Tässä työssä tarkastellaan maankäytön suunnittelun kysymyksiä maaseudun näkökulmasta. Työn tarkoituksena on selvittä, miten maankäytön suunnittelu näyttäytyy maaseutupoliittisissa ohjelmissa, tarkastella kyläyhdistysten roolia maaseudun kehittämisessä ja maankäytön suunnittelussa sekä pohtia, miten strategisen maankäytön suunnittelua voidaan hyödyntää maaseudun maankäytön suunnittelussa. Lisäksi työn tarkoituksena on toimia eräänlaisena esiselvityksenä Kotkan-Haminan seudulle laadittavalle strategiselle yleiskaavalle, jossa yhtenä peruskokonaisuutena on maaseutumaisten alueiden kehittäminen. Kaupunkirakenteiden maaseutumaistuminen lisää maankäytön suunnittelun haasteita, kun kaupunkirakenne sisältää aiempaa enemmän kaupungin läheistä ja myös harvemmin asuttua maaseutua. Maankäyttöön ja sen suunnitteluun liittyy maantieteellisesti laajoilla kaupunkiseuduilla monia intressejä ja tarpeita. Suunnittelun keskeiseksi tavoitteeksi muodostuu sen kyky hallita ja ohjata muutosta. Strateginen maankäytön suunnittelu nähdään uutena, joustavana ja epämuodollisena maankäytön suunnittelun muotona, jolla pystytään varautumaan yhteiskunnan ja yhdyskuntien nopeasti muuttuviin haasteisiin. Uuden paradigman mukainen maaseutupolitiikka on siirtänyt hallintaa maaseudun paikallisille toimijoille, mutta maaseudun toimijoilla ei kuitenkaan välttämättä ole kosketusta aluekehittämisen kokonaisuuteen. Keskusten viranomaisilla nähdään olevan laajempi näkemys siitä, mikä aluekehittämisessä on oleellista. Vaikka maankäytön suunnittelussa paikallisten asukkaiden näkökulmia pidetään tärkeänä osana suunnittelun onnistumista, paikallisten toimijoiden näkökulmat eivät kuitenkaan aina sisälly ylipaikalliseen päätöksentekoon. Työn empiirisenä aineistona ovat ”Mahdollisuuksien maaseutu — Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020” ja ”Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020” analyysit sekä Kotkan-Haminan seudun kyläyhdistyksille, Kymenlaakson maaseutuasiamiehelle ja kunnan virkamiehelle tehdyt teemahaastattelut. Tutkimustulosten mukaan maaseudun maankäytön suunnittelu näyttäytyy maaseutuohjelmissa maaseudun asukkaiden ja siellä toimivien järjestöjen omaehtoiseen kehittämiseen pohjautuvana toimintana, jossa maaseudun paikalliset toimijat nähdään keskeisinä suunnittelun osallisina ja asuinalueidensa asiantuntijoina. Lisäksi ohjelmissa maaseudun maankäytön suunnittelu näyttäytyy erilaisina hankkeina, joiden toteuttajina ovat paikalliset toimintaryhmät ja kyläyhdistykset. Kotkan-Haminan seudun kyläyhdistykset ovat tutkimustulosten mukaan ensisijaisesti kyläläisiä yhteen kokoavina toimijoina sekä monien aktiviteettien järjestäjinä sekä itsenäisinä hankkeiden ja suunnitelmien toteuttajina. Hankkeet ja kyläsuunnitelmat tuntuivat kuitenkin jäävän irrallisiksi kokonaisuudesta virallisten yhteistyöverkostojen puuttuessa. Kotkan-Haminan seudun kyläyhdistykset tunnistettiin kuntatasolla maaseudun paikallisiksi kehittäjiksi, mutta ongelmaksi muodostui juuri vuorovaikutusverkostojen puuttuminen. Strategisen suunnittelun hallinnallinen ote mahdollistaa erilaisten yhteistyöverkostojen syntymisen suunnittelun kohteena olevalle alueelle. Strateginen maankäytön suunnitelma voidaan nähdä eräänlaisena maankäytön suunnittelun suuntaviivojen antajana myös maaseudun omaehtoiselle kehittämiselle, jolloin kyläyhdistykset voisivat helpommin hahmottaa tarpeelliset kehittämisen suunnat. Keskeistä kuitenkin on maaseudun paikallisten toimijoiden mukaan ottaminen maankäytön suunnitelmien laadintaan, jolloin myös kunta ja seututasolle saadaan mukaan maaseutunäkökulma. Strateginen maankäytön suunnittelu voidaan siis nähdä maaseutukontekstissa eräänlaisena verkostojen ja tiedonkulun ohjaamisen välineenä, joka sitoo maaseudun paikalliset toimijat osaksi kokonaisuutta. Toisaalta sen epämuodollisuus asettaa esille kysymyksen siitä, kenellä on oikeus osallistua alueen suunnitteluun.

