Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka biopolitiikka näkyy suomalaisessa kuntoutuksessa sekä analysoida Sosiaali- ja terveysministeriön tuottamia kansalaisuuskäsityksiä. Tutkimuskysymyksinä ovat 1) Millaiset tekijät kertovat valtion biopolitiikasta kuntoutuksessa? 2) Millaista kansalaisuutta tuotetaan Sosiaali- ja terveysministeriön kuntoutukseen liittyvissä julkaisuissa, raporteissa ja selvityksissä?
Tutkimuksen aineisto käsittää Sosiaali- ja terveysministeriön kuntoutukseen liittyvät julkaisut vuosilta 1992–2014. Aineiston kirjoittajat ovat kuntoutuksen asiantuntijoita, ja se käsittelee kuntoutusta sekä kokonaisuutena että erilaisten ryhmien kautta. Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee biopolitiikkaa, kansalaisuutta ja kuntoutuksen kehittymistä Suomessa. Kaikista aiheista on saatavilla runsaasti lähdekirjallisuutta, mutta biopolitiikan ja kansalaisuuden rakentumisen tarkastelu kuntoutuksessa tuo aiheeseen uuden näkökulman. Tärkeimpänä biopolitiikkaan liittyvänä lähteenä tutkimuksessa on Michel Foucaultin teos Turvallisuus, alue, väestö; hallinnallisuuden historia (2010). Tutkielman menetelmänä on diskurssianalyysi, koska sen avulla aineistoa voidaan analysoida tekstinä, tulkintana ja käytäntönä. Diskurssianalyysi sopii valtion harjoittaman biopoliittisen hallinnan kriittiseen tarkasteluun.
Tarkastelu osoittaa, että biopolitiikka näkyy kuntoutuksessa väestön työkyvyn ja hyvinvoinnin sekä väestön sosialisaation tukemisen kautta. Valtion biopoliittisen hallinnan pääkohteita kuntoutuksessa ovat väestön työkyvyn ylläpito ja sen tukeminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuissa biopoliittisena ihanteena on elinvoimainen ja sosiaalinen kansalainen. Valtion näkökulmasta työ ja työkyky ovat tärkeitä asioita kansalaiselle palkkatulon muodossa, mutta myös yhteiskuntaan kiinnittymisen muodossa. Väestöä pyritään kiinnittämään ja sopeuttamaan yhteiskuntaan kuntoutuksellisilla keinoilla. Kansalaisuusdiskurssi kuntoutuksessa on aktiivinen, osallistuva ja itsenäinen kuntoutuja. Kansalaisten aktivointiin tähtäävä retoriikka esiintyy monin tavoin kuntoutukseen liittyvässä aineistossa.
Jatkotutkimusaiheina olisi hyödyllistä tarkastella jonkin ryhmän sosiaalisen kansalaisuuden kehittymistä tai tukemista kuntoutuksessa. Näitä ryhmiä voisivat olla esimerkiksi maahanmuuttajat, päihdekuntoutujat tai muut vähemmistöryhmät. Myös erilaisten ryhmien oikeuksien tarkastelu suhteessa kantaväestöön voisi tuoda esiin mielenkiintoisia asioita ja tietoa kuntoutuksen kehittämisen tueksi.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201505291728 |
| Date | 01 June 2015 |
| Creators | Tervonen, T. (Tuomas) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Tuomas Tervonen, 2015 |
Page generated in 0.0011 seconds