A technique for gathering, analyzing and grouping individual travel pattern data is developed and tested in an international case study to compare the travel behaviours of urban fringe dwellers in three cities. The cities are Ottawa, Canada; Kuala Lumpur, Malaysia; and Yogyakarta, Indonesia. The technique makes a contribution to research methodology through implementation of the following elements in combination: (1) an urban fringe, spatial, residential sampling procedure; (2) a household survey that gathers detailed data on respondents and their travel patterns for three days over the period of a week including both work and non-work time periods; and, (3) an analysis that decomposes the travel patterns into various dimensions, facilitated by a Geographic Information System (GIS) which is followed by a segmentation of the travel patterns using cluster analysis. Based on the Ottawa component of the survey, an approach is suggested for collecting spatial familiarity data from urban fringe dwellers. The approach explores relationships involving respondents' previous residential locations in the city region. This evaluates their areal familiarity: a factor which influences their travel patterns. The comparative study examines empirical relationships by means of comprehensive data analysis and hypothesis testing. The dimensions of travel investigated are: travel activities, modes of travel, distance, time and speed of travel, trip destinations, reasons for travel, frequency of travel, complexity of travel, and, spatial familiarity. Case study results reveal several commonalities and differences between the three field sites: (a) the car is the dominant mode in Ottawa, compared to a wider diversity of modes operating in the Southeast Asian field sites; (b) individual respondents in Yogyakarta travelled by a greater number of modes than those in Ottawa and Kuala Lumpur; (c) car modal share increased on non-work days compared to work days in all sites; (d) respondents in Ottawa exhibited the highest mean travel distances, travel times and speeds, followed by respondents in Kuala Lumpur and Yogyakarta; (e) the urban fringe was the destination of over half of all stops in both the Kuala Lumpur and Yogyakarta surveys, compared to less than half in Ottawa; and, (f) across field sites and survey days, the clusters with the highest mean tours per day have daily destinations concentrated in the urban fringe.

This thesis is a work of literary geography that addresses a phenomenon generally studied through its economic and political components: metropolization. This concept is approached through the study of Montreal as depicted in a corpus of novels published between 2003 and 2006. The resulting focus, then, is less on themes such as metropolitan governance for instance and more on lived spaces to which characters are emotively bound through their fears and aspirations. More specifically, the city centre is regarded as a space of anamnestic practices. The crime fiction genre and rules that govern it evoke a fragmented urban space in which the work of decoding inherent to investigation provides the illusion of power over the city. However, the multiple and constantly reconfigured connectivity enlarges the territorial framework where the life of the characters unfolds, and dissolves Montreal into a very contemporaneous globality.

This study examines the evolution of ecotourism and the emergent 'cultural turn' in the ecotourism discourse. Key ecotourism tenets are identified through content analysis of ecotourism definitions. Their salience beyond the 'Western' context (where they were developed) is identified as a significant concern in the literature and amongst professionals in the ecotourism field. Therefore, the Delphi technique is applied to capture and interpret international expertise related to cultural sensitivity and its relevancy for ecotourism goal achievement. In doing so, this research offers several contributions towards 'breaking the barriers'. First, a definition for culturally sensitive ecotourism is established on the basis of the Delphi consultations. Second, a framework for contemporary ecotourism, one that is sensitive to the now global ecotourism landscape, is introduced. Third, barriers and opportunities for establishing and implementing cultural sensitivity are identified. Fourth, the utility of these outcomes for assisting the ecotourism community to 'break the barriers' and operate with understanding and integrity, to be sensitive to local and Indigenous communities, to protect cultural heritage and living cultures, and by extension, operationalize sustainable development, is explored. This research contributes 10 an evolving understanding of the contemporary ecotourism paradigm and its emergent cultural sensitivity imperative in the cultural mosaic of our global community.

This thesis studies the representation of second-generation characters (i.e. the children of immigrants) in three recent novels: What We All Long For (2005) by Dionne Brand (set in Toronto), Tourism (2006) by Nirpal Singh Dhaliwal and Londonstani (2006) by Gautam Malkani (both set in London, UK). The analysis of these novels focuses on the textual relationships established between the experience of everyday urban spaces and the production of identity among the characters. The politics that emerge from the spatial negotiation of identity depicted in the novels is taken as a point of departure for considering how the novels represent 'informal urban citizenship' among second generations in multicultural Toronto and London. The relevance of the representations identified is considered in terms of how they contribute to current scholarly debates on the politics of cultural pluralism in Canada and the UK. In this way the politics of identity in urban space are vertically connected to those surrounding diversity and difference at the national scale. Further justification for the study is offered on the basis that literary representations can contribute to the constitution of powerful socio-geographical imaginaries surrounding second generations in the multicultural city. In terms of its contributions, the thesis builds on several bodies of contemporary scholarship. First, it contributes a new thematic dimension (centred on the representation of second generations) and theoretical dimension (centred on the concept of informal urban citizenship) to recent geographical scholarship on the politics of space and identity associated with literary representations. Second, it advances the theorization of literature as an object of study for geographers. Third, it adds the perspective of representational analysis to a growing body of scholarship on the spatial dimensions of informal urban citizenship among communities of recent immigrant origin. Fourth, and finally, it furthers a geographical perspective on the politics of cultural pluralism in Canada and the UK discussed in a large, interdisciplinary body of literature.

