Abstract The purpose of this research is to describe fathers' experiences in the context of family life after the birth of a baby. The approach to the topic is phenomenological. The data were collected in two stages from partners or husbands of women who had given birth to a child in a central hospital. First, 30 fathers were interviewed in 1999, three months after the child's birth. Three years later, in the spring and summer of 2002, 15 out of the 30 fathers were selected for a second interview on the basis of their ample talking and subsequent ability to express their experiences best. There were both first-timers and more experienced fathers among the informants. The open, conversational interviews yielded 650 pages of material, which was analyzed by the phenomenological method developed by Amadeo Giorgi and further developed by Juha Perttula in Finland. The study produced 15 individual situational meaning structures concerning the fathers' experiences. These individual meaning structures were used to create a general situational meaning structure concerning the fathers' experiences of family life after the birth of a baby. The family life after the birth of a baby involved the meaning of obtaining and building a home. It produced joy, happiness, but also responsibility and concern. The wife's pregnancy, the delivery and the new child entailed growing as a father and developing as a man. It also called for adjusting to the changed situation. The fathers' experiences of family life after the birth of a baby were influenced by their own childhood experiences and upbringing, by their growth into fatherhood and by their actions as fathers. The atmosphere of the home was based on the relationship between the husband and wife. The fathers appreciated the professionals' way of meeting and caring for the expectant family, but felt that the approach was mother-oriented and ignored the fathers. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvaillaan isien kokemuksia perheenlisäyksen yhteydessä. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Keräsin keskussairaalassa synnyttäneiden äitien avo- tai aviomiehiltä aineiston kahdessa eri vaiheessa: vuonna 1999 haastattelin kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä 30:tä perheenlisäyksen kokenutta isää ja kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta valitsin heidän keskuudestaan 15 isää, jotka puhuivat riittävästi ja ilmaisivat näin kokemuksiaan parhaiten. Nämä isät haastattelin kevään ja kesän 2002 aikana uudelleen. Isät olivat vaihtelevasti joko ensimmäisen lapsen isiä, tai joissakin perheissä oli useita lapsia. Tutkimusaineistona olivat isien avoimet keskustelunomaiset haastattelut, joita kertyi kaikkiaan 650 sivua. Analysoin aineiston Amadeo Giorgin kehittämällä ja Juha Perttulan edelleen kehittämällä analyysimenetelmällä. Tämän tutkimuksen tuloksena muodostui 15 yksilökohtaista situationaalista merkitysrakennetta isien kokemuksista perheenlisäyksen yhteydessä. Niiden avulla tämän tutkimuksen tuloksena muodostettiin yleinen situationaalinen merkitysrakenne isien kokemuksista perheenlisäyksen yhteydessä. Koettu perheenlisäys merkitsi isille kodin rakentumista ja rakentamista. Se tuotti iloa, onnea ja myös vastuuta sekä huolta. Vaimon raskaus, synnytys ja uusi lapsi merkitsivät kasvamista isänä ja kehittymistä miehenä. Perheenlisäys merkitsi sopeutumista uuteen muuttuneeseen tilanteeseen. Isien kokemuksiin perheenlisäyksestä vaikuttivat lapsuuden kokemukset, isäksi kasvaminen, kasvatus ja isänä toimiminen. Miehen ja vaimon välinen parisuhde oli perusta kodin ilmapiirille. Odottavan perheen kohtaaminen ja hoito koettiin äitisuuntautuneeksi ja arvokkaaksi mutta isät ohittavaksi.