Tutkielma käsittelee suomalaisen psykiatrian käsitystä skitsofrenian etiologiasta 1960-luvulta 2010-luvulle. Päälähteinä toimii kyseisellä aikavälillä tehty skitsofrenian syytekijöitä käsittelevä psykiatrinen tutkimus, jonka valikoinnissa on painotettu psykososiaalista näkökulmaa. Analyysin perustana on aatehistoriallinen kysymyksen ja vastauksen logiikka, jota on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Keskeisin teoreettinen viitekehys on kuhnilainen tieteen kehitysdynamiikka. Tutkielman tavoitteena on paitsi täydentää ymmärrystä skitsofrenian syykäsityksen kehityksestä, myös tarkastella psykososiaalisen selittämisen asemaa ja merkitystä psykiatriassa. 1960-luvulta 1980-luvulle skitsofrenian syytutkimus hyödynsi psykodynaamista ja sosiaalipsykiatrista lähestymistapaa. Skitsofrenia nähtiin psyyken rakentumiskehityksen häiriönä, minkä olennainen syy oli häiriintynyt perheympäristö. Niin psykodynaamista kuin sosiaalipsykiatristakin skitsofreniakäsitystä määritti systeemiteoreettinen lähestymistapa, jossa sairaus oli osa vuorovaikutusverkkoa. Skitsofrenian puhkeaminen oli seurausta psyyken homeostaasin järkkymisestä ja etenkin sosiaalipsykiatrisesta näkökulmasta mielenterveysresurssin niukkuutta. 1990-luvulle tultaessa syykäsitys muuttui voimakkaasti biologisen psykiatrian nousun myötä. Skitsofrenia ymmärrettiin aivojen neuronaalisten yhteyksien sairautena, joka oli seurausta kehityksellisestä häiriöstä. Psykososiaalinen käsitys siirtyi tutkimuksen marginaaliin, mutta systeemiteoreettinen taustaoletus säilyi ulkokohtaisena alttius-stressi-mallin muodossa. 2010-luvulla psykososiaalinen näkökulma on vahvistunut, kun mielen ja ruumiin yhteys on uudelleen legitimoitu biologisten prosessien kautta. Biologisen selittämisen riittämättömyys johti skitsofrenian syykäsityksen tarkentumiseen, jossa psykososiaalisilla tekijöillä on keskeinen rooli. Tätä voidaan kutsua näkökulmien integraatioksi tai biologiseksi monismiksi. Tuorein tutkimus vaikuttaa tähtäävän skitsofrenian selitystapojen välisen kuilun ylittämiseen tunnistamalla erottelun näennäisen luonteen. Skitsofreniatutkimus ei ole saavuttanut tieteellistä läpimurtoa etiologiakäsityksen suhteen, ja painotusten vaihtelusta huolimatta syytekijöitä pidetään yhä heterogeenisinä. Siitä huolimatta skitsofrenia oletetaan yhä yhtenäiseksi sairaudeksi, jonka luonteen biologisen etiologian löytäminen lopulta paljastaa. Tällainen polkuriippuvuus peräänkuuluttaa skitsofreniaa koskevien käsitysten uudelleen arviointia psykiatrian piirissä. Skitsofreniatutkimuksen tutkimusta tulisi jatkossa laajentaa prognoosin tai hoitomenetelmien käsittelyyn. Samaten psykiatrian ja skitsofreniakäsityksen filosofisista lähtökohdista käyty keskustelu olisi mielenkiintoinen psykiatrian tiedeluonnetta lähenevä tutkimuskohde.

