Tein Pro Graduni Oulun Sosialistisista Opiskelijoista (OSO) ja siitä kymmeneksi vuodeksi eronneesta Oulun Marxilaisista Opiskelijoista (OuMO). Nämä kaksi poliittista järjestöä edustivat ylioppilassosialismia Oulussa vuosina 1964–1990.
OSO perustettiin kansandemokraattisen liikkeen osaksi. Se myös mielsi itsensä osaksi pitkää työväenliikkeen traditiota. Tämä tarkoitti, että tutkimukseni kohteella oli selkeät poliittisen järjestön elementit kasassa jo perustettaessa, mikä tarkoitti lähestymistapaa yhteiskuntaan, tulevaisuuden tavoitteita ja keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi.
Päälähteinä käytin OSO:n ja OuMO:n arkistomateriaalia, joista informatiivisimmat olivat jäsenkirjeet, kokousten pöytäkirjat sekä toimintasuunnitelmat ja -kertomukset. Lisäksi olennaisia lähteitä olivat erilaiset julkaisut, kannanotot ja oppimateriaalit. Kirjallisen materiaalin lisäksi haastattelin järjestöjen viittä eri entistä jäsentä. Näiden tarkoitus oli tukea kirjallisista lähteistä tehtyjä havaintoja, ja paikata tiettyjä aukkokohtia tapahtumahistoriassa. Yhtään varsinaista tutkimustulosta en perusta pelkkiin haastatteluihin, joten niiden rooli lähteinä oli sekundaarinen.
Tutkimukseni tarkoitus oli tuottaa aatehistoriallinen tekstianalyysi OSO:n ja OuMO:n maailmankuvasta, ja selittää mitä ne järjestöinä olivat. Lisäksi pidän tärkeänä heidän tulkintaansa ympäröivästä maailmasta, vaikka se ei varsinainen kohde olekaan. Yritän myös löytää syitä heidän katsantokannalleen, ja selvittää heidän keinonsa maailman muuttamiseen kohti tavoitteitaan. Ilmiöinä sosialismi ja kommunismi liittyvät oleellisesti tutkimukseeni, mutta käsittelen näitä nimenomaan kyseisten järjestöjen kertomana.
OSO kasvoi lukumääräisesti isoksi järjestöksi lyhyessä ajassa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Alkuvuosien varsin löyhä SKDL-vetoinen järjestö liitti itsensä tiukasti osaksi kommunistista nuorisoliikettä ja SKP:tä. Siellä velloneiden osapuoliriitojen seurauksena OuMO erosi OSO:sta vuonna 1973 ja seurasi orjallisesti SKP:n sinisalolaista vähemmistöfraktiota, kun OSO pysyi selvästi saarislaisen enemmistön puolella. Ylioppilassosialismin aktiivisinta aikaa sävyttää tiukat osapuoliriidat, joissa suurin vihollinen ei ollutkaan porvari, vaan se löytyi oman liikkeen sisältä. Ideologisesti molempien marxismi-leninismi oli yllättävän samankaltainen. Riidan aiheet löytyivätkin pienistä käsite-eroista sekä suhtautumisesta Neuvostoliittoon. SKP:n tavoin OSO ja OuMO mielsivät itsensä 1970-luvulla edelleen vallankumouksellisiksi liikkeiksi, ja varsinkin vähemmistön puolella kiistanalaisesta ”proletariaatin diktatuuri” -käsitteestä ei haluttu luopua. Tästä huolimatta tutkimukseni osoittaa selvästi kuinka voimakkaasti kommunistinen liike oli integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja omaksunut vahvat parlamentaariset keinot omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201504231417 |
| Date | 27 April 2015 |
| Creators | Pesola, A. (Antti) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Antti Pesola, 2015 |
Page generated in 0.0023 seconds