Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS) ja sen seuraajan Suomi-Neuvostoliitto-Seuran (SN-Seura) toimintaa Oulussa vuosina 1940 ja 1944–1962. Tutkin ystävyysseuroja niiden itsensä tuottamien alkuperäislähteiden valossa, ja hyödynnän lisäksi Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) ja Valtiollisen poliisin jälkeensä jättämiä arkistokokonaisuuksia. Oleellisen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiologi Karl Mannheimin sukupolviteoria, jonka soveltamiseen suomalaisvasemmiston historian tutkimuksessa mallin on tarjonnut Kimmo Rentola. Mannheimin mukaan kulttuurisia ilmiöitä voi ymmärtää vain ottamalla lukuun sosiaalinen ja historiallinen konteksti, jossa ne kehittyvät omanlaisikseen. Eräs tällainen kulttuurinen ilmiö on sukupolvi, joka tässä määritelmässä syntyy kun tiettyyn ikäryhmään kuuluvat ihmiset, yleensä nuoruusvuosinaan, elävät saman historiallisen tapahtuman ja kokevat sen itselleen merkitykselliseksi. Tällöin sukupolveen kuuluminen muokkaa yksilön koko identiteettiä, ja sitä voi ajatella analogisena esimerkiksi yhteiskuntaluokan käsitteelle. SNS:n ja SN-Seuran järjestöllisten toimintojen ohella tutkimuksen tärkeitä teemoja ovat SKP:n, oululaisten sosialidemokraattien ja muiden poliittisten toimijoiden rooli erityisesti SN-Seurassa, toisiaan seuranneiden ystävyysjärjestöjen välisen jatkuvuuden tai katkoksen hahmottaminen sekä paikallisuus. Suora vertailu Suomen muihin paikkakuntiin on mahdotonta, sillä toiminnan paikallishistorioita ei toistaiseksi ole yliopistotutkimuksena kirjoitettu. Oululaisen vasemmistoväen piirissä 1930-luvulta lähtien vaikuttanut vahva fasisminvastaisen kansanrintaman perinne silti näyttää loiventaneen SNS:n radikalisoivaa potentiaalia ja SN-Seuran päivänpolitisoitumista vielä seuraavan vuosikymmenen lopulla, verrattuna ainakin Etelä-Suomen suuriin keskuksiin. Katkos–jatkuvuus-näkökulma on kiinnostava myös siksi, että Suomen historiankirjoituksessa talvi- ja jatkosota on usein nähty vaikutuksiltaan lähes rajattomana ja läpäisevänä yhteiskunnallisena murroksena. Juuri kysymys Neuvostoliitosta oli kuitenkin Suomessa hyvin pitkään läsnä useimmilla ellei kaikilla vallan ja julkisuuden tasoilla, ja idänsuhteet luonteeltaan sekä sisä- että ulko- ja turvallisuuspoliittisia. Lisäksi niiden hoitoon liittyvä ideologinen lataus oli jatkuvasti vahva. Molempien ystävyysseurojen kannattajien enemmistö edusti tutkimusjaksolla paitsi työväkeä ja aatteellista vasemmistoa, myös Suomen sisällissodan kauhut ja jälkipyykin nuoruudessaan todistaneita ikäluokkia. Vasemmiston enemmistöasemasta huolimatta SN-Seurassa joutuivat yhteistyöhön niin sisällissodan kuin toisen maailmansodan vihollisosapuolia konkreettisella ja symbolisella tasolla edustaneet tahot. Ristiriitojen kautta paikallisyhteisössä tulivat näkyviksi asiat ja ilmiöt, jotka kantautuivat jopa vuosikymmeniä sota-aikojen ylitse.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201604141484 |
| Date | 18 April 2016 |
| Creators | Hietala, N. (Niina) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Niina Hietala, 2016 |
Page generated in 0.0022 seconds