Tutkielma käsittelee oululaisen Onnelan lastenkodin historiaa sen toiminnan kahden ensimmäisen vuosikymmenen ajalta. Onnelan nimellä tunnettu, yhä toiminnassa oleva, lastenkoti perustettiin Kastellin alueelle vuonna 1922. Sen perustaja oli Oulun Orpokotiyhdistys, joka aloitti toimintansa vuonna 1919 ylläpitämällä Laanilassa pientä orpokotia, jota voi pitää Onnelan edeltäjänä. Tutkielman kattama ajanjakso sijoittuu vuosiin 1919–1939.
Tutkielman lähdemateriaali on koottu arkistokokonaisuuksista, joihin kuuluvat Onnelan lastenkodin, Koteja Kodittomille Lapsille ry:n vastaanottokodin kannattajayhtymän, Oulun Orpokotiyhdistyksen ja Pelastakaa Lapset Oulun osasto ry:n arkistot. Lähdemateriaalin hajanaisuus johtuu lastenkotien ylläpidon mutkikkaasta historiasta. Onnelan taustalla on vaikuttanut useita yhdistyksiä, jotka ovat jättäneet jälkeensä tietoja lastenkodin menneisyydestä. Tärkeimpiä lähteitä ovat yhdistysten ja lastenkodin toimintakertomukset sekä Onnelan nimikirjat.
Onnela perustettiin huolehtimaan kansalaissodan vuoksi orvoksi jääneistä ja muista huollon tarpeessa olevista lapsista. Oulun Orpokotiyhdistys ylläpiti Onnelaa vuoteen 1929 saakka, jolloin lastenkoti tuli Koteja Kodittomille Lapsille ry:n hoidettavaksi. Koteja Kodittomille Lapsille ry:n Oulun läänin vastaanottokodin kannattajayhtymä oli ylläpitänyt vuosina 1926–1929 Oulussa lasten vastaanottokotia, joka toimi lasten väliaikaisena asuinpaikkana ennen uusiin kasvatuskoteihin sijoittamista tai kotiinpaluuta. Vuonna 1929 Onnela jatkoi tätä vastaanottokotitoimintaa.
Onnela toimi pääasiassa valtion ja kuntien avustusten ja huoltomaksujen turvin, mutta yksityisillä lahjoituksillakin oli merkitystä. Taloudellinen tilanne oli jatkuvasti tiukka, etenkin 1930-luvun alun pula-ajan seurauksena, mutta lastenkoti pystyi sopeutumaan ja jatkamaan toimintaansa. Niukkuus näkyi lastenkodin tiloissa ja henkilökunnan määrässä: suurimmaksi osaksi lastenkodissa oli vain kaksi työntekijää. Etenkin pitkäaikaisen johtajattaren Signe Airon työpanosta pidettiin suuressa arvossa.
Ensimmäisten toimintavuosikymmenten aikana Onnelassa asui 12–23 lasta. Huollettavien lasten määrä vaihteli, etenkin 1930-luvulla, kun Onnela toimi vastaanottokotina. Kaikkia avun tarpeessa olleita lapsia ei pystytty resurssien puutteen vuoksi ottamaan vastaan. Eniten kyselyjä hoitopaikoista tuli taloudellisesti vaikeimpina vuosina. Huollon tarpeen taustalla oli varsinaisen orpouden lisäksi monenlaisia perhesyitä kuten köyhyyttä ja huoltajien sairauksia. Suuri osa lapsista pääsi aikanaan palaamaan omaan kotiinsa. Monille hankittiin myös uudet kasvatuskodit, jotka ajan tavan mukaisesti sijaitsivat maaseudulla.
Onnelassa asuessaan lapset kävivät koulua, harjoittelijat kotitöitä ja leikkivät. Heitä pyrittiin kasvattamaan kristillisesti. Tarkastuskertomuksissa Onnelan elämää kuvaillaan myönteisesti: niukkuudesta huolimatta lapset olivat terveitä ja hyväkäytöksisiä. Onnelan arki pyrittiin järjestämään siten, että lapset pystyisivät elämään mahdollisimman normaalia elämää.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201402131108 |
| Date | 17 February 2014 |
| Creators | Turkka, H. (Hanna) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Hanna Turkka, 2014 |
Page generated in 0.0075 seconds