Olen tutkinut suomalaisen yhteiskuntasuunnittelun käsitehistoriaa ja siihen liittynyttä kritiikkiä 1960-luvun historiallisessa kontekstissa. Käytännön tasolla yhteiskuntasuunnittelu on tarkoittanut lähinnä tulopoliittiseen malliin siirtymistä. Yhteiskuntasuunnittelu ilmensi samalla myös taloudellisesta toiminnasta perustelunsa saavia arvoja. Käsitteeseen kytkeytynyt toiminta pyrki harmonisoimaan kollektiivista ajatteluperinnettä yksilökeskeisen liberalistisen ajattelun kanssa. Siinä yhdistyy vaikutteet sekä sosialistisesta suunnittelusta että myös vapaasta markkinataloudesta.
Yhteiskuntasuunnittelun syntykonteksti liittyy Suomessa vallinneeseen sisäpoliittiseen hajaannukseen kuin myös ulkopoliittisiin uhkakuviin. Käsitteen syntymisen on katsottu käynnistäneen hyvinvointivaltion systemaattisen rakennustyön Suomessa. Hyvinvointivaltiotavoite on katsottu ratkaisuksi kansalliselle kiinteydelle ja tämän vuoksi yhteiskuntasuunnittelu on valtiojohtoista reformipolitiikkaa.
Yhteiskuntasuunnittelun kehittäjänä on pidetty alkoholi- ja sosiaalipoliitikkona tunnettua Pekka Kuusta. Hän kirjoitti teoksen 60-luvun sosiaalipolitiikka, joka mullisti sosiaalipolitiikkaan liittyneet vanhanmalliset ajattelutavat, ja sen lisäksi avasi mahdollisuudet laajemmille yhteiskunnallisille muutoksille. Yhteiskuntasuunnittelu tuli tukemaan valtiojohdon kannattamaa konsensuspolitiikkaa kuin myös edessä olevan rakennemuutoksen suorittamista. Suunnitteluajattelu tuli ajassaan esitellyksi poikkitieteellisenä toimintana, joka palveli ennen kaikkea suomalaisen hallinnon päämääriä. Suunnittelu perustui ennusteille, joiden perusteella sitten yhteiskunnalliset linjaukset tulivat laadituiksi.
Olen tarkastellut tutkimuksessani yhteiskuntasuunnitteluun liitettyjä merkityksiä. Olen analysoinut 60-luvun sosiaalipolitiikan avainkäsitteiden aatehistoriallisia taustoja. Sen lisäksi olen tutkinut suunnitteluun kohdistunutta kritiikkiä kahdesta eri näkökulmasta valitsemieni aikakausilehtien avulla. Valitsin toisen lähteistäni edustamaan konservatiivista yhteiskunnallista katsantokantaa. Toinen valitsemani aikakausilehti taas kannattaa yhteiskunnallista uudistustyötä. Suomessa 1960-luvulla vallinneen niin sanotun suunnitteluoptimismin aikana kritiikki koski suunnittelun menetelmiä, muttei ulottunut suunnitteluajattelun perusteisiin. Tarkastelin yhteiskuntasuunnitteluun liitettyjä merkityksiä historiallista kontekstia vasten. 60-luvun sosiaalipolitiikka-teoksen analyysi paljasti suunnitteluideologian lainanneen utopistisesta ajatteluperinteestä erinäisiä perusteluita yhteiskunnalliseen rakennustyöhön.
Yhteiskuntasuunnittelun perustava tiedekäsitys koki merkittävän takaiskun 1970-luvulla maailmantalouden laman johdosta, jolloin myös suunnittelukritiikki sai uudenlaisia merkitystasoja. Tämä on ajallisen rajaukseni ulkopuolella, mutta tarjoaa varmasti kritiikistä kiinnostuneelle tutkijalle paljon erilaisia aiheita, joihin tarttua.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201606022148 |
| Date | 06 June 2016 |
| Creators | Leinonen, A. (Antti) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Antti Leinonen, 2016 |
Page generated in 0.0179 seconds