Abstract
Axel Adolf Laurell (1800–1852), theoretical philosopher by training, was Professor of Dogmatics at the University of Helsinki 1836–1852. In the history of Finnish theology, he has been rather ignored. The aim of this doctoral thesis has been two-fold: to analyze both Laurell and the later theological tradition that ignored him.
Laurell was one of the intellectually oriented theologians in Finland representing the view that university theology was a field of rational study, not a way of practicing religion. His qualifying thesis, already approved of by the official opponent, was rejected by the Faculty of Theology and by the Lutheran archbishop E. G. Melartin. However, Laurell gained the support of the Academic Senate and was appointed professor by Nikolai I.
Archive material depicting Laurell´s lectures on theology shows that he lectured, among other things, on the German controversy between rationalism and supranaturalism. He seems to have supported the idea of mediation between these two, an approach typical of to the school of Vermitttlungstheologie. Laurell began his career as a Hegelian, rejected Hegelianism in the 1840s and became interested in the questions of empirical study. Laurell was one of the Finnish academics who adopted ideas both from Herder and Hegel.
Laurell, during his formative years a member of the Saturday Society, a circle of reform-minded young intellectuals, was the most notable Finnish representative of pedagogics during his time. He was one of the founders of Helsingfors Lyceum in 1831 and the first headmaster of this school with its new, modern-type curriculum. According to him, “state” and “church” should not interfere in the matters of education.
Taking into account Mythologies by Roland Barthes and some international discussions on nationalistic myths, I have delineated the previously unrecognized myth of Genuine Finnish theology. Influential Finnish revivalist theologians adopted the biblical theology of Johann Tobias Beck during the latter part of the 19th century. From this standpoint they and notably history professor Ernst Gustaf Palmén, invented a religious-nationalistic interpretation of the 19th-century Finnish history. Scientifically significant theologians had been Beckians or revival movement sympathizers while Laurell, among other actual forerunners of rational research, were marginalized and forgotten. / Tiivistelmä
Väitöskirjani tarkastelee Lauantaiseuran jäsenen ja Helsingin yliopiston dogmatiikan ruotsinkielisen professorin Axel Adolf Laurellin (1800–1852) näkemyksiä ja toimintaa 1830-luvulta 1850-luvun alkuun sekä autonomian kaudesta kertovaa suomalaisen teologian oppitraditiota. Laurell on yksi tämän oppitradition vähättelemistä 1800-luvun teologeista. Teologinen tiedekunta sekä luterilaisen kirkon arkkipiispa E. G. Melartin yrittivät 1830-luvulla torjua Laurellin professorinvirasta hylkäämällä hänen väitöskirjansa, jonka vastaväittäjä oli jo hyväksynyt. Hänellä oli kuitenkin yliopiston professorikunnan enemmistön tuki, ja Nikolai I nimitti hänet dogmatiikan professoriksi.
Teologian oppitraditiota, historiallisista lähteistä piittaamatonta keksittyä historiaa, kutsutaan tässä tutkimuksessa Oikean teologian myytiksi. Se on hahmoteltu soveltaen Roland Barthesin ja eräiden nationalismitutkijoiden myyttitulkintoja. Myytti on arvioinut aiempien tutkijoiden tieteellistä merkittävyyttä sen perusteella miten he suhtautuivat herännäisyyteen ja olivatko he suomenkielisiä. Myytin keskeinen muotoilija oli historian professori Ernst Gustaf Palmén ja sen syntyedellytyksenä olivat suomalaisen yliopistoherännäisyyden muuttuminen beckiläiseksi raamattufundamentalismiksi 1850-luvulta alkaen sekä lähdetutkimuksen laiminlyöminen. Aiempien tutkijoiden tulkintaa autonomian kauden teologiasta toistettiin sittemmin vuosikymmenestä toiseen tarkistamatta heidän tulkintojensa paikkansapitävyyttä alkuperäislähteistä.
Laurellin luennoista säilynyttä käsikirjoitusaineistoa on käytetty selvittämään mitä hän opetti Helsingin yliopiston teologian opiskelijoille. Yksi luentojen keskeinen aihe oli saksalaisen rationalismi-supranaturalismi -kiistan käsittely. Luennot viittaavat siihen, että Laurell edusti välitysteologiseksi kutsuttua koulukuntaa, joka nimensä mukaisesti pyrki edustamaan välittävää kantaa näiden kahden välillä.
Laurell oli aikansa merkittävin suomalainen pedagogi, Helsingfors Lyceumin johtaja ja yksi sen perustaja, koulutukseltaan teoreettisen filosofian dosentti ja aikansa maltillinen, kristillisestä luomisuskosta kiinnipitänyt rationalisti, joka hegeliläisyydestä luovuttuaan kiinnostui empiirisestä tutkimuksesta. Laurellin ajattelussa näkyy monelle muullekin 1800-luvun alkupuolen toimijalle tyypillinen hegeliläisten ja herderiläisten vaikutteiden rinnakkaisuus. Teologina Laurell edusti näkemystä, jonka mukaan yliopistoteologia on uskonnon tarkastelua, ei yliopistossa tapahtuvaa uskonnonharjoitusta.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:isbn978-952-62-1077-3 |
| Date | 05 January 2016 |
| Creators | Luukkanen, T.-L. (Tarja-Liisa) |
| Contributors | Pietikäinen, P. (Petteri), Urpilainen, E. (Erkki) |
| Publisher | Oulun yliopisto |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/doctoralThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © University of Oulu, 2016 |
| Relation | info:eu-repo/semantics/altIdentifier/pissn/0355-3205, info:eu-repo/semantics/altIdentifier/eissn/1796-2218 |
Page generated in 0.0025 seconds