Tutkielman aiheena on vanhojen kaivausvalokuvien uudelleenhyödyntäminen arkeologiassa. Tutkimuksen kohteena ovat fotogrammetriseen menetelmään perustuvalla Agisoft PhotoScan -ohjelmalla luodut 3D-mallit. Aineistona toimii vanhat kaivausvalokuvat, joita on otettu Oulun yliopiston arkeologisen laboratorion tekemissä kenttätöissä vuodesta 1973 lähtien. Valokuvat on digitoitu, ja sen vuoksi niitä voi hyödyntää fotogrammetriseen menetelmään perustuvalla Agisoft PhotoScan -ohjelmalla. Fotogrammetria on tieteenala, jossa valokuvia käytetään kohteen matemaattiseen mittaamiseen. Fotogrammetrisella menetelmällä voidaan kohteesta luoda 3D-malli. Perinteisesti fotogrammetriseen 3D-mallintamiseen käytetään uusia valokuvia. Tutkimuksen tarkoituksena ja tutkimuskysymyksenä on selvittää, voiko myös vanhoja digitoituja diavalokuvia käyttää 3D-mallintamiseen. Valokuvat kun ovat olleet pitkään eräs arkeologisen dokumentoinnin keskeisistä dokumentointimuodoista. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää millaisia hyötyjä 3D-malleista on arkeologeille. Tutkielmani tarkoitus oli myös opastaa valokuvaamaan kohteita menetelmän kannalta hyvien kaivausvalokuvien saamiseksi. Tutkielmassani tulin johtopäätökseen että 3D-malleja saa aikaan vanhoista diavalokuvista, vaikka niiden laatu jäi fotogrammetrialähtöisesti valokuvatuista kohteista tehtyjä 3D-malleja alhaisemmaksi. Sain tehtyä eritasoisia 3D-malleja kaikkiaan 25 kappaletta erilaisista kohteista, kuten haudoista, vainajista, maakerroksista ja röykkiöstä. Yksi 3D-mallin hyödyntämismahdollisuus on siitä luodun ortokuvan tekeminen. Ortokuva on kuva, josta on pyritty poistamaan kameran kallistumisesta ja maan pinnan muodoista syntyvät vääristymät. Ortokuvia voi hyödyntää kartan tapaan välimatkojen mittaamiseen, ja arkeologeille se voi toimia kaivauskarttojen piirtämisen pohjana, tai se voi toimia apuna vainajan asennon hahmottelussa tasopiirrokseksi. Joitakin Agisoft PhotoScan -ohjelmalla tehtyjä 3D-malleja pystyi hyödyntämään kohteesta tehtyihin mittauksiin, jos mallin sai skaalattua mittakaavaan mallissa näkyvästä mittakepistä, tai työkaluista joiden pituus on tiedossa. Skaalatusta mallista pystyy laskemaan esimerkiksi vainajan luiden pituuksia, tai röykkiön leveysarvoja. Myös tilavuuden laskeminen on teoriassa mahdollista, mutta en onnistunut luomaan mallista tarpeeksi tiivistä. Tulokset poikkesivat jonkin verran perinteisin menetelmin tehdyistä mittauksista. Muita tekemiäni 3D-malleja saattoi hyödyntää myös arkeologisen tulkinnan tekemiseksi kohteesta. Eräästä haudasta tehdyssä 3D-mallissa oli mielestäni hahmotettavissa toinen lapsivainaja, vaikka hauta oli aikaisemmin tulkittu kahden aikuisen ja yhden lapsen haudaksi. Suosittelen menetelmään soveltuvien arkeologisten kohteiden selvittämistä tarkemmilla tutkimuksilla.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201606022123 |
| Date | 27 June 2016 |
| Creators | Haapakangas, P. (Pauli) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Pauli Haapakangas, 2016 |
Page generated in 0.0022 seconds