Suomi on kaksikielinen maa, jossa suomen- ja ruotsinkieliset elävät rinnakkain. Kielirajat ylittävät avioliitot ja suomenkielisten perheiden kiinnostus laittaa lapsensa ruotsinkieliseen kouluun ovat kasvattaneet kaksikielisten ja suomenkielisten oppilaiden määrää ruotsinkielisissä kouluissa. Ruotsinkielissä kouluissa on jo parinkymmenen vuoden ajan opetettu suomea myös äidinkielenomaisen oppimäärän mukaan (modersmålsinriktad finska, MoFi). Vaikka kaksikieliset lapset laitetaan useammin ruotsinkieliseen kouluun, löytyy heitä myös suomenkielisistä kouluista. Kaksikielisille tarkoitettua äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärää (ÄiRu) ei opeteta yhtä laajasti kuin ruotsinkielisten koulujen vastaavaa oppimäärää (MoFi), eikä äidinkielenomaisesta ruotsista löydy juurikaan tietoa.
Tutkielman tavoitteena olikin saada lisää tietoa äidinkielenomaisesta ruotsista ja sen opetuksesta. Tutkielmassa on tutkittu äidinkielenomaisen ruotsin opetusta opettajien näkökulmasta havainnoimalla opettajien tunteja ja haastattelemalla heitä. Tarkoituksena oli saada lisää tietoa oppitunneilla käytetyistä työmuodoista ja materiaaleista, sekä opettajien käyttämästä kielestä. Myös äidinkielenomaisen ruotsin valtakunnallisen opetussuunnitelman käyttöä ja sen toteutumista tarkasteltiin. Lisäksi tutkielman avulla kerättiin tietoa opettajien kokemuksista ja äidinkielenomaisen ruotsin opetukseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jonka kohderyhmänä on neljä äidinkielenomaista ruotsia opettavaa opettajaa kolmelta eri paikkakunnalta. Paikkakunnista kaksi sijaitsee Pohjanmaalla ja yksi Uudellamaalla. Kaikki kunnat ovat kaksikielisiä ja ruotsi on niissä enemmistökieli. Pohjanmaalta tutkielmaan osallistui kaksi opettajaa Uudestakaarlepyystä ja yksi opettaja Pietarsaaresta. Uudeltamaalta tutkielmaan osallistui yksi opettaja Raaseporista. Jokaista opettajaa havainnoitiin kolmen oppitunnin ajan marraskuussa 2012 tai tammikuussa 2013. Lisäksi jokaista opettajaa haastateltiin kerran tammikuussa 2013. Aineisto koostuu siis 12 havainnoidusta oppitunnista ja neljästä 25–40 minuutin haastattelusta. Haastattelurunkoa testattiin esitutkimuksen avulla. Analyysissä vertailua tapahtuu kolmella eri tasolla. Opettajia verrataan toisiinsa, havainnointien ja haastatteluiden tuloksia vertaillaan ja tuloksia verrataan myös tutkielman viitekehykseen. Tuloskuvauksessa käytetään kertovaa rakennetta, jota tuetaan suorilla lainauksilla ja taulukoilla.
Tuloksista ilmenee, että äidinkielenomaisen ruotsin opetus oli järjestetty kaikissa kunnissa eri tavalla. Kunnissa hyödynnettiin opettaja- tai oppilasvaihtoa tai oppimäärälle oli palkattu oma opettaja. Oppitunneilla käytettiin opetuskielenä ruotsia ja suomea käytettiin vain tarkentamaan tai avaamaan käsitteitä. Kaikki opettajat olivat joko ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Opetusmateriaalina käytettiin eniten muuta materiaalia, kuten monisteita. Myös ruotsinkielisten koulujen oppikirjoja käytettiin paljon opetuksessa. Sosiaalimuodoista käytettiin eniten suurryhmäopetusta ja yksilötyötä. Työmuodoista käytetyin oli opetuskeskustelu. Äidinkielenomaisen ruotsin valtakunnallista opetussuunnitelmaa käytettiin jossain määrin opetuksen tukena. Havainnoiduilla tunneilla keskityttiin opetussuunnitelman sisällöistä eniten kielentuntemukseen. Oppilaiden kielitaustat olivat vaihtelevia ja opettajien mukaan myös oppilaiden produktiiviset (kirjoitus ja puhe) ja reseptiiviset (luetun ja kuullun ymmärtäminen) taidot vaihtelivat paljon. Opettajat tekivät jonkin verran yhteistyötä muiden opettajien kanssa, mutta oppiaineen sisällä se oli lähes mahdotonta. Opettajat kokivat myös saavansa tukea rehtorilta. Kysyttäessä miten oppimäärää voisi kehittää, toivoivat opettajat mm. täydennyskoulutusta ja opetusta tukevaa opetusmateriaalia.
Tutkielma on mahdollista toistaa, jos samat henkilöt opettavat edelleen oppimäärää samoilla paikkakunnilla. On kuitenkin huomioitava, että tilanteet voivat muuttua, esimerkiksi opettajien taitotiedon kasvaessa tai oppilasaineksen vaihtuessa. Tuloksia ei voi yleistää liikaa, koska kohderyhmänä oli vain kolme kuntaa ja neljä opettajaa. Kuitenkin tutkielma antaa näille ja muille kunnille mahdollisuuden kehittää äidinkielenomaisen ruotsin opetusta sekä kunnallisella että opettajakohtaisella tasolla. Valtakunnallisella tasolla tutkielma tuo uutta tietoa, jota voidaan tarvittaessa hyödyntää niin yleisissä keskusteluissa kuin opetuksen kehittämisessä.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201311151866 |
| Date | 18 November 2013 |
| Creators | Öhman, N. (Niina) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Niina Öhman, 2013 |
Page generated in 0.0021 seconds