The main purpose of this thesis is to reconstruct the alignment of the ancient Via Salaria on the first 18 miles between the road’s starting point, Porta Collina in Rome, and the 18th milestone, which have both been found in situ. The main material for the research are the archaeological data related to the road context and the satellite images, in which the ancient road line is discernible from the surrounding terrain. At the same time this thesis is a methodological experiment as well as a proof of how usable the easily accessible satellite images in the platform of Google Earth are when studying ancient roads. On the first miles of the road the archaeological data is abundant, but it becomes scantier, when leaving the urban area of Rome. In the countryside the satellite images make an invaluable source of information for the research. By combining the data provided by archaeology and satellite images the ancient road line can be reconstructed with remarkable accuracy. This is demonstrated by the congruence of the finding place of the 18th milestone with the estimated position of the aforementioned stone on the road line proposed by this thesis. The congruence also gives support for the standard measure of c. 1478.5 m for the Roman mile. / Tutkielman keskeisimpänä tarkoituksena on rekonstruoida Roomasta koilliseen Adrianmeren rannikolle kulkeneen muinaisen Via Salarian keisariaikainen tielinja tien 18 ensimmäisen roomalaisen mailin osalta. Lähtöpisteenä toimii Porta Collina, tien lähtöpiste Roomassa, ja päätepisteenä keisari Nervan ajalta peräisin oleva tien 18. mailipylväs, jotka molemmat on löydetty alkuperäisiltä sijaintipaikoiltaan. Pääasiallisena tutkimusmateriaalina ovat tiekontekstista kertova arkeologinen todistusaineisto sekä satelliittikuvat, joissa muinainen tielinja on nähtävissä muusta ympäristöstä erottuvana. Samalla tutkielma toimii metodologisena kokeena ja osoituksena siitä, kuinka nykyisin Google Earth -ohjelman kautta jokamiehen saatavilla olevasta satelliittikuvakokoelmasta on huomattavaa apua arkeologialle ja muinaisten tielinjojen tutkimiselle. Tiestä todistavaa arkeologista aineistoa on Rooman kaupunkialueelta löydetty runsaasti, mutta kauemmas maaseudulle mentäessä arkeologisen materiaalin määrä pienenee, kun taas satelliittikuvien tarjoama todistusaineisto nousee merkittävään asemaan. Näiden yhdessä tarjoaman tiedon avulla tielinja on rekonstruoitavissa hämmästyttävän tarkasti. Tästä osoituksena on tielinjarekonstruktion avulla lasketun 18. mailipylvään sijaintipaikan yhteneväisyys kyseisen mailipylvään löytöpaikan kanssa. Tämä puolestaan antaa tukea sille, että roomalaisen mailin mitta Via Salarialla on lähellä standardiksi katsottavaa 1478,5 metrin lukemaa.

