Muinaisrannoiksi nimitetään erilaisia rantavoimien eli aallokon ja jäiden liikkeiden aikaansaamia kerrostumia ja kulutusmuotoja, jotka ovat syntyneet meren tai järven pinnan tason ollessa maanpintaan nähden huomattavasti nykyistä korkeammalla. Suomessa muinaisrantojen synty liittyy erottamattomasti deglasiaation aikana alkaneeseen maankohoamiseen ja Itämeren kehitysvaiheisiin. Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä Itämeren muinaisrantojen kerrostumis- ja kulutusmuodot sekä niiden syntyhistoria ja levinneisyys Suomen alueella. Työssä esitellään myös maamme muinaisrantojen ajoittamiseen soveltuvat menetelmät ja rannansiirtymismallit. Muinaisrantojen piirteiden kehittymiseen vaikuttivat paljolti rantavyöhykkeen sijainti ulappaan nähden, sen suojaisuus sekä pohjan jyrkkyys. Ympäristöönsä nähden korkeille mäille, jotka kohosivat saariksi keskelle merta ilman muiden pinnanmuotojen suojaa, syntyi merkittäviä rantamuodostumia. Myös ranta-alueen maaperän merkitys oli suuri muinaisrantojen syntyprosessissa. Selväpiirteisimmät rantavyöhykkeen kerrostumatyypit syntyivät lajittuneiden glasifluviaalisten muodostumien liepeille, mutta huuhtoutumalla syntyneitä muotoja jäi hyvin esiin etenkin moreenipeitteisiin mäkiin kivivöiden, huuhtoutumiskivikoiden ja moreenikalottien muodossa. Merkittäviä ja hyvin kehittyneitä muinaisrantoja syntyi varsinkin niissä vesivaiheissa, joissa vedenpinta pysyi suurin piirtein samoilla korkeuksilla riittävän pitkään antaen rantavoimille aikaa kuluttaa ja uudelleenkerrostaa maa-ainesta. Transgressiovaiheissa pinnan taso pysyi monesti regressiovaiheita pitempään paikoillaan, ja tästä johtuen niiden aikana muodostuneet muinaisrannat ovatkin usein paremmin kehittyneitä. Eri alueiden parhaiten erottuvat aallokon kulutusmerkit löytyvät tyypillisesti Itämeren ylimpien rantojen tasoilta. Eriasteisia muinaisrantoja syntyi kuitenkin kaikissa Itämeren vaiheissa, ja niitä on löydettävissä Itä- ja Pohjois-Suomen supra-akvaattisia alueita lukuunottamatta ympäri maata. Ensimmäiset muinaisrannat syntyivät Baltian jääjärvivaiheessa Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän rinteisiin sekä niiden välimaastoon. Seuraavan, Yoldiamereksi kutsutun vaiheen rantamuodostumia löytyy paljonkin Etelä- ja Keski-Suomesta, mutta ne ovat yleensä heikosti kehittyneitä nopean maankohoamisen ansiosta. Erityisen selväpiirteisiä muinaisrantoja kerrostui tämän jälkeen Ancylustransgression aikana ympäri Länsi-Suomea, Pohjois-Pohjanmaata ja Lounais-Lappia. Samoin Litorinatransgression aikoihin kerrostui merkittäviä muodostumia laajoille alueille Etelä- ja Länsi-Suomeen, jolloin maankohoaminen oli jo hidastunut merkittävästi. Muinaisrantoja on syntynyt myös myöhemmin, nykyiseksi Itämereksi luokitellun vaiheen sisällä. Suomen oloissa eniten käytettyjä muinaisrantojen iänmääritysmenetelmiä ovat olleet merestä irti kuroutuneiden järvi- ja suoaltaiden pohjasedimenteistä tehdyt radiohiiliajoitukset, palynologiset havainnot ja piilevälajiston tutkimukset. Lustosavikronologia on ollut toinen erityisen hyödyllinen työkalu etenkin Baltian jääjärvivaiheen ajoituksissa. Myös paleomagnetismia sekä arkeologisia menetelmiä on hyödynnetty tutkimuksissa. Näiden menetelmien avulla tehtyjen ajoitusten pohjalta on voitu piirtää rannansiirtymiskäyriä, etäisyysdiagrammeja ja gradienttikäyriä, joilla vuorostaan pystytään matemaattisesti arvioimaan eri rantapintojen ikiä.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201805091677 |
| Date | 09 May 2018 |
| Creators | Joenpolvi, J. (Juho) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/bachelorThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Juho Joenpolvi, 2018 |
Page generated in 0.025 seconds