INTRODUCTION: Asymmetry is a common occurrence in the craniofacial bones of humans and as Orthodontists, facial esthetics are a major concern in our daily practice1. However defining asymmetry often relies on a subjective perception or an index that is established using 2-dimensional photos2. To this day, most of the studies provide an arbitrary number to define a subject as asymmetric, but to the best of our knowledge, no study has analyzed subject's hard and soft tissue to find out where asymmetries originate in 3-dimensions. OBJECTIVES: The aims of the study are to 1) establish appropriate, reproducible soft tissue landmarks and their bony counterparts in CBCT images 2) evaluate the correlation between the skeletal and soft tissue landmarks 3) use the measurements to objectively define asymmetry. MATERIALS AND METHODS: Cone Beam Computed Tomography (CBCT) images of 60 human subjects seeking or undergoing orthodontic treatment (mean age=19.8 ± 11.6) were selected from a CBCT repository. The DICOM files were imported into InVivoDental5.3 software (AnatomageTM; San Jose, Calif.) for screening. Hard and soft tissue masks were created on all scanned images. Two groups were created using a symmetry index adapted from the method prescribed by Grammer and Thornhill2: symmetric (n=48, mean age 19.68) and asymmetric (n=12, mean age=19.92). 10 hard and soft tissue landmarks were identified on each scan in reference to established mid-sagittal, nasion-horizontal, and coronal planes. Linear measurements to the reference planes were recorded giving all landmarks an x-, y-, and z- coordinate. Differences in means and standard deviations of the symmetric and asymmetric groups were done using student t-tests or Wilcoxon rank sum test with a 5% significance level. Spearman correlations tests were done between hard and soft tissue landmarks in the symmetric and asymmetric groups respectively. RESULTS: The differences in the mean linear distances between the symmetric and the asymmetric groups in 14 hard and soft tissue points to their respective planes were found to be statistically significant: These points included Pog, Pog', Gn, Gn', GoRL, GoRL'. Spearman correlation test showed that the r-values for 15 hard and soft tissue pairs were statistically significant. CONCLUSION: Statistical significant differences exist in the linear measurements between hard and soft tissue points when comparing symmetric and asymmetric subjects. When we begin to compare the three planes, we see that significant bony asymmetries exist that are not visible to the human eye in 2-dimensions. Therefore, to define asymmetry a 3-dimensional analysis is needed to view where hard and soft tissue asymmetries originate.

Parodontiitti on hampaan kiinnityskudosten tulehdussairaus, jonka etiologisena tekijänä patogeenit mikrobit. Mikrobiärsytyksen aiheuttava isännän immuunivaste saa aikaan parodontaalikudoksissa kudosvaurion. Parodontiitti ilmenee kliinisesti hampaan kiinnityskudoksen menetyksenä, joita yleensä on edeltänyt ientulehdus ja syventyneet ientaskut. Parodontiitin anti-infektiivisen hoidon tukena voidaan käyttää matala-annoksisena doksisykliiniä (SDD, ”subantimicrobial dose doxycycline”). Lääkehoidon tavoitteena on isännän vasteen modulointi, mikä perustuu pääasiassa isännän metallomatriksiproteinaasien (MMP) inhibitioon. Doksisykliini hillitsee pleiotrooppisesti sinkkiriippuvaisia MMP:ita, jotka hajoittavat solunulkoista matriksia, mm. kollageeni I:stä. MMP:t vastaavat terveessä parodontiumissa kudosten uusiutumisesta, mutta parodontiitissä ne toimivat hallitsemattomasti. Kliiniset kaksoisokkoutetut ja lumekontrolloidut 3, 6 ja 9 kuukauden mittaiset potilasseurannat ovat osoittaneet, että SDD- lääkitys ei-kirurgisen parodontiitin hoidon tukena lisää kliinistä kiinnitystasoa ja vähentää jäännöstaskusyvyyttä. Parodontiitin hoidon yhteydessä doksisykliiniä käytetään systeemisesti 20 mg kahdesti päivässä. Lääke on hyvin siedetty, eikä sen ole havaittu aiheuttavan sivuvaikutuksia tai mikrobiflooran muutoksia lumekontrolloiduissa seurantatutkimuksissa. Kirjallisuustutkielman tarkoituksena on selvittää, miten subantimikrobiaali-annoksisella doksisykliinillä on vaikutusta hoidon tehoon parodontologisen hoidon tukena. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään doksisykliinin farmakologisia ominaisuuksia ja vaikutusta inflammatoriseen kudosvasteeseen, sen kliinisiä hyötyjä parodontologisen antiinfektiivisen hoidon tukena ja lääkityksen mahdollisia mikrobi- ja sivuvaikutuksia. Tutkielma perustuu tieteelliseen kirjallisuuteen: meta-analyyseihin, kriittisiin katsauksiin ja alkuperäisartikkeleihin.