Tutkimukseni on aate- ja oppihistoriallinen pro gradu -tutkielma, jonka aiheena on suomalaisena lehtimiehenä, yhteiskunnallisena vaikuttajana ja työväenliikkeen johtohahmona toimineen Matti Kurikan utopiasosialistisen ajattelun kehitys sekä sen valossa Sointulan yhteiskunnalle suunnitellut ihanneyhteiskunnan ääriviivat. Työni tutkimuskysymykset ovat: Mitkä aatteet ohjasivat Matti Kurikan utopiasosialistisen ajattelun muotoutumista ja miten tämä näkyi hänen tutkimukseni päälähteenä toimineissa kirjoituksissa Viipurin Sanomissa sekä Työmies-lehdissä? Millaiset syyt saivat Matti Kurikan lähtemään Kanadaan asti siirtolahanketta toteuttamaan? Millaisten ajatusten ja oppien ympärille Kurikka pyrki rakentamaan Sointulan ihanneyhteiskuntaa? Sekä, millaiset utopia-ajattelun teemat toistuivat Kurikan kirjoituksissa hänen ihanneyhteisönsä äänenkantajana toimineessa Aika-lehdessä ja mitä niille tapahtui Sointulan yhteiskuntakokeilun jälkeen? Tärkeä osa tutkimustani on myös selvittää, miksi juuri Malkosaari valikoitui ihanteelliseksi paikaksi Sointulan perustamiselle ja miten Sointulan ihanneyhteiskunnan normit erosivat vallitsevan yhteiskunnan normeista. Lisäksi esittelen kolmantena merkittävänä päälähteenäni toimivan Aika-lehden kirjoitusten pohjalta, millaisia olivat Kurikan näkemykset muun muassa kirkosta ja uskonnosta, avioliittoinstituutiosta, seksuaalimoraalista, naisten yhteiskunnallisesta asemasta ja lasten yhteiskasvatuksen ihanteesta. Kurikan utopiasosialististen ajatusten mukaisesti Sointulassa pyrittiin irtaantumaan kapitalismista ja siirtymään taloudenharjoituksessa kokonaan yhteisomistuksen sekä vaihdantatalouden toteutukseen. Lisäksi yhteiskunnassa toteutettiin samapalkkaisuuden periaatetta ja kaikkia sen jäseniä pyrittiin kohtelemaan tasa-arvoisina. Kurikka suunnitteli vakaasti, että yhteiskunta tulisi vapautumaan perinteisen markkinatalouden lisäksi myös kirkkoinsituutiosta ja sen ylläpitämistä rakenteista, kuten avioliitoista. Sointulassa julistettiinkin kannatettavaksi ”rakkauden oikeuksia, ei aviokahleita”. Näin ollen Sointula leimattiin paikaksi, jossa harjoitettiin paljon puhuttua ”vapaata rakkautta”. Kurikan ajatuksia ei kuitenkaan kannatettu, eivätkä kristilliset avioliitot Sointulassa purkautuneet Kurikan esittämien suunnitelmien mukaisesti. Kurikka suunnitteli Sointulaan myös lastenkotia, joka tulisi jatkossa vastaamaan yhteisön jäsenten lasten järjestelmällisestä kasvatuksesta ja jalostamaan heistä uudenlaisen ihmiskuvan edustajia — todellisia mallikansalaisia ihanneyhteisöön. Kollektiivinen lastenkasvatus yhdistettynä avioliittojen purkautumiseen vapauttaisi sointulalaiset naiset Kurikan mukaan niistä painostavista kodin ja avioelämän kahleista, joihin kirkko ja yhteiskunta olivat ennen naisia velvoittaneet vaimoina ja äiteinä alistumaan. Kurikka uskoi hänen voimakkaille utopistisille ajatuksilleen rakentuneen Sointulan toimivan malliyhteiskuntana, jonka asettamaa esimerkkiä seuraten myös muut kansat alkaisivat tulevaisuudessa kääntyä Kalevan Kansan osoittaman elämänmuodon kannalle ja näin ollen Sointula-aate leviäisi jopa maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.

Tässä tutkielmassa tarkastelen James Q. Wilsonin kriminologista ajattelua ja rikolliskuvaa. Tutkielman keskiössä on Wilsonin käsitykset konstitutionaalisista ja sosiaalisista tekijöistä rikollisuuden kontekstissa. Näitä tekijöitä tarkastelemalla avaan hänen kriminologisen ajattelunsa tunnuspiirteitä ja rakennan hänen teesiensä mukaisen tyypillisen rikollisen kuvan.

Tutkielmassani tarkastelen suomalaisen Norden-yhdistyksen perustamisesta käytyä keskustelua suomalaisessa lehdistössä vuosina 1922–1924. Yhdistyksen perustamisesta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä esitettiin eriäviä mielipiteitä, joiden taustalla vaikutti vahvasti Suomessa käynnissä ollut kielikiista.

No description available.

No description available.

No description available.

No description available.

My dissertation concerns the networks of production of early modern books of city views. Its focus is the emerging national and regional identities of the makers of the views in Sebastian Münster’s Cosmographia (1544-1628) and competing French city books from the same period. To study the networks I have adopted an interdisciplinary approach that aims to give a measured attention to all individuals involved in the production of the views (cosmographers, patrons, artists, draftsmen, woodcutters, printers). I analyze (1) national myths to which patrons and artists aligned their views, (2) patrons’ depiction of territory and genealogy in their views, (3) national symbols depicted on the views by draftsmen and woodcutters, and (4) draftsmen’s intentional application of “Deutsch” [German] or “Welsch” [French/Italian] styles. Finally, I have mapped views of the all editions of the city books in GIS, in order to visualize and analyze their networks of production over time. It emerges from this inquiry that a necessary condition for the collaborative production of books of city views was the alignment of the diverse interests (scientific, political, dynastic, economic, artistic) of all parties involved along a single unified goal, here the production of a shared national identity. / History of Art and Architecture

We usually encounter objects as instances: a pen, a tree, a stream. We approach them as logically subsumed. But George Eliot's Saint Theresa or Charles Dickens’s Mr. Turveydrop is not an instance of something but rather has instances: the uncounted “Theresas” or the “many Mr. Turveydrops.” The individual functions itself as a concept. It becomes a mental representation of a whole class of things. Logically, it is not enclosed but rather encloses. Referentially, it picks out a domain within the world and opens a new space in the mind. The character becomes many. He is everywhere in the way that maple tree or red is. As concepts, these characters become the constituents of thought; we think with persons. Such types are where investigation of the nature of ideas touches that on the possibilities of artistic representation and the risks of social being. But they are also where art itself feels its surround, referentially and methodologically. Through its shared preoccupation with the concept and shared language of the type, the novel became fully alive to concurrent work in other fields and tried its implications; it assimilated, rebuffed, and creatively misprized contemporary theories of the type in philosophical logic, statistics, sociology, medicine, psychology, comparative anatomy, biological taxonomy, and evolutionary theory. Drawing from the outer edge of the novel and beyond it, the type defined the work of the writers studied here—Charles Dickens, Honoré de Balzac, George Eliot, Robert Louis Stevenson, and Thomas Hardy—from its core. / English