research data consists of interviews of altogether twenty (20) students, data which originated from the use of learning technology, and notes of the researcher. The data was analyzed using qualitative content analysis. The results showed that mobile phone’s call and message functions were used chiefly for maintaining interaction between the students during the periods of on-the-job learning. Mobile phone’s photograph and video functions were used for describing work, work environments and work-related events, and for describing objects and devices of the work. The students used web-based learning environment mainly for writing learning diaries. The students formed four (4) different user groups depending on how they used learning technology. The user groups formed were active users of communication functions, the active users of photograph and video functions, average users of technology, and passive users of technology. The use of mobile phones and web-based learning environment supports students’ social interaction, memory, and information processing, factors which all enhance learning. Photographs the students took during their on-the-job learning periods captured information which they could utilize later if necessary. The students reported that during their on-the-job learning period they had learned basic knowledge and skills relevant to their work, gained routines and certainty, acquired situation-specific operational skills and wider, more profound knowledge. As to the development of professional skills, the learning of wider and more profound knowledge underwent the most marked changes. Those who were the active users of message functions reported having acquired the widest and most profound knowledge. The use of teaching technology can be said to increase the sociability of on-the-job learning as well as the possibilities of tutoring. Demand for self-direction in learning, and autonomy of reflection also decline at the same time. In particular, the active and versatile use of teaching technology improves the conceptual understanding of a work, and the formation of situational-specific information. It also helps to form more comprehensive understanding of the work. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena on jäsentää työssäoppimista oppimismenetelmänä ja tutkia opetusteknologian käyttöä työssäoppimisessa. Tutkimuksessa selvitettiin oppilaiden matkapuhelimen ja verkko-oppimisympäristön käyttöä ja ammattitaidon kehittymistä teknologiatuetussa työssäoppimisessa sekä opetusteknologian käytön ja ammattitaidon kehittymisen muuttumista tutkimuksen aikana. Tutkimuksen oppimisteoreettisena perustana on sosiokognitiivinen oppiminen ja tutkimusmenetelmänä design-tutkimus. Tutkimus toteutettiin Oulun seudun ammattiopistossa vuosina 2005–2006. Tutkimusaineistona on kahdenkymmenen ammatillisen perustutkinto-opiskelijan haastatteluaineisto, opetusteknologian käytössä syntynyt aineisto sekä tutkijan muistiinpanot. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan oppilaat käyttivät matkapuhelimen puhelu- ja viestitoimintoja pääasiassa oppilaiden välisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen. Kuvaustoimintoja he käyttivät töiden ja tapahtumien sekä työkohteiden, -välineiden ja -ympäristön kuvaamiseen. Verkko-oppimisympäristöä oppilaat käyttivät pääasiassa päiväkirjojen kirjoittamiseen. Matkapuhelimen ja verkko-oppimisympäristön käyttö muuttui tutkimuksen aikana aktiivisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Opetusteknologian käytön perusteella oppilaista muodostui neljä käyttäjäryhmää. Ne ovat viestitoimintojen aktiivikäyttäjät, kuvaustoimintojen aktiivikäyttäjät, teknologian keskivertokäyttäjät ja teknologian passiivikäyttäjät. Matkapuhelimen ja verkko-oppimisympäristön käyttöön sisältyviä oppimista tukevia tekijöitä olivat vuorovaikutuksen, muistitoimintojen ja tiedon prosessoinnin tukeminen. Oppilaiden työssäoppimisjaksolla ottamiin valokuviin tallentui myös tietoa, jota oppilaat pystyivät tarvittaessa myöhemmin hyödyntämään. Oppilaat kokivat oppineensa työssäoppimisjaksollaan työssä tarvittavia perustietoja ja -taitoja, rutiinia ja varmuutta, tilannekohtaisia toimintataitoja sekä aiempaa syvällisempää ja laajempaa tietoa. Ammattitaidon kehittymisessä tapahtui muutoksia tutkimuksen aikana eniten aiempaa syvällisemmän ja laajemman tiedon oppimisessa. Sen sijaan työssä tarvittavien perustietojen ja -taitojen oppimisessa ei tapahtunut muutoksia. Syvällisimmät ja laajimmat tiedot ilmaisivat oppineensa viestitoimintojen aktiivikäyttäjät. Tulosten perusteella opetusteknologian käyttö lisää työssäoppimisen sosiaalisuutta ja ohjausmahdollisuuksia erityisesti tilanteissa, joissa oppilaat tekevät työtä yksin ilman ohjaajan jatkuvaa läsnäoloa. Samalla oppimisen itseohjautuvuuden ja itsenäisen reflektion vaatimus pienenee. Opetusteknologian aktiivinen ja monipuolinen käyttö parantaa erityisesti opittavien töiden käsitteellistä ymmärtämistä, tilannesidonnaisen tiedon luomista sekä kokonaisuuksien muodostumista.

