Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee alueellista muutosta ja siihen sopeutumista. Kuntien kyky sopeutua ja uudistua on korostunut toimintaympäristön muuttuessa yhä kompleksisemmaksi. Alueellista sopeutumista ja Suomen kuntien alueellista sopeutumiskykyä lähestytään tässä alueellisen resilienssin teorian kautta.
Tutkielmassa perehdytään aluekehityksen ja aluekehitystutkimuksen kehittymiseen Suomen kontekstissa, kompleksiseen systeemiteoreettiseen kunnan lähestymistapaan ja resilienssiteorioiden näkökulmiin sekä niiden hyödyntämisen mahdollisuuksiin aluekehitystutkimuksessa. Työssä määritellään alueellisen resilienssin teoriasta johdettu alueellisen sopeutumiskyvyn käsite, joka tuo muutokseen sopeutumisen ja uudistumisen tutkimukseen uuden näkökulman. Tutkielmassa mitataan ja tulkitaan Suomen kuntien alueellista sopeutumiskykyä ja sen alueellista jakautumista sitä varten rakennetun indeksimuotoisen työkalun avulla. Lisäksi pohditaan indeksitarkastelun mahdollisuuksia ja heikkouksia yleisesti sekä alueellisen sopeutumiskyvyn mittaamisen yhteydessä.
Tutkielman aineistona toimii Tilastokeskuksen tilastoista kerätty ja muodostettu muuttujajoukko. Aineiston avulla testataan tutkielmassa muodostettua alueellisen sopeutumiskykyindeksin selittävyyttä. Aineiston sisältämistä muuttujista on rakennettu neljä osaindikaattoria, joista jokainen tarkastelee kunnan alueellista resilienssiä, eli alueellista sopeutumiskykyä eri näkökulmasta. Al-eelliseen sopeutumiskykyyn vaikuttaa alueen erilaiset ominaisuudet, mitä korostetaan jakamalla indeksi osaindikaattoreihin. Lisäksi jokaisen osaindikaattorin erillinen tarkastelu, mittaustulosten erittely ja tulkinta korostavat alueellisen sopeutumiskyvyn kompleksisuutta.
Valittujen muuttujien kohdalta on tarkasteltu vuosien 2008–2012 välillä tapahtunutta muutosta, jota on muuttujakohtaisesti verrattu samalla ajanjaksolla tapahtuneeseen koko maan muutokseen. Koko Suomen muuttuneeseen tilaan vertaamalla korostetaan valtion roolia kuntien alueellisen sopeutumiskyvyn mahdollistajana. Kunnan väestöstä, työstä ja toimeentulosta, aluetaloudesta ja osaamisesta on muodostettu osaindikaattorit, jotka yhdessä muodostavat alueellisen sopeutumiskyvyn indeksin.
Suomen kuntien alueellisen sopeutumiskyvyn alueellista jakautumista tulkitaan teemakarttojen avulla. Karttaesitykset on muodostettu osaindikaattoreista ja lopullisesta indeksistä. Alueellisen sopeutumiskykyindeksin avulla tarkasteltuna Suomen kunnat muodostavat hyvän ja heikon alueellisen sopeutumiskyvyn keskittymiä. Kuntien ympäristön merkitys ja kunnan järjestelmien kompleksisuuden ymmärtäminen korostuvat tutkielman tulosten tulkinnassa. Alueiden kehittämisessä tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota kuntien välisiin järjestelmiin. Kehittämistoimia tulisi suunnata kunnan ympärillä olevalle samanasteisen alueellisen sopeutumiskyvyn keskittymälle sopeutumiskyvyn lisäämiseksi.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201502131091 |
| Date | 16 February 2015 |
| Creators | Possakka, T. (Tiia) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Tiia Possakka, 2015 |
Page generated in 0.0132 seconds