This thesis analyzes the potential of recreation and tourism development in Senneterre and examines if it can compensate for the downturn of its traditional forest-based economy and contribute to its long-term sustainability. More specifically, the research focuses on the current supply of and demand for the main recreation and tourism assets (attractions, services and infrastructure, promotion, and hospitality) within the community. Attention is given to the strengths and weaknesses of both supply and demand. The community leaders' perceptions and support of recreation and tourism development as sustainable initiatives for Senneterre are also investigated. The research methodology combines archival research of governmental and non-governmental documents related to recreation and tourism in the Abitibi-Temiscamingue region and survey research involving key representatives of the community. The survey includes informal, exploratory interviews with purposefully selected community members and mailed questionnaires to knowledgeable representatives of various groups such as business people and politicians, recreation and tourism providers, as well as representatives of the First Nations. In this research, a literature review also serves as an important source of information regarding major issues concerning forest dependent communities, sustainable rural tourism, and community development. (Abstract shortened by UMI.)

The main topic of this thesis is transportation geography and more specifically the problem of safe path finding for the transportation of dangerous goods. Most of the path finding algorithms use impedance as a unique variable for optimisation. This approach is limited, especially in the domain of dangerous goods, where quantitative and qualitative variables must be considered when selecting a path. This research shows that decision theory and expert systems are among the best tools to make conventional path finding algorithms more flexible and able to deal with quantitative and qualitative data. A path finding model based on the coupling of the Dijkstra algorithm and an expert system has been developed in this thesis. The integration of this model to a geographic information system creates a spatial decision support system for the transportation of dangerous goods. Formalisation of the safe path finding model and development of the decision support system are demonstrated by an example of the Ottawa-Hull area.

This thesis explores the problem of ecotourism's environmental impacts in the Ecuadorian Amazon. Precisely, we tackle the impacts caused by ecolodges on the physical environment of a region that has been greatly affected by tourism development: the upper Napo river. For thirty years, ecolodges have set up operations in the region. The older ones have adapted to the changes in the Ecuadorian Amazon's tourism industry; newer ones were specifically developed for the growing demand in exotic and alternative accommodations in the jungle. The environmental wave that is responsible for the evolution of ecotourism consolidated that demand. Whether old or new, ecolodges have impacts on their operational environments. These impacts can be felt during construction, maintenance and daily tourism operations. Therefore, to improve the environmental performance of ecolodges, some recommendations have been linked to the activities that cause impacts. However, in the Ecuadorian Amazon, ecotourism's environmental impacts are less important than those caused by colonization and the petroleum industry. Therefore, ecotourism represents a sustainable development option in the regional context.

