Tutkielma käsittelee uhraamisen sijoittumista seidoilla. Aineistona on neljältä seidalta, Enontekiön Näkkälästä, Utsjoen Sieiddakeädgiltä, Muonion Kirkkopahdalta ja Muonion Porviniemeltä, kerätyt maaperänäytteet. Tutkimuksessa selvitetään, onko kohteilla uhrattu, ja mihin uhrit on asetettu. Lisäksi pohditaan, miksi uhraaminen näyttää sijoittuvan kohteiden tietyille alueille, ja onko kohteiden välillä havaittavissa samankaltaisuuksia vai eroja. Näytteistä analysoidaan fosforipitoisuus sitruunahappomenetelmällä, magneettinen suskeptibiliteetti ennen ja jälkeen näytteiden polton, pH sekä orgaanisen aineksen pitoisuus kuivapolttomenetelmällä. Tulostenkäsittelyssä käytetään tilastollisia ja GIS-analyyseja. Tulosten tulkinnassa analogian lähteenä käytetään saamelaisia koskevia etnografisia lähteitä ja tuloksia verrataan kaivausaineistoon. Tulkinnassa sovelletaan myös Yi-Fu Tuanin esittämiä tulkintoja tilan hahmottamisesta. Tulosten perusteella Näkkälässä, Sieiddakeädgillä ja Kirkkopahdalla on merkkejä eläinperäisten tuotteiden uhraamisesta. Porviniemen tulos on epäselvä. Analyyseista fosforianalyysi osoittautui hyödyllisimmäksi. Muilla analyyseilla ei voitu havaita mitään ihmistoimintaan viittaavaa. Näkkälässä uhraaminen keskittyy seitakiven ympärille kummun päälle. Sieiddakeädgillä ja Kirkkopahdalla uhraaminen sijoittuu tietylle puolelle seitaa. Näkkälässä ja Kirkkopahdalla uhrausalue rajautuu hyvin lähelle seitaa, kun taas Sieiddakeädgillä on merkkejä laajemmasta toiminnasta, mikä voi liittyä uhrien siirtämiseen. Sieiddakeädgin maaperäanalyysien tulokset tukevat kaivaustuloksia, Näkkälässä taas toiminta on luultua laaja-alaisempaa. Kirkkopahdalta ei ole vanhoja uhrilöytöjä, joten maaperäanalyysit antavat uuttaa tietoa paikan käytöstä. Uhrien sijoittamista on ohjannut seidan ulkomuoto, lähiympäristön pinnanmuodot ja kasvillisuus. Vanhojen uhrien näkyminen on voinut ohjata uhraajia asettamaan uhrinsa samoille paikoille. Uhrien näkyville asettaminen viittaa siihen, että tietynlaisen uhrin antaminen on ollut tapa korostaa omaa asemaa yhteisössä. Seidat on nähty ihmismäisinä olentoina, joiden tapa hahmottaa ympäröivää tilaa perustuu siten samoihin käsitteisiin kuin ihmisellä; näitä ovat ylä- ja alapuoli, vasen ja oikea puoli, sekä etu- ja takapuoli. Eri puolille on voitu antaa symbolisia merkityksiä, jotka perustuvat ihmisruumiin ominaisuuksiin ja toimintaan. Nämä merkitykset ovat voineet vaikuttaa uhrien asetteluun. Kohteilla vasemman ja oikean puolen välillä ei ole arkeologisesti havaittavia eroja. Näkkälässä uhraaminen sijoittuu kummun päälle, mikä voi liittyä ylä- ja alapuolelle annettuihin merkityksiin. Kirkkopahdalla ja Sieiddakeädgillä uhraaminen tietylle puolelle seitaa voi liittyä siihen, että näitä on pidetty seitojen etupuolina. Vastaavanlaisissa tutkimuksissa näytteenotto olisi hyvä suorittaa ensin laajemmalta alueelta pidemmällä näytteenottovälillä, minkä jälkeen alue rajataan pienemmäksi ja näytteitä otetaan tiheämmin. Seitojen tunnistamiseen näytteitä voidaan ottaa pienemmältä alueelta ja jonkin verran pidemmällä näytteenottovälillä.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201305131227 |
| Date | 13 May 2013 |
| Creators | Tolonen, S. (Siiri) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Siiri Tolonen, 2013 |
Page generated in 0.0246 seconds