Faktorisijoittaminen tarkoittaa strategiaa, jossa sijoitusten allokointi päätetään omaisuuserien tuottoon ja riskiin vaikuttavien tekijöiden eli faktoreiden avulla. Faktorit löydettiin niiden poiketessa CAPM-mallin tarjoamasta tuottojen selityksestä. Sittemmin faktoreista on tehty osa tuottojen selittämiseen käytettyjä malleja. Sijoittaja pyrkii sijoittamaan faktoreihin saadakseen niiden tarjoaman tuoton. Tutkielma käsittelee sitä, miten faktorisijoittamista on mahdollista toteuttaa indeksirahastojen avulla.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, toimiiko indekseillä tapahtuva faktorisijoittaminen käytännössä. Tutkimuskysymyksenä on: Tuottavatko faktori-indeksit markkinaindeksiä enemmän? Mistä faktori-indeksien tuotto ja riski tulee? Miten tuotto ja riski, sekä faktorialtistukset eroavat takaisintestatun ja todellisen historian välillä?
Tutkimusmetodeina käytetään tuoton ja riskin tilastollisten tunnuslukujen vertailua ja tuottojen regressiota neljäfaktorimallilla. Aineistona käytetään pitkiä arvo-, koko-, momentum, ja monifaktori-indeksejä. Lisäksi tutkitaan lyhyitä positioita hyödyntäviä markkinaneutraaleja indeksejä.
Tulosten perusteella pitkät faktori-indeksit eivät pääse tavoitteisiinsa. Niiden tuotot todellisessa otoksessa jäävät markkinaindeksiä heikommiksi. Pitkistä faktori-indekseistä ainoastaan monifaktori-indeksi pääsee markkinaindeksiä parempaan tuotto–riski -suhteeseen. Pitkien faktori-indeksien faktorialtistukset eivät ole tavoiteltuja. Altistukset strategioiden tavoittelemille faktoreille jäävät heikoiksi. Vain arvo- ja monifaktori-indeksit tuottavat tilastollisesti merkitseviä faktorialtistuksia. Kaikkien pitkien faktori-indeksien kohdalla markkinatuotto on dominoiva tekijä.
Markkinaneutraalit indeksit tuottavat suurehkoja faktorialtistuksia nimikkofaktoreilleen ilman tilastollisesti merkitseviä markkinatuottoaltistuksia. Niiden ongelmana on kuitenkin heikko tuotto sekä absoluuttisesti, että riskiin suhteutettuna. Markkinaneutraalit indeksit voivat kuitenkin järkevien altistusten vuoksi toimia hyvin hajautetussa salkussa.
Tutkielmassa havaitaan, että takaisintestauksen ylisovittaminen vaikuttaa takaisintestattuihin tuottoihin usealla eri tavalla. Takaisintestatut tuotot ovat parempia suhteessa markkinaindeksiin, kuin todelliset tuotot. Todellisuudessa ylituotto heikkenee. Lisäksi faktorialtistukset muuttuvat todellisuudessa. Tavoitellut altistukset heikkenevät ja ylimääräiset altistukset kasvavat.
Tulokset voidaan yleistää kaikkiin faktori-indeksirahastoihin. Niitä voidaan hyödyntää arvioitaessa faktori-indeksien potentiaalia sijoituskohteena. Lisäksi ne kertovat pitkiin positioihin siirtymisen aiheuttamista muutoksista faktoristrategioissa. Tulokset todistavat myös takaisintestauksen ylisovittamisen vaikutuksista empiiriseen tuottohistoriaan.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201806062486 |
| Date | 07 June 2018 |
| Creators | Tölli, J.-M. (Juha-Matti) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Juha-Matti Tölli, 2018 |
Page generated in 0.0018 seconds