Lumen syvyydellä on tärkeä kosteuden alueellista jakaantumista ja maaperän lämpötilaolosuhteita säätelevä vaikutus. Sulaessaan lumenviipymäpainanteisiin kertynyt lumi tarjoaa kosteuslähteen, mikä yhdessä roudan toiminnan kanssa luo olosuhteet geomorfologisten prosessien toiminnalle periglasiaalisilla alueilla. Solifluktiolla eli vuotomaailmiöllä tarkoitetaan hitaita massaliikuntoja, jotka syntyvät maaperän epästabiloituessa vettymisen ja routimisen aiheuttamien maa-aineksen tilavuuden muutosten johdosta.
Lumenviipymäpainanteiden ja solifluktiomuodostumien välinen yhteys on tunnistettu jo pitkään. Tässä tutkielmassa selvitetään voidaanko lumenviipymäpainanteiden esiintymisellä selittää solifluktion esiintymistä Kilpisjärven alueella Pohjois-Suomessa. Alueelta valittiin satunnaisesti 221 yhden hehtaarin kokoista tutkimusruutua kolmen tunturin alueelta. Niiltä määritettiin solifluktion ja lumenviipymäpainanteiden esiintyminen binäärisenä ”esiintyy”/”ei esiinny” -tietona. Tutkimusaineisto koostuu maastokartoitusten lisäksi satelliittikuvista ja digitaalisesta korkeusmallista johdetuista ympäristömuuttujista. Muodostumien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan tilastollisilla mallinnuksilla. Käytettävät menetelmät ovat GLM- (generalized linear model) eli yleistetty lineaarinen ja GAM- (generalized additive model) eli yleistetty additiivinen mallinnus. Lisäksi käytetään hierarkkista ositusta, jolla voidaan selvittää yksittäisten ympäristömuuttujien suhteelliset selitysvoimat. Lopullisten mallien ennustuskykyä mitataan tilastollisilla testeillä. Mallien pohjalta tehdään lopuksi solifluktion ja lumenviipymäpainanteiden esiintymistodennäköisyyttä esittäviä ennustekarttoja.
Solifluktiota selittäviksi tekijöiksi valikoituivat sekä GLM- että GAM-mallinnuksissa lumenviipymäpainanteet, rinteen kaltevuus ja korkeus merenpinnasta. Myös hierarkkisen osituksen perusteella näiden muuttujien suhteellinen selitysvoima oli selvästi muita muuttujia suurempi. Mallit selittivät noin 63 prosenttia solifluktion vaihtelusta. Lumenviipymäpainanteiden esiintymistä selittivät sekä GLM- että GAM-mallinnusten mukaan rinteen suunta ja kaltevuus sekä topografinen heterogenia. Samat muuttujat osoittautuivat tärkeimmiksi myös hierarkkisessa osituksessa. Mallien selitysasteet jäivät noin 25 prosenttiin.
Lumenviipymäpainanteilla todettiin olevan vaikutusta solifluktion esiintymiseen. Niistä kertovalla aineistolla voidaan parantaa solifluktiomallinnusten ennustuskykyä. Pelkästään topografisilla muuttujilla, rinteen kaltevuudella ja korkeudella merenpinnasta, voidaan selittää suuri osa solifluktion esiintymisen vaihtelusta. Korkeuden voidaan nähdä sisältävän epäsuorasti muiden muuttujien, kuten lämpötilan, tuulisuuden ja kasvillisuuden korkeuden funktiona muuttuvaa vaikutusta. Ilmaston lämpeneminen voi tulevaisuudessa pienentää paljakan ja lumipeitteisen alueen pinta-alaa. Periglasiaaliset muodostumat voivat tämän seurauksena stabilisoitua niiden esiintymisen äärirajoilla.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201304241199 |
| Date | 25 April 2013 |
| Creators | Karjalainen, O. (Olli) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Olli Karjalainen, 2013 |
Page generated in 0.0022 seconds