Denna pro gradu-avhandling är en fallstudie om finlandssvenska ungdomar. De två huvudteman i denna undersökning är språklig identitet och tvåspråkighet. Syftet med denna avhandling var att ta reda på hur de svenskspråkiga ungdomarna identifierar sig språkligt. I undersökningen granskas också informanternas språkanvändning för individens språkliga identitet och språkanvändning sammanhänger med varandra. Dessutom fokuserar undersökningen på informanternas andraspråksinlärning för inlärningssättet och inlärningsåldern kan påverka deras språkkunskaper och således deras språkliga identitet.
Målgruppen består av sju finlandssvenska ungdomar som kommer från tre olika språkmiljöer varav den första är tvåspråkig med finskspråkig majoritet, den andra är tvåspråkig med svenskspråkig majoritet och den tredje är enspråkigt finsk med en liten svenskspråkig minoritet. Det viktigaste kriteriet för urvalet av informanterna var att de talar bara svenska med kärnfamiljen. Materialet består av informanternas svar på ett frågeformulär. Materialen analyserades med hjälp av induktiv innehållsanalys som syftar till att beskriva undersökningsmaterialet systematiskt och objektivt.
Resultaten om informanternas språkliga identifikation visar att även om de bedömer sina språkkunskaper i båda språken med goda vitsord kan endast två av dem identifiera sig som tvåspråkiga. Den ena kommer från tvåspråkig miljö där finskan har dominerande ställning och den andra kommer från enspråkigt finsk miljö. Resten av informanterna identifierar sig som svenskspråkiga.
Angående informanternas språkanvändning kommer det fram att informanterna i den finskdominerande miljön och i den finskspråkiga miljön frekvent använder finska medan informanterna i den svenskdominerande miljön nästan inte alls använder finska. Resultaten om informanternas andraspråksinlärning visar att inlärningssättet har en större betydelse för informanternas språkliga identitet än inlärningsålder. De informanter som identifierade sig som tvåspråkiga var de enda som lärt sig finska informellt. Informanterna började lära sig finska i ungefär samma ålder.
Resultaten kan inte generaliseras på grund av det lilla antalet informanter. Undersökningsresultaten gäller bara de fall som studerats här och beskriver situationen såsom den var vid den tidpunkten då informanterna svarade på frågeformuläret. / Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus seitsemästä suomenruotsalaisesta nuoresta. Tutkimuksen kaksi pääteemaa ovat kieli-identiteetti ja kaksikielisyys. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten ruotsinkieliset nuoret identifioivat itsensä kielellisesti. Tutkimuksessa käsitellään myös informanttien kielenkäyttöä. Yksilön kieli-identiteetti ja kielenkäyttö ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi tarkastelun kohteena on informanttien toisen kielen oppiminen. Tapa, jolla kieli on opittu sekä ikä, jolloin kieli on opittu voivat vaikuttaa heidän kielitaitoonsa ja sitä kautta heidän kieli-identiteettiinsä.
Kohderyhmä koostuu seitsemästä suomenruotsalaisesta nuoresta, jotka tulevat kolmesta eri kielimiljööstä. Ensimmäinen miljöö on kaksikielinen, jossa suomi on enemmistökielenä, toinen miljöö on kaksikielinen, jossa ruotsi on enemmistökieleneä ja kolmas miljöö on suomenkielinen, mutta miljöössä on pieni ruotsinkielinen vähemmistö. Tärkein kriteeri informanttien valinnassa oli ainoastaan ruotsin kielen puhuminen ydinperheen kesken. Tutkimuksen materiaali koostuu informanttien vastauksista kyselylomakkeeseen. Materiaali analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä apuna käyttäen, joka tähtää tutkitun ilmiön kuvaamiseen systemaattisesti ja objektiivisesti.
Tulokset informanttien kielellisestä identifioitumisesta osoittavat, että vain kaksi informanttia identifioi itsensä kaksikielisiksi huolimatta siitä, että kaikki informantit arvioivat kielitaitonsa molemmissa kielissä hyväksi. Toinen kaksikielisen identiteetin omaavista informanteista on kotoisin kaksikielisestä miljööstä, jossa suomi on enemmistökielenä ja toinen on kotoisin suomenkielisestä miljööstä. Muut informantit mieltävät itsensä ruotsinkielisiksi.
Informanttien kielenkäytöstä käy ilmi, että suomenkielen hallitsemassa ja suomenkielisessä ympäristössä elävät nuoret käyttävät säännöllisesti suomea kun taas ruotsinkielisellä alueella asuvat eivät käytä suomea lähes ollenkaan. Tulokset informanttien toisen kielen oppimisesta osoittavat, että kielenoppimistavalla on enemmän merkitystä kieli-identiteetin muodostumiselle kuin kielenoppimisiällä. Ainoastaan ne informantit, jotka identifioivat itsensä kaksikielisiksi, olivat oppineet suomea vapaamuotoisesti. Informantit ovat aloittaneet suomen kielen opiskelun suurin piirtein saman ikäisinä.
Tutkimustuloksia ei voi yleistää johtuen tutkimuksen vähäisestä informanttien määrästä. Tulokset koskevat vain tässä tutkimuksessa tutkittuja tapauksia ja kuvailee tilannetta sellaisena kuin se oli informanttien vastatessa kyselyyn.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201409021808 |
| Date | 08 September 2014 |
| Creators | Karjalainen, H.-M. (Hanna-Mari) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Swedish |
| Detected Language | Swedish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Hanna-Mari Karjalainen, 2014 |
Page generated in 0.0118 seconds