No description available.

Disertační práce Porovnávání středoevropských jazyků: za horizont strukturních rysů a lexikálních přejímek se soustředí na zhodnocení a přehodnocení přístupu k výzkumu jazyků střední Evropy. Hlavním cílem předkládané práce je (1) podat přehled dosavadních poznatků o porovnávání středoevropských jazyků, (2) na jeho základě naznačit možné nové směřování němu přispět. Druhá kapitola práce se věnuje areálové lingvistice, jakožto disciplíně zaměřené na výzkum podobnosti a konvergence geograficky blízkých jazyků, a zejména jejímu ústřednímu pojmu . Představuje okolnosti jeho vzniku, jeho různé definice a jeho kritické (pře)hodnocení pracích současných areálových lingvistů. Třetí kapitola sumarizuje výzkum středoevropských jazyků: různé koncepce středoevropského (popř. dunajského) jazykového svazu vzájemné vlivy lexika a frazeologie těchto jazyků a popisy situací jazykového kontaktu v areálu. Tento přehled ukázal, že hlavními doménami porovnávání jazyků areálu dosud byly strukturní rysy a lexikální přejímky a kalky. Novější vývoj lingvistiky, jak je naznačeno ve čtvrté kapitole, však operuje rovněž s jazykovými jednotkami, které překlenují a relativizují -lexikon. Nabízí se tedy, aby se rovněž komparativní výzkum středoevropských jazyků soustředil na tyto jevy zahrnutelné pod pojem idiomatičnosti. Pátá kapitola...

Abstract The central goal of this study was to study how contrastive accent is realised phonetically in three regional varieties of Standard Spoken Finnish. Speakers from the Oulu, Turku and Tampere regions produced unaccented and contrastively accented versions of the target words. Fundamental frequencies and segment durations were measured in all the target words, and in the contrastively accented versions also the temporal distance of the F0 peak from word onset. In the unaccented words, F0 fluctuations were very small, indicating once more that in Finnish, too, mere word stress is not realised tonally. In the words with CV.CV(X) structure, the lengthening of segment durations due to stress was restricted to the initial syllable in Tampere, whereas in Oulu and Turku the lengthening extended to the second syllable. The width of the fall-rise F0 pattern realising contrastive accent was in all word structures widest in the Oulu variety, and the narrowest in the Tampere variety. In the Turku variety CV.CV(X) words, the F0 peak occurred further away from word onset than in any other words investigated. The differences in segment durations among the varieties were similar in the unaccented words and in the contrastively accented ones, with one exception: the duration of V1 in the unaccented CV.CV(X) words was the same across the varieties, but in the contrastively accented CV.CV(X) words the duration of V1 was shorter in the Turku variety than in the other varieties. The durational ratio of V1 and V2 in the Turku variety – as in the Oulu variety – was different from the durational ratio in the Tampere variety: in Turku and Oulu V2 had a longer duration than V1, whereas in Tampere V1 had a longer duration than V2. This confirms earlier observations that Turku and Oulu belong to regions in which the V2 of CV.CV(X) words is half-long (longer than V1), but Tampere does not. However, the present study shows that the relative half-long duration of the V2 of CV.CV(X) words is achieved differently in Turku and Oulu: in Turku through the short duration of V1, but in Oulu through the long duration of V2. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen keskeisin tavoite oli selvittää, miten kontrastiivinen aksentti toteutuu foneettisesti kolmelta eri suomen murrealueelta kotoisin olevien yleiskielisessä puheessa. Oulun, Turun ja Tampereen seuduilta kotoisin olevat koehenkilöt tuottivat tutkimuksen jokaisesta kohdesanasta sekä aksentoimattoman että kontrastiivisesti aksentoidun esiintymän. Tuotetuista kohdesanoista mitattiin perustaajuuksia, äännesegmenttien kestot sekä kontrastiivisesti aksentoituiduista sanoista F0:n huipun etäisyys sanan alusta. Aksentoimattomissa sanoissa F0:n muutokset olivat kaikissa tutkituissa suomen varieteeteissa erittäin vähäisiä, mikä taas kerran todisti, ettei suomessakaan pelkkä sanapaino toteudu tonaalisesti. Sanapainon toteutumisessa kestojen avulla oli varieteettien välisiä eroja CV.CV(X)-rakenteisissa sanoissa: Tampereen varieteetissa sanapainon toteutumisala rajoittui ensimmäiseen tavuun, mutta Turun ja Oulun varieteeteissa se ulottui myös toiseen tavuun. Kontrastiivista aksenttia toteuttavan F0:n nousu–lasku-kuvion laajuus oli kaiken rakenteisissa kohdesanoissa suurin Oulun varieteetissa, pienempi Turun varieteetissa ja kaikkein pienin Tampereen varieteetissa. Muutoin kontrastiivisen aksentin toteutumisessa F0:n avulla oli huomattavia varieteettien välisiä eroja vain CV.CV(X)-rakenteisissa sanoissa: Turun varieteetin CV.CV(X)-sanoissa F0:n huippukohta sijaitsi kauempana sanan alusta kuin kaikissa muissa tutkituissa sanoissa, eli kauempana kuin muun rakenteisissa Turun varieteetin sanoissa ja kaiken rakenteisissa Oulun ja Tampereen varieteettien sanoissa. Varieteettien väliset segmenttien kestoerot olivat samat aksentoimattomissa ja kontrastiivisesti aksentoiduissa sanoissa, lukuun ottamatta sitä, että CV.CV(X)-rakenteisten sanojen V1:n kestossa ei aksentoimattomissa sanoissa ollut varieteettien välisiä eroja, mutta kontrastiivisesti aksentoiduissa sanoissa kyseisen segmentin kesto oli lyhempi Turun varieteetissa kuin muissa varieteeteissa. Tällä tavoin Turun varieteetin kontrastiivisesti aksentoiduissa CV.CV(X)-sanoissa toteutui V1:n ja V2:n kestosuhde, joka – samoin kuin Oulun varieteetin vastaava kestosuhde – poikkeaa Tampereen varieteetin vastaavasta kestosuhteesta: Turussa ja Oulussa V2 on V1:tä pitempikestoinen, Tampereella päinvastoin V1:n kesto on V2:n kestoa suurempi. Tämä vahvistaa ne aiempien tutkimusten tulokset, että Turku ja Oulu ovat ns. puolipidennysmurteiden aluetta, mutta Tampere ei. Kuitenkin tämä tutkimus osoitti, että kontrastiivisesti aksentoitujen sanojen puolipidennys saadaan Turun varieteetissa aikaan pikemminkin lyhytkestoisen V1:n kuin pitkäkestoisen V2:n avulla, kun taas Oulun varieteetissa puolipidennys syntyy nimenomaan pitkäkestoisen V2:n avulla. Kaiken kaikkiaan suurin osa tutkimuksessa todetuista varieteettien välisistä selvistä perustaajuus- ja kestoeroista koski CV.CV(X)-rakenteisia sanoja, jotka ovatkin erikoinen suomen sanatyyppi yksimoraisen ensi tavunsa vuoksi.