Tapaustutkimuksen kohteena ovat ne 47 opiskelijaa, jotka aloittivat maantieteen opinnot Oulun yliopistossa syksyllä 2016. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä on opiskelijoiden käsitys maantieteestä lukio-opintojen jälkeen ja kuinka maantiedekäsitys muuttuu ensimmäisen maantieteen korkeakouluopintojen parissa vietetyn vuoden aikana. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa koulumaantieteen ja maantieteen tieteenalan välinen kuilu, joka johtuu siitä, ettei koulussa opetettavaan maantieteeseen ole tullut riittävästi päivityksiä maantieteen tutkimuksesta. Koulumaantiede on jäänyt maantieteen tieteenalasta jälkeen ja se näkyy maantieteen opetussuunnitelmissa luonnonmaantieteen aiheiden korostettuna runsautena ja kulttuurimaantieteen aiheiden niukkuutena. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään, näyttäytyykö maantieteiden välinen kuilu maantieteen opiskelijoille. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta, joka toteutettiin ennen-jälkeen -asetelmana lukuvuoden 2016–2017 alussa ja lopussa Oulun yliopistossa. Kyselyjen avulla kerätty laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja määrällinen aineisto tilastollisia menetelmiä käyttäen. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat olivat menestyneet maantieteen lukio-opinnoissa ja heidän maantiedekäsityksensä oli ennen maantieteen yliopisto-opintojen aloittamista hyvin samankaltainen lukion maantieteen opetussuunnitelman kanssa. Heidän maantiedekäsityksensä sisälsi asioita, jotka eivät kuulu maantieteen tieteenalan sisältöihin. Tämä johtuu siitä, että nämä sisällöt kuuluvat osaksi lukion maantieteen opetusta. Opiskelijoiden oman näkemyksen mukaan heidän maantiedekäsityksensä oli muuttunut merkittävästi maantieteen yliopisto-opintojen aikana, mikä ei kuitenkaan näy selkeästi kahden kyselyn avulla kerättyjä aineistoja vertailemalla. Tutkimustulokset osoittavat, ettei lukion maantiede ole opettanut maantieteellistä näkökulmaa, josta asioita tarkastellaan. Opetussisällöissä on parantamisen varaa etenkin kulttuurimaantieteen aiheiden osalta, sillä tapaustutkimuksen kohteena olevat opiskelijat kokivat juuri kulttuurimaantieteen eroavan lukiossa opitusta. Luonnonmaantieteen sisällöt osattiin hyvin, mutta niihin oli sekoittunut paljon aiheita, jotka eivät kuulu maantieteen tieteenalaan.

Eliöyhteisöjen rakenteen tiedetään olevan riippuvainen paikallisista ympäristötekijöistä ja lajien välisistä vuorovaikutuksista. Myös lajien leviäminen paikkojen välillä on tunnistettu, mutta kuitenkaan paikallisten ja alueellisten prosessien suhteellista merkitystä yhteisöjen koostumisessa ei vielä täysin tunneta. Erityisen hyvin tämä ilmenee virtavesien pohjaeläinyhteisöissä, osin paikallisten ja alueellisten tekijöiden sekä ympäristön monimutkaisen luonteen takia. Alueellisten tekijöiden aliarvioiminen voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi virtavesikunnostusten onnistumisen arvioinnissa, jossa pohjaeläimiä käytetään bioindikaattorilajeina. Tässä työssä tutkittiin paikallisten ja alueellisten tekijöiden vaikutusta pohjaeläinyhteisöjen muodostumisessa Tenojoen valuma-alueella Pohjois-Suomessa. Tutkimusta varten kerättiin pohjaeläinnäytteet kesäkuussa 2012 yhteensä 55 puro- ja jokiuomasta. Jokaisesta tutkimuspisteestä mitattiin selittävinä ympäristömuuttujina 15 eri parametria uoman fysikaalisista piirteistä veden kemiallisiin ominaisuuksiin. Spatiaalista sijaintia kuvattiin tutkimuspisteiden välisillä etäisyyksillä, jotka mitattiin kolmella eri tavalla. Nämä epäsuorasti eliöiden leviämisteitä kuvaavat reitit olivat maanyli-, vesireitti- ja optimaaliset etäisyydet. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä käytettiin Mantelin etäisyysperusteista testiä. Testin avulla selvitettiin tutkimuspaikkojen yhteisörakenteen vaihtelun korrelaatiota ympäristötekijöiden ja maantieteellisten etäisyyksien kanssa. Lisäksi yhteisöjen vaihtelun kannalta tärkeimmät ympäristötekijät selvitettiin BIOENV (Best Subset of environmental Variables with Maximum Correlation With Community Dissimilarities) -menetelmällä. Eliöiden levittäytymiskyvyn vaikutuksen selvittämiseksi lajiaineisto jaettiin 7 ryhmään, jotka indikoivat lajien erilaista leviämiskykyä virtavesiympäristössä. Tulosten mukaan tutkimuspaikkojen lajisto poikkesi toisistaan, mutta erojen suuruus vaihteli tarkasteltavan lajiryhmän mukaan. Paremmin leviävien lajiryhmien yhteisöt olivat keskimäärin samankaltaisempia verrattuna heikomman leviämiskyvyn omaaviin lajeihin. Mantelin testin perusteella yhteisöjen vaihtelu oli enemmän riippuvainen paikallisista ympäristötekijöistä kuin spatiaalisesta sijainnista. Tämä ilmeni myös hajontakuvioiden perusteella, joissa yhteisöjen erilaisuus kasvoi ympäristögradientin mukaan. Kuitenkin lajiston jakaminen lajiryhmiin toi esille myös alueellisten tekijöiden merkityksen, sillä leviämiskyvyltään heikompien lajiyhteisöjen vaihtelu korreloi muita ryhmiä enemmän maantieteellisten etäisyystyyppien kanssa. Spatiaalisista etäisyyksistä tärkeimmiksi osoittautuivat vesireitit, jotka korreloivat etäisyysmitoista selvimmin yhteisöjen vaihtelun kanssa. Tämä oli odotettu tulos osoittaen vesireittien luonnollisen merkityksen hyönteisten selkeimpinä leviämisreitteinä. Tässä työssä kokeiltujen optimaalisten reittien roolista lajien leviämisteinä saatiin myös joitain viitteitä korostaen paikkatietomenetelmien tuomia mahdollisuuksia ekologisissa tutkimuksissa.