Tutkielman aihe on ”Rintakehän muodon vaikutus olkaluun poikkileikkauksen muotoon luun toiminnallisen mukautumisen kautta”. Tutkimuksessa selvitetään sitä, vaikuttaako rintakehän muoto olkaluun varren proksimaalisiin osiin kiinnittyvien lihasten vetosuuntiin ja sitä kautta poikkileikkauksen muotoon aktiviteetista riippumatta. Mikäli rintakehän muoto vaikuttaa lihasten vetosuuntaan olkaluussa, on vaikutus huomioitava kun rekontruoidaan aktiviteettia olkaluusta. Toiminnallinen mukautuminen eli luun kyky muuttaa luukudoksen määrää ja muotoa rasituksen alla mahdollistaa luun pääasiallisen rasitussuunnan eli lihaksen vedon suunnan havaitsemisen olkaluun poikkileikkauksesta. Rintakehän muoto saattaa toimia vipuvartena olkaluun varren proksimaaliseen osaan kiinnittyville lihaksille ja siten ohjata lihaksen vedon suuntaa. Tutkimuksessa käytetään materiaalina kolmea luustoaineistoa, jotka ovat keskiaikaiset englantilaiset arkeologiset aineistot Yorkin Barbican ja Newcastlen Blackgate ja 1900‒1950-luvuilla koottu suomalainen Helsingin oikeuslääketieteellinen aineisto. Luustoaineistoista otetuista tietokonetomografisista kuvista mitattiin seitsemän olkaluun varteen kiinnittyvän lihaksen kiinnittymiskohdista lihaksen vetosuunnan kulma määritettyyn nollatasoon nähden. Rintakehän alueen muotoa edustavat mitat on laskettu solisluun ja lapaluun välisestä kulmasta, jotka on saatu niveltämällä solisluu ja lapaluu takaisin yhteen. Lisäksi rintakehän alueen muodon mittana käytetään lapaluun nivelkuopan suuntautumista eli olkanivelen orientaatiota. Lihasten vetosuuntien kulmia ja rintakehän alueen muotoa kuvaavien mittojen yhteisvaihtelua selvitettiin tilastollisella analyysilla. Riippuvuussuhteen tutkimiseen käytettiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja analysointi tehtiin SPSS-ohjelmalla. Rintakehän muodolla saattaa olla vaikutusta lihasten vetosuuntiin olkaluussa, mutta vaikutuksen olemassaoloa ei voitu vahvistaa. Aineiston koko osoittautui pääasiassa liian pieneksi, minkä vuoksi suurin osa havaituista rintakehän muodon vaikutuksista lihasten vetosuuntiin ei saavuttanut riittävää luotettavuutta. Rintakehän muodon vaikutus pystyttiin vahvistamaan vain yhteen proksimaaliseen osaan kiinnittyvään lihakseen miesten oikealla puolella. Rintakehän elementeistä olkanivelen orientaatiolla on voimakkain vaikutus lihasten vetosuuntiin molemmilla sukupuolilla, mutta vaikutus rajoittuu oikealle puolelle. Olkanivelen orientaatio saattaa kertoa rintakehän leveyden vaikutuksesta lihasten vetosuuntiin olkaluussa, mutta tutkimus ei kuitenkaan pystynyt tätä täysin vahvistamaan. Rintakehän syvyydellä ei havaittu olevan vaikutusta olkaluuhun kiinnittyvien lihasten vetosuuntaan ja tätä kautta olkaluun poikkileikkaukseen. Rintakehän muodon vaikutus olkaluun lihasten vetosuunnasta on tulosten perusteella pieni ja valtaosan vetosuunnan vaihtelusta selittävät muut tekijät, joita ei pystytty tässä tutkimuksessa kontrolloimaan. Tulosten perusteella rintakehän muotoa ei tarvitse ottaa huomioon rekonstruoitaessa fyysistä aktiviteettia olkaluun poikkileikkauksesta.

Tutkielma käsittelee Suomussalmen Heinisaaresta löydettyä hevosenkenkäsolkea ja sen arkeologista tutkimusta. Kyseessä on hopeasta valmistettu, rullapäinen ja keskiharjallinen solkityypin edustaja joka ajoittuu myöhäiselle rautakaudelle. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää esineen typologiaa, koristelua, ajoitusta ja valmistusmateriaalia koskevia yksityiskohtia ja tarkastella myös hieman esineen symbolista merkitystä. / The text is about the archaeological study of a penannular brooch that was found from Heinisaari, Suomussalmi (Finland). The brooch is made of silver and has rolled ends and a midrim, and dates to the Late Iron Age. The objective of the study was to investigate the typology, decoration, dating and material of the object, and also to discuss some preliminary thoughts about its symbolic meanings.