Abstract The partitive (one of the fifteen Finnish cases and a typical case characterizing Finnic languages) developed from the Uralic separative locative into a grammatical case. In modern Finnish, it is one of the object, existential subject and predicative cases, representing that side of the case alternations that expresses unboundedness and negative polarity. Probably because the three case alternations differ in certain respects and clear-cut grammar rules cannot always be formulated, the use of the partitive remains a constant struggle for learners of Finnish. This study investigates the use of partitive objects, subjects and predicatives in Estonian, German and Dutch learners of Finnish as a foreign language. By comparing groups of learners from L1 backgrounds closely related and non-related to the target language (TL), it is aimed to explore the role of presence versus lack of relevant prior linguistic knowledge. The use of the partitive is namely largely similar in the closely related Estonian language. However, the purpose of the study is not only to gain valuable insights into the phenomena of L1 influence and intralingual influence but also to identify (common and L1 background-specific) stumbling blocks in the use of the partitive case, and to draw pedagogical implications based upon the findings. Research materials were selected from the Estonian, German and Dutch subcorpora of the International Corpus of Learner Finnish (ICLFI), aligned to the CEFR proficiency levels, and analyzed based on combined error-frequency analyses, involving partitive over- and underuse errors and partitive-requiring contexts (PRCs). As will be shown, the study reveals conspicuous differences between the learner corpora. In general, the Estonian learner corpus not only shows significantly fewer partitive errors than the other corpora, but also some specific error patterns attributable to subtle L1-L2 differences and, unlike the remaining corpora, a lack of overgeneralization of L2 grammar rules. The findings do not only indicate that -and how- prior linguistic knowledge matters, but also suggest that stumbling blocks could potentially be turned into stepping stones by emphasizing L1-L2 differences in the case of Estonian learners of Finnish, and by highlighting similarities and differences from within the TL in cases of learners from non-related L1 backgrounds. / Tiivistelmä Itämerensuomalaisille kielille tyypillinen partitiivi on aikaa myöten kehittynyt separatiivi-nimisestä uralilaisen kantakielen paikallissijasta syntaktisia funktioita ilmaisevaksi sijamuodoksi. Nykysuomessa partitiivi on yksi objektin, eksistentiaali-subjektin ja predikaativin sijoista, jolla ilmaistaan rajaamattomuutta ja kielteisyyttä. Partitiivin käyttö aiheuttaa suomen kielen oppijoille usein ongelmia, luultavasti koska objektin, subjektin ja predikatiivin sijanvalinnassa on vaihtelua ja ratkaisevien kieliopillisten sääntöjen muodostus on toisinaan erittäin vaikeaa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen virolaisten, saksalaisten ja hollantilaisten suomea vieraana kielenä opiskelevien partitiiviobjektin, -subjektin ja -predikatiivin käyttöä lähde- ja kohdekielen samanlaisuuden ja erilaisuuden näkökulmasta. Lähde- ja kohdekielen roolin selvittämisen lisäksi tutkimuksen tavoitteina on identifioida partitiivin (yleiset ja lähdekielikohtaiset) ongelmakohdat ja yhdistää tutkimustulokset vieraan kielen oppimiseen ja -opetukseen. Tutkimusaineistoina on virolaisten, saksalaisten ja hollantilaisten opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä, jotka on poimittu Kansainvälisestä oppijansuomen korpuksesta (ICLFI) ja arvioitu Eurooppalaisen viitekehyksen (CEFR) kielitaitotasojen mukaan. Virhe- ja frekvenssianalyyseissä aineistoista analysoidaan muun muassa partitiivin yli- ja alikäyttövirheet ja partitiivin vaatimat kontekstit. Tutkimuksesta käy ilmi, että virolaisten oppijoiden ja ei-sukukieliä puhuvien