Juurenkärjen resektio on leikkaus, jossa hampaan juuren kärki leikataan pois. Kyseinen leikkaus tulee kyseeseen, kun hampaan endodonttisia ongelmia ei saada hoidettua perinteisen juurihoidon keinoin. Myös koepalan tarve voi olla syy resektioleikkaukselle. Tässä tutkielmassa tarkastellaan juurenkärjen resektio -leikkausta oppikirjallisuuden ja tuoreen tutkimustiedon perusteella. Lähdemateriaalia haettiin Pubmed-tietokannasta sekä Oulun Yliopiston kirjaston dentoalveolaarista kirurgiaa käsittelevistä oppikirjoista. Juurenkärjen resektion tekninen suorittaminen sisältää neljä vaihetta. Leikkaus aloitetaan ienläpän nostamisella, jolla leikkausalueen luulle saadaan hyvä pääsy ja näkyvyys. Ienläpän nostamisen jälkeen suoritetaan osteotomia, jossa poistetaan leesio ja puhdistetaan sitä ympäröinyt luu. Seuraavaksi paljastettu juurenkärki katkaistaan. Juurenkärkeen valmistetaan tiivis retrogradinen, eli apeksin suunnasta valmistettu, juurentäyte varmistamaan bakteerien haitallisten aineenvaihduntatuotteiden kulkemisen estyminen. Lopuksi alue ienläppä asemoidaan ja ommellaan takaisin paikoilleen. Haavansulun jälkeen tilannetta juurenkärjen alueella kontrolloidaan röntgenkuvin. Yleisten kirurgisten tekijöiden lisäksi juurenkärjen resektion ennusteeseen vaikuttavat monet tekijät. Tärkeitä potilaaseen liittyviä muuttujia ovat potilaan sukupuolen ohella hampaaseen liittyvä luutuki, sen mahdollinen menetys ja leesion laajuus. Myös hampaan sijainti suussa (ylä- vai alaleuka, etu- vai takahammas) vaikuttaa leikkauksen ennusteeseen. Leikkausteknisistä tekijöistä ennusteeseen vaikuttaa resektiossa käytetyt materiaalit sekä leikkaustekniikka.