Kandidaatintutkielmani käsittelee kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen vatsan alueen mittausta hyödyntäen CT-skannausta, jotta voidaan tutkia hänen mahdollista ylipainoaan. Nikolaus Rungius toimi Kemin kirkkoherra 1600- luvulla ja kuolemansa jälkeen vuonna 1629 hänet haudattiin Kemin kirkon alle. Ruumis alkoi muumioitumaan suotuisien olosuhteiden, esimerkiksi hyvän ventilaation ja ilman kuivuuden takia, hidastaen hajoamisprosessia. Rungiuksen muumioituminen on siten esimerkki luonnollisesta muumioitumisesta, jossa luonnolliset, ei-ihmisen muokkaamat olosuhteet hidastavat hajoamisprosessia. Jo aikaisemmista tutkimuksista ja tiedoista on voitu päätellä, että Rungiuksella on saattanut olla ylipainoa. Ylipainoa taas selittää Rungiuksen kirkkoherrana olo, joka mahdollisti varakkaassa asemassa olevan henkilön runsaan ja melko rasvaisen ravinnon saannin. Tutkimuksen tavoitteena on saada lisää tietoa Rungiuksen oletetusta ylipainosta ja tutkia sitä uudesta näkökulmasta, jossa hyödynnetään CT-skannausta ja vyötärönympäryksen mittausta. Tutkimus suoritettiin mittaamalla CT- skannauskuvista vatsan alueen ihon ympärysmittaa, vyötärönympäryksen selvittämiseksi. Mittaukset suoritettiin kahdella eri kerralla, jolloin mitattiin ihon ympärystä ja leikkeen pinta-alaa kolmesta eri kohdasta. Yleinen mittauskohta valittiin Rungiuksen muumioitumisasennon perusteella, joka on aiheuttanut käden kuivumisen rintakehän ja vatsan välialueen yläpuolelle. Tarkastelemalla saatuja ympärysmittoja ja pinta-aloja voidaan havainnoida ihon kutistumista muumioitumisen seurauksena. Ihon kutistumista ja sen vaihtelua käden eri alueilla on myös mahdollista vertailla. Voidaan myös vertailla Rungiuksen vyötärönympärystä nykyaineistoon perustuvien mittausten kanssa, jolloin on mahdollista tehdä päätelmiä Rungiuksen ylipainosta. Tuloksista voidaan saada varmistusta jo aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen Rungiuksen ylipainosta, ja voidaan todeta, että Rungiuksella on mahdollisesti ollut hyvinkin paljon ylipainoa. Ylipaino selittäisi myös CT-skannauksissa havaitut patologiat, esimerkiksi DISH:in, joka on yhdistetty kakkostyypin diabetekseen. Muut patologiat, kuten rintanikamien luhistuminen tai polvinivelien kalkkeutuminen, ovat voineet johtua ylipainosta, mutta ovat myös voineet olla tekijöinä ylipainon kertymiseen. Tutkimus tuo uutta näkökulmaa ja uusia metodeja tutkia Rungiuksen ylipainoa, ja tulevaisuudessa tutkielmaa tullaan hyödyntämään kokonaisvaltaiseen ruumiin koon tutkimukseen ja ylipäätään koko Rungiuksen vartalolle tehtävään rekonstruktioon.

Tutkimukseni koskee The British Broadcasting Corporationin eli BBC:n internetsivujen välittämää kuvaa historiallisista kasvorekonstruktioista. Perehdyn aiheeseen käyttäen apuna BBC:n internetsivujen artikkeleita kasvorekonstruktioista vuosilta 2000–2017.

<p> This thesis investigates the processes of place-making at Rock Art Ranch, northeastern Arizona from the Paleoindian period to early agricultural Basketmaker II period (11,500 BCE-600 CE) using the surface distributions of projectile points. Three major canyons cross-cut the ranch providing ample water resources that can be exploited year-round through natural springs, groundwater, and seasonal pools, attracting fauna and providing a diverse range of floral resources. Resources at Rock Art Ranch also include two cobble outcrops, providing raw material for stone tool manufacture. Additionally, thousands of petroglyphs scale the walls of Chevelon Canyon, ranging from Archaic to Pueblo styles. The sample of 162 preceramic projectile points are mostly found close to the canyons. Paleoindian, early Archaic, and middle Archaic projectile points are concentrated around Bell Cow Canyon. Projectile points made by semi-sedentary groups of the late Archaic and Basketmaker II periods occur more often around Chimney Canyon, demonstrating a shift in settlement. Projectile points dating from earlier periods are often associated with pithouse and pueblo sites, suggesting curation practices and active engagement with these materials. Continued use of the landscape seen in the discard of projectile points indicates that RAR was an important area for procurement of resources such as water, plant and animal foods, and lithic material. Evidence of discard and engagement with the artifacts and features from older occupations suggest that their cultural memories tied to this place were associated with the resources found there, but that memory of the place was reinforced by the archaeological record </p><p>

abstract: Exchange is fundamental to human society, and anthropologists have long documented the large size and complexity of exchange systems in a range of societies. Recent work on the banking system of today's world suggests that complex exchange systems may become systemically fragile and in some types of complex exchange systems that involve feedbacks there exists a fundamental trade-off between robustness (stability) and systemic fragility. These properties may be observable in the archaeological record as well. In southern Arizona, the Hohokam system involved market-based exchange of large quantities of goods (including corn, pottery, stone, and shell) across southern Arizona and beyond, but after a few generations of expansion it collapsed rapidly around A.D. 1070. In this case, increasing the scale of a pre-existing system (i.e., expanding beyond the Hohokam region) may have reduced the efficacy of established robustness-fragility trade-offs, which, in turn, amplified the fragility of the system, increasing its risk of collapse. My research examines (1) the structural and organizational properties of a transregional system of shell exchange between the Hohokam region and California, and (2) the effect of the presence and loss of a very large freshwater lake (Lake Cahuilla) in southeastern California on the stability of the Hohokam system. I address these issues with analysis of ethnographic, ethnohistoric, and archaeological data, and with mathematical modeling. My study (1) produced a simple network model of a transregional system of interaction that links the Hohokam region and California during the centuries from A.D. 700 to 1100; (2) uses network and statistical analysis of the network model and archaeological data to strongly suggest that the transregional exchange system existed and was directional and structured; (3) uses network and other analysis to identify robustness-fragility properties of the transregional system and to show that trade between Lake Cahuilla fishers and the Hohokam system should be included in a mathematical model of this system; and (4) develops and analyzes a mathematical model of renewable resource use and trade that provides important insights into the robustness and systemic fragility of the Hohokam system (A.D. 900-1100). / Dissertation/Thesis / Ph.D. Anthropology 2014

