Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Suomen ulkopoliittisen johdon, eli ulkoasiainministeriön ja tasavallan presidentin suhtautuminen Kiinan kevään 1989 suurmielenosoituksiin, jotka keskittyivät Pekingin Tiananmenin aukiolle. Mielenosoitukset tukahdutettiin Kansan vapautusarmeijan toimesta väkivaltaisesti kesäkuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä. Kun useat muut länsimaat tuomitsivat tapahtuneen ja asettivat sen johdosta Kiinalle erinäisiä sanktioita, Suomi oli päinvastoin ensimmäinen länsimaa, joka suoritti Kiinaan virallisen, korkean tason ministerivierailun. Tässä tutkielmassa selvitetään Suomen ulkopoliittisen johdon perusteluja toimilleen sekä pyritään selvittämään Suomen suhtautumista Kiinaan 1980-luvun lopulla. Tutkimuksessani tärkeimpinä lähteinä toimivat Suomen ulkoasiainministeriön arkiston 25 vuoden ajaksi salaisiksi luokitellut asiakirjat sekä tasavallan presidentin kanslian asiakirjat. Erityishuomion saavat Pekingin suurlähetystön paikan päältä lähettämät raportit, muistiot ja salasähkeet.
Ensimmäiseksi tutkin Suomen ja Kiinan kahdenvälisten suhteiden kehittymistä 1980-luvulla sekä niihin liittyneitä ongelmia ja tavoitteita suomalaisten kannalta. Tarkastelen, kuinka suomalaiset seurasivat Kiinassa vallinneita poliittisen johdon sisäisiä kiistoja sekä vuosikymmenen loppua kohden laajalle levinnyttä yhteiskunnallista tyytymättömyyttä etenkin opiskelijoiden keskuudessa. Toiseksi selvitän, kuinka Pekingin suurlähetystö raportoi ulkoasiainministeriölle ja tasavallan presidentille Kiinan tilanteesta vuoden 1989 opiskelijamielenosoitusten huippukohdan, huhtikuun 15. ja kesäkuun 4. päivän välisenä aikana. Tutkin, millaisena tilanne nähtiin, millaiseksi jatkokehitys arvioitiin ja millaisia toimintasuosituksia annettiin sekä mielenosoitusten aikana että niiden väkivaltaisuuksiin päätyneen lopun jälkeen. Kolmanneksi pyrin arvioimaan Suomen johdon päätöksentekoa Kiinan-politiikan suhteen mielenosoitusten jälkeen. Selvitän, millä tavalla Suomi päätti toimia erityisesti Kiinan kansantasavallan 40-vuotisjuhlallisuuksien edustuksen sekä ulkomaankauppaministeri Salolaisen virkamatkan suhteen.
Kokonaisuutena Suomi noudatti Koiviston johdolla ja suurlähetystön avustamana samaa poliittista linjaa, kuin se oli aiemmin noudattanut suhteissaan Neuvostoliittoon. Suomi pidättäytyi johdonmukaisesti poliittisia erimielisyyksiä aiheuttavista toimista, keskittyen molemminpuolisesti hyödyttävään kaupalliseen toimintaan. Tutkitun aineiston perusteella ihmisoikeusasiat tai mediajulkisuuden hallinta eivät olleet tavoitteina erityisen merkittäviä. Suomi noudatti aiemman toimintatapansa mukaisesta itsenäisyyttään korostanutta poliittista linjaa, jonka puitteissa pyrittiin edistämään sekä omia että Kiinan etuja tukemalla Kiinan talouskasvua, vakautta ja pitkän aikavälin kehittymistä käytännönläheisellä, taloudellista yhteistyötä korostaneella toiminnalla.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201509242015 |
| Date | 28 September 2015 |
| Creators | Kaustinen, T. (Timo) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Timo Kaustinen, 2015 |
Page generated in 0.0095 seconds