Tutkielmani aiheena on yhdysvaltalaisen psykologin Julian Jaynesin vuonna 1976 ilmestynyt tietoisuuden alkuperää käsittelevä kirja The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind. Kirjan sisältämän kaksikamarisen mielen teorian mukaan ihmiskunnan tietoisuus on kehittynyt vain noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua kielen kehittymiseen liittyvien prosessien välityksellä. Jaynesin mukaan ennen tietoisuuden kehittymistä ihmisaivot olivat järjestäytyneet kaksikamarisesti niin, että oikea aivopuolisko tuotti äänihallusinaatioita vasempaan aivopuoliskoon. Hallusinaatiot tulkittiin jumalten ja hallitsijoiden toimintakäskyiksi ja ne tuottivat kaiken ihmiskäyttäytymisen ennen subjektiivisen tietoisuuden kehittymistä. Jaynes käytti teoriansa tukena todistusaineistoa muun muassa arkeologian, biologian, kielitieteen, filosofian, historian, psykologian, neurotieteen ja antropologian aloilta.
Tutkielmani selvittää millä tavalla Jaynesin kirja on otettu vastaan akateemisessa maailmassa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Tutkimusmenetelmäni on reseptiohistoriallinen ja tutkin vastaanottoa sekä ihmistieteiden että luonnontieteiden sisällä. Tarkastelun kohteena on erityisesti filosofien, psykologien ja neurotieteilijöiden tuottama keskustelu Jaynesin teoriasta. Lähdeaineistona työssä on käytetty pääasiassa teoriaa jollakin tavalla koskettavia tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja. Jaynesin kirja pitää sisällään useita spekulatiivisia ideoita ja se on kohdannut runsaasti kritiikkiä eri tieteenalojen piirissä. Osa kritiikistä on suoraa tulosta siitä, että jotkut Jaynesin kriitikot eivät ole täysin ymmärtäneet, mitä Jaynes tarkoitti kirjassaan tietoisuudella ja sen puuttumisella. Täten osa kirjaan liittyvästä keskustelusta on mennyt sen varsinaisten pääargumenttien ohi, koska kirjan kirjoittajalla ja sen vastaanottajilla ei ole ollut yksimielisyyttä siitä, mitä ”tietoisuus”-käsitteellä tarkalleen tarkoitetaan.
Tutkielmani eräs keskeinen tutkimustulos kertoo, miten teknologinen kehitys on suoraan vaikuttanut tieteellisen diskurssin muodostumiseen. Neurotieteilijät suhtautuivat aluksi teoriaan hyvin kriittisesti, mutta 2000-luvulle tultaessa tehokkaammat aivokuvantamismenetelmät antoivat tukea sen joillekin hypoteeseille, jonka seurauksena keskustelu teoriasta lisääntyi ja muuttui positiivisemmaksi neurotieteilijöiden keskuudessa. Empiirisen tieteen tuloksista yleisesti ottaen vähemmän kiinnostuneiden filosofien piirissä keskustelu Jaynesin teoriasta on nykyisin kuihtunut lähes olemattomiin.
Tällä hetkellä tietoisuuden tutkimus nauttii suurta suosiota monilla eri tieteenaloilla ja tähän liittyen koin hedelmälliseksi tutkia monitieteellistä teoriaa, joka tarjoaa poikkeavan näkemyksen tietoisuuden syntyongelman selvittämiseen. Jatkotutkimuksen osalta tulisi perehtyä tarkemmin ainakin kirjan vastaanottoon uskontotieteen, kielitieteen, historian ja biologian sisällä. Tätä kautta voisi ymmärtää vielä syvällisemmin, miksi Jaynesin teoria on koettu niin kiistanalaiseksi.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201702231275 |
| Date | 01 March 2017 |
| Creators | Impiö, M. (Matti) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Matti Impiö, 2017 |
Page generated in 0.0019 seconds