oppijoiden tuotoksissa on silmiinpistäviä eroja. Virolaisten aineistosta löytyy yleisesti tilastollisesti vähemmän partitiivivirheitä kuin kahdesta muusta osakorpuksesta ja lisäksi myös virhekategorioita ja -rakenteita, jotka johtunevat lähdekielen vaikutuksesta. Tämän lisäksi saksalaisten ja hollantilaisten tuotoksissa on selvästi enemmän kohdekielen sääntöjen yliyleistämistä kuin virolaisten osakorpuksessa. Tutkimustulokset siis osoittavat, että lähdekieli vaikuttaa kohdekielen oppimiseen, ja sen, miten se vaikuttaa. Lisäksi tutkimustulosten avulla on mahdollista kehittää sellaisia opetuksen apuvälineitä, joilla voidaan selventää virolaisille suomenoppijoille L1:n ja L2:n partitiivin käytön eroja ja yhtäläisyyksiä ja tehostaa oppimista; ei-sukukielisten oppijoiden opetuksessa ovat puolestaan kohdekielen ja sijanvaihteluiden sisäiset tunnusmerkit tärkeitä.

Abstract The current stage of early years information and communication technology (ICT) integration research has been criticized for not paying enough attention to the unique pedagogical features of early childhood education. Similarly, children’s views about educational use of ICT have been underrepresented in research. This dissertation study contributes to resolving these gaps in the literature by exploring children’s ideas and preservice teachers’ beliefs regarding the role of ICT in early childhood education. The study consists of two data sets that are reported in three empirical articles. The first study focused on children’s ideas and their contextual roots. The second study explored preservice teachers’ beliefs about children and ICT at home. The third study investigated preservice teachers’ perceptions of ICT integration through the frames of teaching, education, and care, referred to as the EDUCARE approach. In this compilation, the findings of the empirical studies are scrutinized through the analytical device of third space theory. The findings suggest that there is a dissonance between the meanings children and preservice teachers give to ICT use. Children conceptualized ICT use as a leisure activity whereas preservice teachers approached ICT mainly through learning. The findings also imply that although EDUCARE has been described as a holistic framework in the context of ICT integration, the framework acts as a disintegrating vehicle: When ICT integration was approached from the perspective of teaching, the views were mainly positive. When the perspective was changed to care, the views were profoundly negative. Care-related concerns were associated with preservice teachers’ beliefs about children’s use of ICT at home being extensive and unregulated. Another exaggerated belief was considering children born-competent ICT users. The results of this study have several implications for early childhood education, as well as preservice teacher education. To make ICT pedagogy truly meaningful for children, ICT should be approached as a cultural form, and space should be given for children’s views, values, and experiences. Additionally, educational technology courses need to pay more attention to aspects of care, as well as to preservice teachers’ often unrealistic beliefs about children and technology. / Tiivistelmä Varhaiskasvatuksen kontekstissa tehty teknologiaintegraatiotutkimus ei ole huomioinut riittävästi varhaiskasvatuksen pedagogisia erityispiirteitä. Myös lasten näkemykset ovat jääneet vähälle huomiolle. Tutkimukseni vastaa tähän tarpeeseen selvittämällä lasten ideoita ja lastentarhanopettajaopiskelijoiden uskomuksia tieto- ja viestintäteknologian roolista varhaiskasvatuksessa. Tutkimusta varten kerättiin kaksi aineistoa ja tulokset on raportoitu kolmessa artikkelissa. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi lasten ideoihin ja niiden mediakulttuurisiin juuriin. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin opettajaopiskelijoiden uskomuksia siitä, miten lapset käyttävät tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Kolmannen osatutkimuksen kohteena oli opetuksen, kasvatuksen ja hoidon kehysten (EDUCARE-malli) roolit ja merkitykset opettajaopiskelijoiden teknologiaintegraatiokäsityksissä. Yhteenveto-osiossa tuloksia tarkastellaan kolmannen tilan teorian kautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten ja opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologialle antavat merkitykset eroavat toisistaan. Lapset suhtautuvat tieto- ja viestintäteknologian käyttöön viihteenä, mutta opettajaopiskelijat käsitteellistävät sen oppimisen ja opettamisen välineenä. Tulokset osoittavat myös, että vaikka EDUCARE-malli kuvataan eheyttävänä viitekehyksenä, teknologiaintegraation tapauksessa sillä on myös hajottava ulottuvuus. Kun teknologiaintegraatiota tarkasteltiin opetuskehyksen kautta, näkemykset olivat myönteisiä. Kun näkökulma vaihtui hoitopainotteiseksi, näkemykset muuttuivat huomattavan kielteisiksi. Hoitokehyksen kautta tuotetut huolet kumpusivat uskomuksista, että lapset käyttävät liikaa tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Toinen yleinen uskomus oli, että lapset ovat syntyjään taitavia tieto- ja viestintäteknologian käyttäjiä. Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että opettajankoulutuksen kannalta. Jotta tieto-ja viestintäteknologiaa hyödyntävä pedagoginen toiminta on lapsille merkityksellistä, tulee tieto- ja viestintäteknologiaa käsitellä (media)kulttuurisena ilmiönä ja toiminnassa tulee olla tilaa lasten näkemyksille ja kokemuksille. Opettajankoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota hoitokehyksen huomioimiseen sekä opettajaopiskelijoiden usein epärealistisiin uskomuksiin lapsista ja teknologiasta.

Les travaux décrits dans ce mémoire de thèse ont pour objet d'une part l'étude de la réactivité de céto-3-alcynoates et de céto-sulfonylynamides. Les céto-3-alcynoates conduisent à la formation d'allénoates bi- ou tricycliques par catalyse au carbonate de césium. La sélectivité est totale au niveau de l'allénoate bicyclique obtenu. Il est également possible d'effectuer cette réaction de cyclisation de façon monotope au départ de l'alcynyl-cétone correspondante, dans ce cas les allénoates tricycliques sont obtenus avec de très bons rendements. Les 3-alcynoates peuvent également être utilisés pour la synthèse de dérivés oxydés de l'acide jasmonique. Ainsi deux composés énantiomériquement enrichis, le (-)-12-COOH-JA et le (-)-12-COOH-JA-Ile, observés dans les plantes blessées on été synthétisés. Ces composés ont permis d'élucider deux voies cataboliques : une voie oxydative et une voie hydrolytique. L'étude de la réactivité de céto-sulfonylynamides en présence de triflimide d'argent a conduit à l'obtention d'aza-bicyclo[n.m.1]alcanones. Cette réaction de Conia-ène formelle s'applique à différentes cycloalcanones, ainsi qu’à une grande variété d’ynamides fonctionnalisés / The work described in this manuscript involved the reactivity of keto-3-keto-alkynoates and and keto-sulfonamides. Keto-3-alkynoates led to bi- or tricyclic allenoates in the presence of a catalytic amount of cesium carbonate. Cyclization proceeds in a totally stereoselective manner in the case of the two-carbon linker chain. A one-pot reaction starting from alkynyl ketones afforded tricyclic fused ring systems with good yields. Enantiomerically enriched, oxidized, conjugated or non-conjugated jasmonate derivatives were obtained through 3-alkynoates, in particular (-)-12-COOH-JA and (-)-12-COOH-JA-Ile found in wounded leaves. The availability of those synthetic compounds allowed deeper exploration of the complex regulation of JA-Ile hormone homeostasis and unraveled an oxidative and a hydrolytic pathway. Aza-bicyclo[n.m.1]alkanone frameworks could be obtained when keto-sulfonylynamides were treated under silver catalysis. This formal Conia-ene reaction was compatible with various cycloalkanones, as well as a wide range of functionalized ynamides.