Suomen ympäristökeskus on määritellyt yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet eri kaupungeille. Vyöhykkeet jaetaan karkeasti jalankulku-, joukkoliikenne ja autovyöhykkeisiin. Vyöhykkeet luokitellaan sen mukaan, miten lähellä ne ovat kaupunkikeskustaa, mikä on vyöhykkeen joukkoliikennetarjonta ja vuoroväli sekä miten pitkä on kävelymatka lähimmälle joukkoliikenteen pysäkille. Työssä keskitytään tarkastelemaan keskustan jalankulkuvyöhykkeen ja joukkoliikennevyöhykkeiden välistä rajapintaa eli keskustan reunavyöhykettä. Reunavyöhykkeelle on usein sijoittunut palveluita, jotka ovat huonosti saavutettavissa perinteisellä joukkoliikenteellä. Ratkaisuna saavutettavuuteen voi olla täydentävä pienempi kalusteinen joukkoliikenne, jota ajetaan pienillä n. 25 -paikkaisilla busseilla lyhyellä vuorovälillä.
Työssä tarkastellaan kahden pilottikaupungin muodossa täydentävän joukkoliikenteen mahdollisuuksia parantaa palveluiden saavutettavuutta. Pilottikaupunkeina toimivat Lahti ja Oulu. Oulun kaupungissa on ollut jo vuodesta 2007 käytössä pienempi kalusteinen joukkoliikenne, nk. cityliikenne. Oulun osalta tarkastellaan olemassa olevan cityliikenteen kehittämisen mahdollisuuksia. Lahden osalta tarkastellaan mahdollisuuksia ottaa käyttöön vastaavanlainen cityliikenne keskustan alueella parantamaan tärkeiden palveluiden saavutettavuutta. Työssä on tarkasteltu ja kartoitettu kaupunkien nykyistä joukkoliikenteen tilannetta sekä tehty analyysejä mm. potentiaalisista väestö- ja työpaikkakeskittymistä käytettävissä olevan ruututietokanta-aineiston avulla. Uusia linjastoja on suunniteltu pohjautuen keskimääräiseen citybussin nopeuteen, joka on n. 12 km/h. Suunniteltujen citylinjojen pituudet vaihtelevat 3–4 km:n välillä, jolloin vuoroväliksi linjoilla saadaan 30 minuuttia. Tuloksena työssä esitetään kolme suunnitelmaehdotusta citylinjaston kehittämiseksi Oulun alueella ja viisi suunnitelmaehdotusta Lahden tapauksessa. Lisäksi molempien kaupunkien osalta tarkastellaan joukkoliikennelinjaston tulevaisuuden näkymiä mm. sähköbussien ja mahdollisten robottibussien suhteen.
Suunniteltujen linjojen pohjalta todettiin, että pienempi kalusteisilla busseilla saavutetaan paljon etuja verrattuna isompiin paikallisliikenteen busseihin. Pienemmillä busseilla voidaan ajaa reiteillä, joihin isot bussit eivät kokonsa vuoksi sovellu. Muuta joukkoliikennelinjastoa saadaan selkeytettyä tiheämpivuoroisilla linjoilla ja muita linjoja voidaan osittain korvata cityliikenteen linjoilla. Palveluiden saavutettavuus paranee huomattavasti alueilla, joilla joukkoliikenneyhteydet ovat olleet rajalliset ja palvelua saadaan tarjottua lähemmäs asiakkaan kotiovia. Suunnitellut linjat voivat tulevaisuudessa vastata myös robottibussien tuomiin haasteisiin ja voivat toimia robottibussilinjoina selkeyden ja riittävän lyhyen pituutensa ansiosta.
Työ toimii esimerkkinä muille kaupungeille, joiden palveluiden saavutettavuudessa keskustan läheisyydessä on parantamisen varaa sekä antaa viitettä siitä, mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon suunniteltaessa uusia linjoja. Tuloksia voidaan soveltaa erityisesti alueilla, joiden topografia asettaa haasteen isojen bussien reittivalinnoille. Kutsuohjautuvuus busseissa on merkittävässä roolissa nyt ja tulevaisuudessa. Kun tilauksia pystytään yhdistelemään järjestelmien avulla ja välttämään turhia matka-ajoja, saadaan joukkoliikenteessä säästöjä aikaan. Toimiakseen kutsuohjautuvuus tarvitsee kumminkin laajan toimintaympäristön sekä paljon käytettävissä olevaa kalustoa. Automatisoidut bussit eli robottibussit ovat jatkossa yhä suuremmassa roolissa suunniteltaessa joukkoliikennejärjestelmää. Robottibussit tarvitsevat kuitenkin vielä paljon kehitystä tekniikan ja järjestelmien suhteen, jotta ajan myötä niistä voisi muodostua pysyvä osa joukkoliikennejärjestelmää. / Finnish Environmental Institute has defined the zones for urban structure of different cities. The zones are divided into pedestrian, public transport and car zones. The distance to the city center, service supply, service frequency and walking distance to the nearest bus stop define for which zone the area is categorized. This thesis concentrates on at the interface of pedestrian and public transport zones. Many of the services are located at that interface and they are therefore difficult to reach. Solution for the accessibility problems can be public transport which is operated by small vehicles. That supplementary public transport is operated on smaller buses (25 seats) on short service frequency.
In this diploma thesis the possibilities of supplementary public transport are considered to improve the accessibility of important services. In the research part has been examined situations in two cities, Lahti and Oulu. The smaller vehicle transport, City traffic, has operated in Oulu since 2007. In case of Oulu the focus is in current city traffic routes and the developing potential of them. In case of Lahti has been examined the possibilities of taking city traffic as a part of the public transport system for supply the needs of accessibility. The database of information like population and working place areas is used to do the current state-analysis of both cities. New city traffic routes are designed using the average velocity of small vehicles transport, 12 km/h. The length of the route networks varies from three to four kilometers and therefore service frequency is approximately 30 minutes in each route. In the final part of this thesis the route proposals are presented for Oulu and Lahti. For Oulu there are three route proposals and for Lahti five proposals. Besides those route proposals the future of automated robot buses and electrical buses is discussed in both situations.
There are lots of advantages comparing small bus traffic to bigger bus traffic. Smaller buses can drive on the lanes in which big buses can’t apply due to their size. The public transport route network can be clarified with the routes which service frequency is short and also some public transport routes can be replaced with smaller city traffic. With city traffic the accessibility of services is improved and the service can be served closer to the customer home. The designed routes can be used also as a robot bus test routes, because of those routes are straight, clear and short.
The thesis can work as an example for other cities, which has problems with accessibility of services in city center zone. The results can adapt particularly in cities which topography is challenging for big buses and the thesis also shows what kind of things should be noticed while planning new routes. Demand controlled buses are the future type of buses. The savings in operating costs are significant while more than one order can bring together with demanding systems. For being profitable that kind of traffic needs though the wide working area and many operating buses. Automated buses also would have a bigger role in traffic system in the future. Robot buses need still more technical development but over time they can be as a part of the whole public traffic system.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201705312218 |
| Date | 02 June 2017 |
| Creators | Mäkäräinen, E. (Eveliina) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Eveliina Mäkäräinen, 2017 |
Page generated in 0.0032 seconds