Return to search

Smart Beta -riskifaktoreiden menestys Euroopassa 1999–2016

Tutkielman tavoitteena on tutkia ansaitsevatko niin kutsutut Smart Beta -strategiat ylituottoa samasta kokonaisaineistosta muodostettuun indeksiin nähden Euroopassa aikavälillä 1999–2016. Smart Beta -strategiat ovat sijoitusstrategioita, joissa sijoitusvarallisuus pyritään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti sijoittamaan niin, että ne altistuisivat valitun riskifaktorin avulla ansaittavalle oletetulle ylituotolle. Smart Beta -strategioiden sisältämät riskifaktorit ovat riskifaktoreita, joiden on todettu historiallisesti tuottavan markkinaindeksiä suurempaa tuottoa tai suurempaa riskikorjattua tuottoa ja joiden ylituoton ansainnan ei oleteta olevan loppunut. Tässä tutkielmassa käsitellään arvo-, momentum- ja bruttotuottavuus-riskifaktoreita. Indeksiin vertailun lisäksi pyrimme selvittämään, mikä näistä tutkielmaan valituista riskifaktoreista on tutkielman aineistossa ja tällä tutkimusaikavälillä menestynyt kokonaisuutena parhaiten.

Tutkielma mukailee osin Alonso ja Barnes (2016) tutkimusta, jossa he vertailevat riskifaktoreiden tuottoja ja muita tunnuslukuja, sekä toisaalta myös sitä että onko sijoitusportfolion painottamistavalla merkitystä sen jälkeen kun sijoituskohteet on jo valittu. Tutkimuksessaan he, kuten myös tätä tukien esimerkiksi Qian (2011), Asness, Frazzini ja Pedersen (2012) ja Russo (2016) toteavat, että eri painotustapojen vertailussa parhaimman arvosanan saa riskipariteetti-perusteella painotettu sijoitusportfolio. Myös tässä tutkielmassa otetaan kantaa siihen, miten riskipariteetti-perusteella muodostettu sijoitusportfolio menestyy kun vertailukohtana käytetään tasajaolla painotettua portfoliota (equally weighted) sekä 60/40-jaolla painotettua portfoliota. Suoran vertailun lisäksi otetaan kantaa siihen, onko riskipariteetti-portfolio muita painotustapoja menestyksekkäämpi sekä nousevalla markkinalla, mutta myös laskevalla markkinalla. Tätä tutkitaan kahden alatutkimuksen avulla, niiden ajoittuen kahteen globaalisti koettuun kriisi-aikaan, ensimmäisen ajanjakson kattaen vuodet 1999–2002 ja sisältäen globaalin IT-kriisin, ja toinen ajanjakso, 2006–2009, kattaa globaaliksi levinneen subprime-kriisin.

Tutkielmassamme saamme vahvistusta siihen, että Smart Beta -strategiat voivat tuottaa jopa tilastollisesti merkittäviä riskikorjattuja ylituottoja vertailuindeksiinsä nähden. Erityisen hyvin riskifaktoreista pärjäävät kaikissa tutkimuksissa momentum- ja bruttotuottavuus-riskifaktorit, mutta arvo-faktori menestyy ennakko-odotuksiin verrattuna jopa erittäin heikosti. Tutkielmassa riskipariteetti-portfolio on usein tasajaolla painotettua verrokki-portfoliotaan menestyksekkäämpi, mutta riskipariteetti-portfolio ei kuitenkaan ole systemaattisesti parempi, eikä sitä näin ollen voida tällä ajanjaksolla ja tällä aineistolla tutkiessa todeta ylivertaiseksi portfolion painotustavaksi.

Identiferoai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:nbnfioulu-201806062528
Date06 June 2018
CreatorsJaara, S. (Sami)
PublisherUniversity of Oulu
Source SetsUniversity of Oulu
LanguageFinnish
Detected LanguageFinnish
Typeinfo:eu-repo/semantics/masterThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion
Formatapplication/pdf
Rightsinfo:eu-repo/semantics/openAccess, © Sami Jaara, 2018

Page generated in 0.2605 seconds