Tilintarkastussuhteen keston vaikutus tilintarkastuksen laatuun on ollut suosittu tutkimusaihe siitä saakka, kun yleisessä keskustelussa alettiin väitellä pakollisten rotaatiosäädösten tarpeellisuudesta. Vuonna 2016 koko Euroopassa voimaan astunut uusi tilintarkastuslaki pitää sisällään yleisen edun kannalta merkittävien yhtiöiden pakolliset rotaatiosäädökset, joiden mukaan pörssiyhtiöillä maksimi tilintarkastussuhteen kesto on nykyään 10 vuotta. Rotaatiosäädöksen tarpeellisuudesta, sekä hyödyistä ja haitoista on alalla käyty kiivaasti keskustelua ja yleisellä tasolla mielipiteet ovat olleet varsin jakautuneita. Huomattava osa empiirisistä tutkimuksista on kuitenkin päätynyt lopputulokseen, että lyhyellä tilintarkastussuhteella olisi negatiivinen vaikutus tilintarkastuksen laatuun. Tähän pohjasin myös tämän tutkimuksen hypoteesin: ”Mitä lyhyempi tilintarkastussuhde on, sitä heikompaa on tilintarkastuksen laatu”.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä hyödyntämällä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilintarkastuksen laadun muutosta suhteessa tilintarkastussuhteen keston muutokseen. Tutkimuksen otokseen valittiin suomalaiset pörssiyhtiöt ja näiden tilikaudet aikaväliltä 2002–2016. Empiirisen tutkimuksen pohjana käytettiin Jacksonin, Moldrichin & Roebuckin vuoden 2008 tutkimusta: Mandatory audit rotation and audit quality ja tutkimuksessa esiteltyä tilintarkastuksen laadun regressiokaavaa. Regressiot tehtiin samalla kaavalla, mutta tulokset tallennettiin erillisinä jakamalla nämä lyhyeen, keskipitkään ja pitkäkestoiseen tilintarkastussuhteisiin. Tilintarkastuksen laadun kuvaajana tutkimuksessa toimi harkinnanvaraiset jaksotukset. Mitä enemmän yhtiön tilinpäätösinformaatioon sisältyy harkinnanvaraisuutta, sitä heikompaa tilinpäätösinformaation laatu ja siten tilintarkastuksen laatu. Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään edellä mainitun lisäksi myös tilintarkastuspalkkioiden ja oheispalveluiden tarjoamisesta saatujen palkkioiden yhteyttä tilintarkastuksen laatuun. Lisäksi aiemmista tutkimuksista havaittiin merkittäväksi tilintarkastuksen laadun mittariksi tilintarkastusyhteisön koko ja tilintarkastajan kyky lausua toiminnan jatkuvuudesta, eli kyky antaa going concern -opinion oikea-aikaisesti.
Tutkimustuloksena havaittiin, että lyhyt ja keskipitkä tilintarkastussuhde vaikuttivat positiivisesti harkinnanvaraisten jaksotusten määrään ja siten negatiivisesti tilintarkastuksen laatuun. Pitkillä 9 vuotta ja yli tämän kestäneillä tilintarkastussuhteilla ei havaittu tilastollisesti merkittävää yhteyttä tilintarkastuksen laatuun.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201811072990 |
| Date | 08 November 2018 |
| Creators | Alho, N. (Niklas) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Niklas Alho, 2018 |
Page generated in 0.0023 seconds