<p> The ethnohistorical record of the Eurasian steppes points to the long-term predominance of extensive herding economies, associated with low population densities and high levels of geographic mobility. Consequently, investigations of early forms of complex socio-political organization in this region have thus far been primarily focused on Bronze Age (ca. 3500 - 1000 BC) funerary and ceremonial monuments, which presumably served as aggregation points for dispersed populations. When it comes to settlement pattern evidence, researchers claim that traditional models of regional-scale demographic organization, developed in the context of settled societies, cannot be applied to the early complex communities of the steppes. In order to learn more about</p><p> In order to learn more about the underlying social forces that were behind the independent emergence of larger more complex social formations in different world regions, this research focuses on the Sintashta (2050 - 1700 BC) development of southern Russia, which commanded particular attention of archaeologists due to the identification of more than twenty nucleated fortified settlements. Chiefly communities associated with these settlements have been considered odd in comparison to other early complex societies due to their small demographic size, lack of supra-local organization, a fairly short chronological span, and an apparent lack of local antecedents.</p><p> Regional-scale investigation of the demographic and spatial parameters of Bronze Age communities, conducted in the context of this dissertation, indicates that the fortified settlements were centers of larger districts and therefore represented regional organization that was typical of other chiefdoms. Moreover, supra-local settlement organization and demographic centralization prevailed in the study area for another 300 years after the presumed Sintashta &lsquo;collapse&rsquo;. Such continuity in material correlates of social complexity took place in the context of substantial demographic growth. These results counter some of the previously held notions about the unusualness of the Sintashta trajectory. The novelty of this research stems from the employment of a survey methodology that relied on systematic sub-surface testing, which has never been utilized in the region before. Perhaps more interestingly, by reaffirming the unusually small demographic scale of Sintashta societies, the results of this dissertation support the notion that small scale societies are capable of complex socio-political organization.</p><p>

<p> This research examines the transition from the Late and Transitional Archaic (ca. 4500&ndash;2800 BP) to the Early Woodland (ca. 2900&ndash;2200 BP) from a social perspective, as a time period of dramatic linked cultural and environmental change. Previous research in western New York is used as a starting point to discuss a suggested reorganization of society that occurred with the advent of the large scale Meadowood Interaction Sphere, which transported socially meaningful items across the Northeast. This innovation is interpreted as a fundamental break and change in identity from the preceding Late Archaic time period, which had developed highly territorial interactions with impermeable boundaries for exchange. The cache blade was the ubiquitous trade item and dominant diagnostic marker of the Meadowood. It was crafted from Onondaga chert, found in western New York and interpreted to be symbolically important for its ubiquity across vast areas. A <i>cha&icirc;ne op&eacute;ratoire </i> perspective is used in conjunction with structuration theory for the interpretation of a lithic analysis of Early Woodland Meadowood assemblages in comparison to suspected Early Woodland assemblages and against archaeological test assemblages, to examine if affiliation with a group identity can be read through the measurement of debitage attributes which were controlled by the flint knapper and learned through passed down traditions. This study demonstrates the validity of this technique, which provides a direct link between the archaeological assemblage and the creation of socially significant items, as well as demonstrating how small-scale societies dealt with an unpredictable climate in prehistory.</p>

<p> In response to the hardships many Americans faced during the Great Depression, a small subset of the population turned to small scale placer mining for gold in order to survive. The Rabbithole Mining District in Pershing County, Nevada was one area where placer gold deposits were worked by a small community of miners and their families. However, these families did not intend to make permanent homes in the remote desert landscape of the Rabbithole Mining District. Through examining the community&rsquo;s anticipated mobility, or how long individuals think they will stay in an area, it is possible to discern how long these placer miners intended to stay. The analysis of the residential architecture, patterns of trash disposal, and recovered artifacts reveal the mining community in the Rabbithole Mining District fits within the nomadic category of anticipated mobility, further supporting the idea that the miners and their families intended to stay only for a short period of time.</p><p>