Tämän tutkielman tavoitteena oli kirjallisuuskautsauksen muodossa selvittää purentaelimen toimintahäiriön eli TMD:n ilmenemistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä lapsilla ja nuorilla. Materiaalina käytettiin tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Julkaisuja haettiin Ovid Medline- ja PubMed-tietokannoista käyttämällä hakutermejä “TMD”, “Temporomandibular joint disrord*”, “Temporomandibular joint dysfunct*”, “child*” ja “adolesc. 2023 artikkelista tähän tutkielmaan valittiin 55 julkaisua. Valintakriteereitä olivat kirjoituskieli (englanti), tutkittavien ikä (0–18 vuotta) sekä sisältö, jonka tuli vastata tutkielman aihetta. Kirjallisuuden perusteella TMD:n esiintyvyys lapsilla ja nuorilla vaihtelee. Joihinkin sairauksiin, kuten reumatauteihin, liittyy TMD:n suurentunut esiintyvyys. Etiologisia tekijöitä on monia, yleisimpiä näyttävät ovan parafunktiot, bruksismi, emotionaalinen stressi sekä joidenkin tutkimusten mukaan myös eräät purentavirheet. Purentavirheistä eniten suurin korrelaatio näyttää olevan sivualueen ristipurennalla, etualueen avopurennalla, huomattavan suurella vertikaalisella ylipurennalla ja AIII-purennalla. Ei ole selvää, onko oikomishoidolla vaikutusta purentavaivoihin. Useissa julkaisuissa emotionaaliset tekijät, kuten stressi ja masennus, nousivat merkittäväksi TMD-riskiä suurentaviksi tekijöiksi. TMD:lle tyypillisiä oireita ja löydöksiä tutkimusten perusteella ovat päänsärky, suun avausrajoitus, leukojen jäykkyys ja naksuminen sekä leukanivelen ja puremalihasten palpaatioarkuus. Kliinisesti voidaan havaita palpaatioarkuutta puremalihaksissa, nivelääniä ja deviaatiota suun avausliikkeessä. Pikkulapsilla oireita on vähemmän, iän ja murrosiän etenemisen myötä oireet lisääntyvät. Tytöillä esiintyvyys on monien tutkimusten mukaan poikia suurempaa. Tutkimuksissa TMD-potilailla on havaittu usein myös päänsärkyä ja kipuja niska-hartia-alueella ja selässä.

<p> Aim: To measure and compare flexural strength, modulus of elasticity and hardness of some of the commercially available CAD/CAM and conventional materials used to fabricate interim fixed dental prostheses. </p><p> Hypotheses: The null hypotheses are: 1-There is no statistical significant deference in the flexural strength among any of the tested materials. 2-There is no statistical significant deference in the modulus of elasticity among any of the tested materials. 3-There is no statistical significant deference in the hardness among any of the tested materials. </p><p> Materials and methods: The preparation and testing was carried out in University at Buffalo, School of Dental medicine and Ivoclar Vivadet R&amp;D lab (Amherst, NY, USA) as MS in Oral Sciences thesis project. </p><p> Material included in the study were Integrity (Dentsply Caulk), Telio CAD, Telio Lab (Ivoclar Vivadent), Jet (Lang Dental) and Tuff Temp (Pulpdent). </p><p> For flexural strength and modulus of elasticity, 10 specimens (2 &plusmn; 0.1 mm) x (2 &plusmn; 0.1mm) x (25 &plusmn; 1.0 mm) and A3 shade (ISO 4049:2009) prepared and subjected to 3 unit bending test until fracture. ANOVA and multiple comparisons done. </p><p> For hardness, rectangular cube specimens were indented 15 times using Vickers hardness testing machine. Kruskal-Wallis nonparametric test was done. </p><p> Results: for flexural strength Integrity and Telio CAD were significantly higher than Telio Lab, Jet and Tuff Temp (p &lt; 0.05). Telio Lab was significantly higher than Jet and Tuff Temp (p &lt; 0.05). There was no statistically significant deference in the flexural strength between Telio CAD and Integrity (p = 0.993) and between Jet and Tuff Temp (p = 0.710). </p><p> For modulus of elasticity Integrity was significantly higher than all other groups (p &lt; 0.05). Telio CAD was significantly higher than Jet and Tuff Temp (p &lt; 0.05). Telio Lab was significantly higher than Jet (p &lt; 0.05). There was no statistically significant differences between Telio Lab and Telio CAD (p = 0.5), between Telio Lab and Tuff Temp (p = 0.318), and between Jet and Tuff Temp (p = 0.873). </p><p> For hardness Jet was significantly lower than all other groups (P > 0.05). Integrity was significantly higher than all other groups (P &lt; 0.05). There was no statistically significant difference among Telio Lab, Telio CAD and Tuff Temp with (p = 1) in all comparisons. </p><p> Conclusions: Integrity scored the highest flexural strength, highest modulus of elasticity, and hardness. The order from highest to lowest flexural strength is: Integrity > Telio CAD > Telio Lab > Jet > Tuff Temp. The order from highest to lowest modulus of elasticity is: Integrity > Telio CAD > Telio Lab > Tuff Temp > Jet. The order from highest to lowest hardness is: Integrity > Telio CAD > Tuff Temp > Telio Lab > Jet.</p><p>

