Abstract
This study investigated the giving of objects in relation to the child's
incipient development of language. The theoretical frame of reference for the
study comprised Vygotsky's cultural historical viewpoint of the social origins of
development and of the division of development into stages. Development is also
determined by the development of communicative activity and the child's stages of
mental development alternating between need-motivation and technical skills.
Cultural development is founded on the use of signs and on mediated
relationships.
The basis of the sign is social. It exists in those forms of social
interaction
in which the child participates before beginning to use language independently.
In emotional interaction with another person the child develops social
operational models with respect to his dealings with objects. The giving of
objects is one such example of this. It is mediated action and one stage of the
child's communicative development towards language. In giving objects the child
is engaged in meaningful activity. It is action which involves feelings and is
both initiated and managed by the child himself.
The study consisted of a longitudinal observation of six mother-child pairs
in
the laboratory. At the beginning of the study the children were six months old
and by the end had reached three years of age. The study investigated how the
process of giving objects advances and how a developmental transition may be
recognised. The relation between giving objects and pointing gestures and the
beginning of speech was also a source of interest. Mother-child pairs visited
the laboratory monthly and one visit lasted about one hour and half. The study
focused on the adult-child pairs'mutual activity episodes and these were analysed
micro-analytically. Episodes were classified in terms of mother-child activity, communication through gestures, interaction through speech and metacommunication.
The results showed that it is the adult who is the active party in the
early
stages of the object giving development process. She interprets object giving as a social phenomenon. The child's own self-initiated giving of objects begins between the ages of nine and fifteen months. The giving of objects continues from this moment on throughout successive development stages and assumes a variety of forms of expression. To begin with the child's attention is directed towards the significance of the objects while later on attention shifts towards social relationships.
Object giving reveals two developmental transition during the pre-verbal
stage:
the first of these begins as the child approaches one year of age and the second
at the age of about eighteen months. During these transitions the child's
relation to his environment, objects and other people become organised in a new
way. Before each transition the child's independent movement and imitative
behaviour becomes activated while symbolic activity begins after the transition
has occurred.
Words become to be associated with giving of objects from the age of about
thirteen months though most commonly between seventeen and twenty-one months.
Between twenty-seven and thirty months the giving of objects stops. By this stage
the child has begun to communicate using whole sentences and speech has become an
adequate means of communication.
The study supported Vygotsky's theory by bringing forth the central
importance
of the adult in the turning points of child development. The study also revealed the overlapping of the development stages of the social sign with developmental transitions. The giving of objects may be said to describe the child's mental development in a more general way and may be called a social sign anticipating language. / Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin esineiden antamista suhteessa lapsen alkavaan
kielelliseen kehitykseen. Tutkimuksen teoreettisen perustan muodosti Vygotskyn
kulttuurihistoriallinen näkemys kehityksen sosiaalisesta
alkuperästä ja kehityksen vaiheittaisuudesta. Kehitystä
määrittävät myös kommunikatiivisen toiminnan kehitys ja
lapsen kehityksen vaiheet tarve-motivationaalisten ja teknisten taitojen
vuorotteluna. Kulttuurinen kehitys perustuu merkkien käyttöön ja
välittyneisiin suhteisiin.
Merkin perusta on sosiaalinen. Se on olemassa niissä sosiaalisen
kanssakäymisen muodoissa, joihin lapsi osallistuu ennen kuin alkaa
käyttää kieltä itsenäisesti. Emotionaalisessa
vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen lapsi kehittää esineen
käsittelyn sosiaalisia toimintamalleja. Esineiden antaminen on
näistä yksi. Se on välittynyttä toimintaa ja yksi vaihe
kehityksessä kohti kielen hallintaa. Esineitä antaessaan lapsi on
mielekkäässä toiminnassa. Toiminta on tunneväritteistä,
lapsen itsensä aloittamaa ja hallitsemaa.
Tutkimuksen empiirinen vaihe toteutettiin kuuden äiti-lapsiparin
pitkäaikaisseurantana laboratoriossa. Tutkimuksen alussa lapset olivat
puolivuotiaita ja sen päättyessä kolmivuotiaita.
äiti-lapsiparit kävivät laboratoriossa kuukausittain. Yksi
käynti kesti noin puolitoista tuntia. Selvitettiin, miten esineiden
antaminen etenee sekä miten tunnistaa kehitysmuutos. Myös esineiden
antamisen suhde osoittavaan eleeseen ja alkavaan puheeseen oli kiinnostuksen
kohteena. Huomion keskiössä olivat äiti-lapsiparin
keskinäiset toimintaepisodit, joita analysoitiin mikroanalyyttisesti. Episodeista luokiteltiin äidin ja lapsen toiminta, elekommunikaatio, puhevuorovaikutus sekä metakommunikaatio.
Tulosten mukaan esineiden antamisen kehityksessä aikuinen on aluksi
aktiivinen osapuoli. Hän tulkitsee esineen antamisen sosiaaliseksi. Lapsen
omaehtoinen esineiden antaminen alkaa ikävälillä 9 - 15 kuukautta.
Esineiden antaminen käy tästä eteenpäin läpi
kehitysvaiheita ja saa erilaisia ilmenemismuotoja. Aluksi lapsen huomio on
esineiden merkityksissä, sitten huomion kohteena ovat sosiaaliset suhteet.
Esineiden antaminen ilmentää kahta kehityksellistä muutosta
esikielellisen vaiheen aikana: ensimmäinen vaihe on ensimmäisen
elinvuoden lopulla, toinen lähellä puolentoista vuoden ikää.
Tällöin lapsen suhteet ympäristöön, esineisiin ja
toisiin ihmisiin järjestyvät uudella tavalla. Molemmissa vaiheissa
ennen siirtymää aktivoituvat lapsen omaehtoinen liikkuminen ja
jäljittelevä käyttäytyminen sekä sen jälkeen
symbolinen toiminta.
Sanat alkavat liittyä esineiden antamiseen 13 -
34 kuukauden iässä, tavallisimmin ikävaiheessa 17 - 21 kuukautta.
Ikävaiheessa 27 - 30 kuukautta esineiden antamista ei juuri enää
esiinny. Tällöin lapsi on alkanut kommunikoida kokonaisin lausein, ja
puhekielestä on tullut riittävä kommunikoinnin väline.
Tutkimus tukee Vygotskin teoriaa tuomalla esiin aikuisen keskeisen
merkityksen
lapsen kehityksen käännekohdissa. Tutkimus osoittaa sosiaalisen merkin kehitysvaiheet ja niiden limittymisen kehityksellisiin siirtymiin. Esineiden antaminen kuvastaa lapsen henkisen kehityksen kulkua yleisemmin ja sitä voi kutsua kieltä ennakoivaksi sosiaaliseksi merkiksi.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:isbn951-42-6653-6 |
| Date | 18 May 2002 |
| Creators | Jakkula, K. (Kaisa) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/doctoralThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © University of Oulu, 2002 |
| Relation | info:eu-repo/semantics/altIdentifier/pissn/0355-323X, info:eu-repo/semantics/altIdentifier/eissn/1796-2242 |
Page generated in 0.002 seconds