Luonnon monimuotoisuus ja sen säilyttäminen ovat kestävän kehityksen kannalta avaintekijöitä. Geodiversiteetti ja sen kohteet muodostavat alustan biodiversiteetin säilymiselle ja kehittymiselle, minkä vuoksi niiden huomioiminen esimerkiksi suojelussa ja maankäytön suunnittelussa on välttämätöntä. Geodiversiteetin suojelemiseksi ja toisaalta kestävän hyödyntämisen mahdollistamiseksi on kuitenkin tiedettävä, mitkä sen kohteista ovat erityisen tärkeitä niin elottoman kuin elollisen luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Merkityksen objektiivista tarkastelua varten geokohteille tulee antaa kvantitatiivinen arvo sen perusteella, kuinka tärkeitä ne ovat elollisen luonnon kannalta. Tässä tutkielmassa selvitettiin 12 geokohdetyypin ekologinen arvo putkilokasvien lajirunsauden perusteella Rokua Geopark alueella. Tutkimusalueelta inventoitiin kesän 2012 aikana 1614 kasviruutua (1 m²), joista kartografisen ja ilmakuvatarkastelun jälkeen tutkimusaineistoon valikoitui 635. Kasviruudut luokiteltiin sen mukaan, millä geokohdetyypillä ne sijaitsevat. Koko aineistolle laskettiin kasviruutukohtaiset lajimäärät, Shannonin diversiteetti-indeksin eksponentiaali ja Simpsonin resiprookkinen diversiteetti-indeksi. Luokittuneiden kasviruutujen kautta laskettiin geokohdetyyppien alfa-, beta- ja gammadiversiteetit. Niitä kuvaavat lajirunsausindikaattorit standardoitiin alueellisesti, ja indikaattoreiden saamien pisteiden avulla laskettiin geokohdetyyppien kokonaispisteet ja sitä kautta ekologinen arvo. Tutkielman perusteella lajirunsaus vaihtelee geokohdetyypeittäin paljon, mutta myös geokohdetyyppien sisäisessä lajirunsauden vaihtelussa on suuria eroja geokohdetyyppien välillä. Lajirunsaimpia geokohteita ovat raviinit ja rantavyöhykkeet, joilla sekä putkilokasvien lajimäärä että -diversiteetti ovat korkeita ja geokohdetyypin sisäinen lajirunsauden vaihtelu runsasta. Arvokkaimmaksi geokohdetyypiksi nouseekin raviini. Litoraaliset ja eoliset geokohdetyypit jäävät sen sijaan lajirunsaudeltaan ja arvoluokitukseltaan alhaisiksi, vaikka osassa niistäkin havaittiin suurta geokohdetyypin sisäistä lajistollista vaihtelua. Tutkielmassa paremmaksi valikoitunut pisteytysmenetelmä huomioi geokohteiden kyvyn ylläpitää putkilokasvien lajirunsautta eri mittakaavoilla, jolloin kokonaispisteet ja siten geokohdetyypin saama arvoluokitus kertovat laaja-alaisesti geokohteen alueellisesta merkityksestä putkilokasvien lajirunsaudelle ja siten myös laajemmin elollisen luonnon monimuotoisuudelle. Tutkielman perusteella eri mittakaavaisten lajimäärien ja diversiteetti-indeksien käyttäminen geokohteiden pisteyttämisen lähtökohtana antaa hyvän työkalun ekologisen arvon määrittämiseen ja siten geokohteiden tarkempaan huomiointiin esimerkiksi maankäytön suunnittelussa. Tutkielmassa ei huomioitu esimerkiksi lajien uhanalaisuusasteita, ja geokohdetyyppien rajausmenetelmä mahdollisti subjektiivisten valintojen teon. Pisteytysmenetelmän luotettavuuden parantaminen vaatiikin tarkempaa tietoa geokohteiden rajausperusteista, kattavampaa tutkimusta indikaattoreiden käytöstä ja arvojen käytettävyyden evaluointia.