Pro gradu -tutkielmani käsittelee mielisairaanhoitajien koulutuksen muutosta vuosina 1906–1969. Tutkielmani on perustutkimusta, jonka tavoitteena on luoda yleiskuva mielisairaanhoitajien ammatillisesta peruskoulutuksesta tutkittavana ajanjaksona. Lähestyn aihetta koulutuksen aloittamiseen johtaneiden taustatekijöiden, yleisen kehityksen piirteiden ja yhteiskunnallisten kiinnekohtien näkökulmasta. Historiantutkimuksessa mielisairaanhoitajien koulutus on jäänyt vähälle huomiolle, sillä aihetta ei ole aiemmin tutkittu tässä laajuudessa. Tutkielmani päälähteet ovat mielisairaanhoitajien ammattiliiton julkaisema Mielisairaanhoitaja -aikakauslehden vuosikerrat 1938–1969 ja mielisairaanhoitajien koulutusta käsitelleiden komiteoiden mietinnöt. Lisäksi olen käyttänyt Suomen säädöskokoelmasta mielisairaanhoitajien ammattiin ja koulutukseen liittyneitä lakeja ja asetuksia. Mahdollisuuksien mukaan olen käyttänyt myös yksittäisiä oppikirjoja, joita mielisairaanhoitajien koulutuksessa on käytetty. Tutkielmani on luonteeltaan laadullista tutkimusta. Mielisairaanhoitajien koulutus kietoutui tutkittavana ajanjaksona mielisairaaloiden, mielisairaanhoidon ja psykiatrian, ammatillisen koulutuksen sekä yhteiskunnan kehitykseen. Mielisairaanhoitajien koulutus alkoi vuonna 1906 ja oli alkuvaiheessa suunnattu mielisairaaloiden omalle henkilökunnalle. Vuonna 1914 mielisairaanhoitajien koulutuksen viralliset kurssit alkoivat Lapinlahden ja Pitkäniemen mielisairaaloissa. Vuodesta 1917 lähtien koulutus oli vuoden mittainen. 1930-luvun taitteessa mielisairaanhoitajien koulutuksen asema vahvistettiin lainsäädännössä ja uusi opetusohjelma laajensi harjoittelupainotteisen koulutuksen teoreettisten oppiaineiden osuutta koulutuksessa. 1950-luvun alussa koulutustoiminta oli laajentunut niin, että hoitajia koulutettiin aktiivisesti kuudessa A-mielisairaalassa. Samaan aikaan keskustelu mielisairaanhoitajien koulutusuudistuksista laajeni, sillä sekä asiantuntijat että mielisairaanhoitajat pitivät koulusta vanhanaikaisena mielisairaanhoidon kehityksen vuoksi. Koulutuksen uudistamattomuus johti opetusohjelmien eriytymiseen ja huomattaviin sisällöllisiin eroavaisuuksiin. Osana laajempaa terveydenhuoltoalojen koulutuksen kehitystyötä mielisairaanhoitajien koulutuksessa otettiin uusi ajan vaatimustason mukainen opetusohjelma käyttöön vuonna 1965.
Mielisairaanhoitajien koulutuksen uudistamispaineet olivat osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua, jota koulutuksesta käytiin sotien jälkeisessä Suomessa. 1960-luvun ammatillisen koulutusjärjestelmien ja hallinnon yhtenäistämispolitiikan seurauksena mielisairaanhoitajien koulutus siirtyi mielisairaaloista sairaanhoitokouluihin vuonna 1969.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201706082643 |
| Date | 14 June 2017 |
| Creators | Jaakkonen, A. (Asta) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Asta Jaakkonen, 2017 |
Page generated in 0.0021 seconds