Parodontiitti on maailmanlaajuisesti erittäin yleinen sairaus. Jopa 50% maailman aikuisväestöstä kärsii parodontiitista, ja 11 % taudin vaikea-asteisesta muodosta. Vaikea-asteinen parodontiitti onkin ihmiskunnan kuudenneksi yleisin sairaus. Parodontiitin ehkäisyssä on paljon parantamisen varaa. Tauti aiheuttaa suurta haittaa yhteiskunnallisesti, oraalisesti ja systeemisesti. Perinteisesti on keskitytty korjaamaan taudin aiheuttamia vaurioita, ja huomio on kiinnittynyt lähinnä suuren hoidontarpeen potilaisiin. EFP:n (European Federation of Periodontology) mukaan olisi aiheellista lisätä painotusta parodontiitin ennaltaehkäisyyn. Ehkäisevän hoidon suunnitelma tulisi räätälöidä yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan riskianalyysin ja diagnoosin perusteella. Suuressa mittakaavassa tulisi lisätä ihmisten tietoutta ienverenvuodosta varhaisena merkkinä parodontiitista. Lisäksi pitäisi saada hammaslääkärit mittaamaan ientaskut rutiinisti kaikilta potilailta. Suun terveydenhuollon henkilöstön tulisi aktiivisesti opastaa potilaita suun terveydenhoidossa ja parodontiitin ennaltaehkäisyssä. Toisaalta potilaalla on omahoidon välinein ja -tuottein vain rajalliset keinot hoitaa sairauttaan, ja on tärkeää, että potilaat pääsevät tehokkaaseen ehkäisevään hoitoon. Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on koota uudistuneet ohjeet parodontiitin ennaltaehkäisemiseksi. Ohjeet on eritelty yksilön, suun terveydenhuollon tiimin ja julkisten viranomaisten tasoille. Työn käsittelyssä sivuutetaan peri-implantti mukosiitin ja peri-implantiitin ennaltaehkäisy, sekä tulehduskipulääkkeiden, antibioottien ja matala-annoksisen doksisykliinin käyttö hoitomuotona. Toteutan syventävän tutkielmani kirjallisuuskatsauksena.

<p> Background: In surgical procedures, biomaterials such as membranes are exposed to microbiota present within the oral cavity during manipulation. These include early colonizers of the streptococci species along with putative periodontal pathogens even after debridement. Furthermore, guided tissue regeneration membranes which harbor lower levels of microbiota exhibit greater attachment gain. Therefore, the selection of an adjunctive biomaterial that contains anti-microbial properties may enhance the regenerative outcome. The purpose of this study is to evaluate wound biomodification by assessing antimicrobial properties present within a human derived composite amnion-chorion membrane (ACM). </p><p> Methods and Materials: Membranes analyzed were the human derived ACM BioXclude^&reg; (Snoasis Medical) and the porcine derived collagen membrane Bio-Gide^&reg; (Geistlich). Blank paper discs served as a negative control along with paper discs containing tetracycline (TCN) at a bactericidal concentration of 62 &mu;g/mL as a positive control. Aggregatibacter actinomycetemcomitans (A.a.), Streptococcus mutans (S.m.), and Streptococcus oralis (S.o.) were chosen for study.</p><p> The same number of colony forming units per milliliter (CFU/mL) for each bacterial species was inoculated on each membrane and control disc in triplicate for three separate trials. Samples were grown over brain heart infusion (BHI) agar medium under optimal conditions. Discs from each group were removed at 12 and 24 hours and sonicated to remove the bacteria off the membranes. A serial dilution was performed to quantify bacterial growth by counting the CFU/mL present. A Wilcoxon signed-rank test was performed to compare any differences between growths. </p><p> Results: Three separate <i>in vitro</i>f trials were conducted for a total of two-hundred sixteen data points to determine