Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee työn kulttuurin muuttuvia merkityksiä työhön osallistuvien oululaisten nuorten aikuisten näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia arvoja tutkittavat liittävät työhön, työttömyyteen sekä vapaa-aikaan, millaisia muutoksia työhön liitetyissä arvoissa ajatellaan sukupolvien välillä tapahtuneen ja millainen vaikutus työelämän epävarmuustekijöillä on tutkittavien elämään. Tutkimus on refleksiivinen etnografia ja sen pääaineistona on 11 teemahaastattelua. Pääaineisto saa pientä tukea tutkijan tekemästä osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimuksen lähdeaineistossa tärkeässä roolissa ovat kulttuurisosiologi Paul Willisin (1977) tutkimus työväenluokkaisista nuorista ja antropologi Manos Spyridakisin (2013) tutkimus kreikkalaisista työntekijöistä sekä useat tutkimuksen teemoihin liittyvät yhteiskunnalliset tutkimukset. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys pohjautuu symbolisen antropologian perinteeseen soveltaen Clifford Geertzin (1973) kulttuurin määritelmää, monialaista näkemystä arvojen tutkimuksesta, toimintateoreettista tutkimussuuntausta ja rituaalien tutkimusta. Aineiston analyysi on teoriaohjautuva ja se on saanut vaikutteita hermeneuttisesta kehästä sekä tieteenkehäksi nimitetystä mallista. Analyysin kannalta tärkein metodi on Geertzin esittelemä tiheä analyysi, jossa tulkitaan kulttuurin syvällisempiä merkityksiä. Aineiston analyysin kautta selviää, kuinka työ on tutkittavien arvomaailmassa yksi elämän peruspilareista. Tietyllä tavoin työ on heille itseisarvo — sen yhteiskunnallista asemaa ei kritisoida. Tutkittavien arvomaailmassa työn halutaan olevan mieluisaa, vapaa-aika on tärkeä työn vastinpari ja työttömyyteen liittyy usein marginaalisuuden kokemus. Työ näyttäytyy tutkimuksessa yhteiskunnallisena ja sosiaalisena velvoitteena. Sosiaaliset tekijät paljastavat, kuinka sosiaaliturvan varassa vapaaehtoisesti eläminen ei sovi yhteisesti jaettuun arvomaailmaan. Sukupolvien välisiä eroja tarkastellessa esiin nousevat mielekkään työn tavoittelu, vapaa-ajan merkityksen nousu ja muuttuneet työelämän rakenteet. Työelämää pidetään epävarmana, mikä aiheuttaa osalle vakiintumisen ongelmallisuutta, kun taas osa kokee hyötyvänsä lyhyistä työsuhteista. Epävarmuudella on vaikutusta myös siihen, kuinka työttömyyteen suhtaudutaan — vasten tahtoaan työttömänä olevien tilanteeseen pystytään samaistumaan, ja näin perustellusta työttömyydestä tulee hyväksyttävämpää. Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta tutkimuksessa tarkastellaan myös perinteisen aikuisuuden mallin muutosta ja pidentynyttä nuoruutta kulttuurisina ilmiöinä. Tutkimus päätyy tulkintaan, jonka mukaan työhön liittyvä arvomaailma rakentuu ajalle tyypillisten ilmiöiden ja perinteisten käsitysten vuorovaikutuksessa. Yhtä ja tyhjentävää selitystä muutoksille ei ole olemassa, sillä ne usein ovat keskinäisessä vaikutussuhteessa.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201609152787 |
| Date | 26 September 2016 |
| Creators | Myllylahti, H. (Heikki) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Heikki Myllylahti, 2016 |
Page generated in 0.0023 seconds