Tässä tutkielmassa tarkastellaan Oulun kaupunkiseudun alueellisen eriytymisen nykytilannetta ja parin viime vuosikymmenen aikana tapahtunutta muutosta. Tavoitteena on luoda yleiskuva Oulun kaupunkiseudun eriytymiskehitykseen ja tutkia sitä, miten ja missä määrin Oulun kaupunkiseudun väestö on eriytynyt alueellisesti. Tutkielmassa tarkastellaan myös hyvä- ja huono-osaisuuden alueellista kasautumista sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön yhteyttä.
Eriytymistä tutkitaan paikkatiedon ja tilastollisten menetelmien avulla. Aineistona on Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen tuottama yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) paikkatietoaineisto, jossa väestötietoja esitetään 250 × 250 metrin ruuduissa. Etnistä eriytymistä tarkastellaan käyttäen Tilastokeskuksen postinumeroalueittaisia tietoja.
Tutkielmassa muodostetaan aluksi kunkin alueen keskivertoasukkaita kuvaavia sosiaalisia aluetyyppejä pääkomponentti- ja ryhmittelyanalyysin avulla. Sosioekonomista eriytymistä tutkitaan tarkemmin tulo- ja koulutustason sekä työllisyyden perusteella muodostetun summamuuttujan avulla. Hyvä- ja huono-osaisuuden alueellista jakautumista selvitetään tutkimalla summamuuttujan ylimmän ja alimman kvintiilin sijaintia ja sijainnissa tarkasteluaikana tapahtunutta muutosta. Lisäksi mitataan summamuuttujan spatiaalista autokorreloituneisuutta. Hot spot -analyysin avulla tutkitaan hyvä- ja huono-osaisuuden sekä 0–14- ja yli 65-vuotiaan väestön keskittymistä.
Tulokset osoittavat, että Oulun kaupunkiseudun väestö on eriytynyt alueellisesti. Eroja on havaittavissa niin kaupunginosien välillä kuin niiden sisälläkin. Eriytymiskehitys on voimistunut tarkasteluaikana. Korkean sosioekonomisen statuksen alueet ovat sijoittuneet erityisesti Oulujoki varteen sekä uusille pientaloalueille. Alhaisen statuksen alueet sijaitsevat pääosin keskustan läheisyydessä ja lähiökehällä. Suhteellisen huono-osaisuuden keskittymät ovat pysyneet kutakuinkin samoina ja laajentuneet tarkasteluaikana. Hyväosaiset alueet puolestaan ovat siirtyneet kaupungin kasvaessa uusille alueille ja samalla vanhempien alueiden suhteellinen status on laskenut. Vanhukset ovat keskittyneet keskustaan ja sen lähialueille, kun taas lapsiväestö on keskittynyt voimakkaasti laitakaupungin uusille pientaloalueille.
Eriytymistä ei tule nähdä pelkästään ongelmana, mutta tulokset kuitenkin osoittavat asuinalueiden välisten erojen kasvaneen Oulussa. Eriytymiskehitykseen on syytä kiinnittää huomiota, mikäli tavoitellaan niin ikärakenteeltaan kuin sosiaaliselta koostumukseltaankin tasapainoisia ja monipuolisia asuinalueita. Vaikka syrjäytymiskehitystä ei kaikilla huono-osaisilla alueilla olisikaan, on näiden alueiden asukasrakenteeseen, lähtömuuttoon ja muuttosyihin sekä alueita väistävään muuttoliikkeeseen kiinnitettävä huomiota.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201502271124 |
| Date | 02 March 2015 |
| Creators | Autio, M. (Mikko) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Mikko Autio, 2015 |
Page generated in 0.0155 seconds