median microbial counts. The ACM inhibited growth at all time points, with all bacterial species, identical to the positive control TCN discs. The collagen membrane and negative paper controls did not inhibit growth of any of the bacterial species throughout the 24-hour study period. </p><p> Conclusions: This is the first study to demonstrate antimicrobial properties present within a regenerative membrane. ACM was proven to be as bactericidal as paper discs treated with TCN at a bactericidal concentration. The collagen membrane does not appear to have antimicrobial properties due to its support of the bacterial growth similar to the negative control discs. The findings from this study arm the practitioner with important information to enhance surgical outcomes.</p><p>

Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee niskavedon käyttöä ahtauden ja AII-purennan hoidossa. Niskavedolla on pitkä historia oikomislaitteena, ensimmäiset versiot ovat olleet käytössä jo 1940-luvulta lähtien. Niskavetoa käytetään nykyään ahtauden ja AII purennan hoidossa Suomessa melko usein. Niskavetokoje koostuu ensimmäisiin molaareihin kiinnitettävistä renkaista, kaaresta ja veto-osasta. Lapsille hoito soveltuu hyvin ja tottumisongelmia on suhteellisen vähän. Varhaishoidon tehosta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, ja hoidon aloitus on harkittava yksilöllisesti. Tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia niskavedon vaikutuksesta yläleuan kasvun rajoittamisessa ja purentasuhteen korjaamisessa. Myös hammaskaarien on todettu pitenevän ja levenevän, ja näin luoden lisätilaa. Täten niskavedolla voidaan hoitaa samalla ahtautta, joka esiintyy usein yhdessä AII-purentavirheen kanssa.

D-vitamiinin määrän elimistössä on havaittu vaikuttavan parodontiittiin ja moniin muihin sairauksiin. D-vitamiinia esiintyy elimistössä neljässä eri muodossa, joista oleellisimmat ovat 25(OH)D, joka on vitamiinin varastomuoto ja 1,25(OH)₂D, joka on vitamiinin aktiivinen muoto. 1,25(OH)₂D:n on havaittu toimivan immuunivastetta säätelevänä tekijänä varsinkin tulehdussytokiinien osalta. D-vitamiinia saadaan mm. kalasta ja maitotuotteista, joissa on joko luonnostaan D-vitamiinia tai sitä on lisätty niihin valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen perusteella. D-vitamiinia muodostuu myös auringonvalon vaikutuksesta iholla kolesterolista. Näiden lisäksi voidaan käyttää lisäravintovalmisteita, joiden avulla D-vitamiinin puutetta voidaan estää. Lähtökohta: Perustuen D-vitamiinin biologisiin vaikutuksiin sekä luuston metaboliassa, että immuunivasteessa, on syytä olettaa, että D-vitamiinilla olisi vaikutusta parodontiumin terveydentilaan. Menetelmät: Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään aiheeseen liittyviä julkaisuja D-vitamiinin perusaineenvaihdunnasta, arvioita mahdollisesti optimaalisesta D-vitamiinipitoisuudesta, sekä eri D-vitamiinimuotojen biologisista vaikutuksista parodontiumin alueella. Tulokset: Seerumin D-vitamiinin varastomuodon, 25(OH)D:n, tasojen havaittiin monessa tutkimuksessa olevan alhaisia. Tulokset varastomuodon ja parodontaaliterveyden välisestä yhteydestä ovat ristiriitaisia. D-vitamiinin aktiivisen metaboliitin yhteyttä parodontiumin terveydentilaan on tutkittu vain oululaistutkimuksessa ja alhaisen pitoisuuden havaittiin olevan yhteydessä krooniseen parodontiittiin. Monet tutkimukset pitävät D-vitamiinin varastomuodon, 25(OH)D:n, minimiarvona 50 nmol/l, yli 75 nmol/l tasoa tärkeänä terveyttä ajatellen ja optimaalisena tasona 90–100 nmol/l parodontaalisen sekä yleisen terveydentilan kannalta. Johtopäätökset: On ilmeistä, että D-vitamiinin aktiivisen muodon pitoisuus on yhteydessä parodontiumin terveydentilaan siten, että seerumin alhainen 1,25(OH2)D -taso on ominainen parodontiittipotilaalle. Tulokset 25(OH)D-tason yhteydestä parodontimin terveydentilaan ovat ristiriitaisia. Yhtenä syynä saattaa olla tutkittujen väestöjen alhaiset seerumin D-vitamiinitasot, jotka ovat merkittävästi alempia kuin terveyden kannalta optimaaliset tasot tai suositustasot. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta voitaisiin päätellä, voidaanko D-vitamiinilisällä myötävaikuttaa parodontiumin terveydentilaan.

