Tässä tutkielmassa tutkimusaiheena on taiteilijakuvat sekä taiteen kuvaaminen Dan Simmonsin tieteisromaanissa Hyperion. Teoreettisena viitekehyksenä on intertekstuaalisuus ja metodina vertaileva lukeminen. Taiteilijakuvia ja taiteen kuvaamista tarkastellaan suhteessa romantiikan ihanteisiin ja näkemyksiin taiteista. Erityisesti Hyperionin taiteilijakuvia peilataan vasten John Keatsin elämää, runoutta ja taidekäsityksiä. John Keatsin elämä ja runous ovat tutkielmassa tärkeä subteksti. Toinen subteksti, jota vasten Hyperionia peilataan, on Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinat.
Dan Simmonsin Hyperion lainaa rakenteensa Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoilta. Canterburyn tarinoiden tapaan Hyperion muodostuu kehyskertomuksesta ja pyhiinvaellusmatkalaisten kertomista sisäkertomuksista, joiden kerrontavuoro määrätään arvalla. Canterburyn tarinat oli oman aikansa intertekstuaalinen iloittelu, mitä Hyperion edelleen toisintaa. Olen tarkastellut Hyperionin kehyskertomusta ja sisäkertomuksia suhteessa Canterburyn tarinoiden kehyskertomukseen ja sisäkertomuksiin ja löytänyt joitakin vastaavuuksia henkilöhahmojen kuvausten sekä tarinoiden tematiikan suhteen.
John Keatsin runous muodostaa myös olennaisen subtekstin Hyperionissa. Olen tarkastellut Hyperion-romaania erityisesti suhteessa Keatsin runoihin ”Hyperion”, ”The Fall of Hyperion” ja ”Lamia”. Dan Simmonsin romaanit Hyperion ja The Fall of Hyperion käsittelevät samoja aiheita kuin John Keatsin runot ”Hyperion” ja ”The Fall of Hyperion”. Sekä Simmonsin romaanit että Keatsin runot kuvaavat eri valtaryhmittymien välistä sotaa ja sodan seurauksia. Olen yrittänyt myös tavoittaa vastaavuuksia runoissa esiintyvien ja romaanissa esiintyvien tahojen välillä. Tulokset ovat kuitenkin erilaiset ”Hyperion” ja ”The Fall of Hyperion” runojen pohjalta. Olen myös suhteuttanut John Keatsin runoa ”Lamia” Hyperion-romaanin ”Etsivän tarinaan”.
Hyperion-romaanissa piirtyy esiin kaksi erilaista taiteilijakuvausta: unelmoijan ja runoilijan. Jaottelu unelmoijaan ja runoilijaan perustuu John Keatsin runossaan ”The Fall of Hyperion” tekemään jakoon. Unelmoijaa edustaa ”Etsivän tarinassa” esiintyvä kybridi Johnny ja runoilijaa edustaa ”Runoilijan tarinan” kertoja Martin Silenus. John Keats -kybridi Johnny on taiteilijana vasta nupullaan, potentiaalia, joka ei ole vielä toteutunut. Johnny on hauras ja herkkä. Kuitenkin Johnny uneksuu Hyperionin mysteeristä tavalla, joka lähenee olemukseltaan taiteilijuutta. Runoilija Martin Silenus puolestaan on jo juhlittu runoilija. Hän suhtautuu runouteensa vakavasti, jopa pakkomielteisesti. Siinä missä Johnny näkee unia, Silenus kirjoittaa todellisuutta toimien jumalallisen ilmoituksen välikappaleena. Molemmat, unelmoija ja runoilija, heijastavat romantiikan ihanteita, vaikka ovat monessa mielessä toistensa vastakohtia: toinen on potentiaalia — toinen aktualisoitumista, toinen herkkä — toinen rietas. Keskeneräisten ”Hyperion-laulujensa” kautta Silenus vertautuu historialliseen John Keatsiin ja tämän keskeneräisiin runoihin. Molemmat jakavat romantiikan taidekäsitykset ja epäonnistumisen kultin.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201411262012 |
| Date | 01 December 2014 |
| Creators | Kyllönen, H. (Heini) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | Finnish |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © Heini Kyllönen, 2014 |
Page generated in 0.0023 seconds