Kielisyövän tuumorimikroympäristö ja sen eri komponentit ovat olleet viime aikoina kiivaan tutkimuksen kohteena. Näillä tekijöillä näyttäisi olevan merkitystä syövän kasvussa, invaasiossa ja leviämisessä. Mikroympäristön ominaisuuksiin vaikuttaa todennäköisesti syöpäsolujen ja tuumorin mikroympäristön molekyylivälitteinen keskustelu, ja tämän vuoropuhelun viestinvälittäjiä ovat esimerkiksi eksosomit. Eksosomit ovat kehon normaalien solujen ja syöpäsolujen erittämiä lipidikaksoiskalvollisia mikrovesikkeleitä, jotka voivat spesifisesti sitoutua kohdesoluunsa, ja muokata sen toimintaa esimerkiksi sen sisältämien proteiinien ja RNA:n välityksellä. Syöpäsolujen eksosomien kohdesoluina voivat olla esimerkiksi mesenkymaaliset kantasolut, tulehdussolut tai ns. syöpään liittyvät fibroblastit (CAFs, cancer associated fibroblasts). Kielisyövän on havaittu ilmentävän normaalia enemmän kaveoliini-1 -proteiinia (CAV-1), jonka määrä näyttäisi nousevan syövän kehitysasteen mukaan. Tässä tutkimuksessa selvitimme in vitro -laboratoriokokeilla, sisältävätkö aggressiivisen liikkuvan kielen syöpäsolulinjan (HSC-3) erittämät eksosomit CAV-1 proteiinia. Tutkimuksiemme alkuvaiheessa loimme pohjaa eksosomieristyksen menetelmille yhteistyössä israelilaisen tutkimusryhmän kanssa. Varsinaisessa tutkimuksissamme eristimme eksosomeja HSC-3 solulinjalta käyttäen kaupallista ExoQuick-TC™ -valmistetta. Solujen eksosomieritystä indusoitiin käyttäen 4-aminofenyylielohopea-asetaattia (APMA). Kerättyjä eksosomeja ja sen sisältämiä proteiineja (CD63 ja CAV-1) tarkasteltiin immunoelektronimikroskopialla sekä Western blot -analyysillä. Sekä immunoelektronimikroskopiassa että Western blot -analyysissä havaittiin eristettyjen eksosomien sisältävän niille tyypillistä CD63-proteiinia sekä CAV-1 -proteiinia. Saamamme tulokset viittaavat siihen, että kielisyöpäsolut saattavat olla osana CAV-1-proteiinin kertymissä tuumorin mikroympäristöön. Tällä saattaa olla merkitystä mikroympäristön muuttumisessa edullisemmaksi syövän jakaantumiselle, invaasiolle ja leviämiselle. Vaikka tutkimuksemme osoittavat eksosomien ja CAV-1-proteiinin yhteyden, tarvitaan lisätutkimuksia myös näiden kahden yhteydestä sekä in vitro -kokeissa muilla kielisyöpäsolulinjoilla että in vivo -kielisyöpätutkimuksissa. CAV-1 proteiinin rooli syövän kehityksessä on monimutkainen ja osin epäselvä, ja tämänhetkiset tutkimustulokset ovatkin osin ristiriidassa keskenään. Myös eksosomien ja CAV-1 proteiinin erityksen säätely solutasolla vaatii lisätutkimuksia. Tulokset kuuluvat BMC Cancer -lehdessä julkaistuun alkuperäisartikkeliin, jossa allekirjoittaneen työpanos on käsitelty tiivistelmäosuudessa.