Tutkielma tarkastelee nuorten vapaa-ajan tilankäyttöä, sekä nuorisotalotoiminnan roolia ja merkitystä nuorten vapaa-ajan tilankäytön valinnassa. Tutkielma sijoittuu kulttuurimaantieteen alaan. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella nuoria julkisen tilan ja erityisesti nuorisotalojen käyttäjinä. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastellaan nuoruutta aika- ja kulttuurisidonnaisena ikävaiheena, nuorisotyön historiaa ja kehittymistä kohti 2010-luvun nuorisotyön toimintamuotoja, sekä nuorten vapaa-ajan tilankäytön ominaispiirteitä. Tutkimus on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkielmassa on käytetty sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää rinnakkain. Tutkielman aineisto koostuu Oulun Pateniemen, Rajakylän ja Ritaharjun nuorisotaloilla käyville nuorille suunnatuista survey-kyselystä, sekä fokus ryhmiin perustuvista teemahaastatteluista. Tutkielman kohderyhmänä ovat yllä mainituilla kolmella nuorisotalolla käyvät 13–17-vuotiaat nuoret. Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Missä sijaitsevat nuorten vapaa-ajan tilat ja paikat, sekä mitkä tekijät määrittävät niiden valintaa ja käyttöä? 2) Mikä on nuorisotalotoiminnan rooli ja merkitys nuorten vapaa-ajan tilankäytössä? Tutkimusaineistoa tuloksineen, on teemoittelun avulla luokiteltu yhtenäisiin teemakokonaisuuksiin. Tulosten perusteella yleisimpiä nuorten vapaa-ajan tiloja ovat nuorisotalot, ulkoympäristöt ilman tarkoin määriteltyjä tiloja tai paikkoja, sekä nuorten omat tai kavereiden kodit. Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneet oululaiset nuoret eivät osanneet nimetä tarkkoja vapaa-ajan tiloja tai paikkoja, varsinkaan julkisesta tai puolijulkisesta ulko- ja kaupunkiympäristöstä. Tutkielman tuloksista ilmenee nuorten tyytymättömyys nuorille suunnattujen vapaa-ajan tilojen vähyyteen. Nuorten vapaa-ajan tilojen valintaan vaikuttavat eniten kaverit. Vapaa-aikaa vietetään eniten siellä, missä suurin osa kavereista milloinkin on. Myös vuodenaika vaikuttaa vapaa-ajan tilojen käyttöön. Varsinkin talvella vapaa-aikaa vietetään eniten sisätiloissa. Tulosten perusteella nuorisotalotoiminta koettiin tutkimukseen osallistuneiden nuorten keskuudessa tärkeäksi, yleiseksi, sekä monipuoliseksi osaksi vapaa-aikaa ja siihen liittyvää tilankäyttöä. Nuorisotalo koettiin pääasiassa tekemisen tilana, jossa oli helppoa tavata kavereita, sekä luoda uusia sosiaalisia suhteita niin toisten nuorten, kuin aikuisten ohjaajienkin kanssa. Myös nuorisotalon kykyä toimia nuorten yleisen olemisen- eli niin sanotun hengailuntoimintaympäristönä, arvostettiin tutkielmaan vastanneiden nuorten mielipiteissä. Tutkielman tuloksista ilmeni nuorisotalojen olevan tärkeitä varsinkin nuorisotalojen läheisyydessä asuville nuorille.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Oulun kaupunkiseudun alueellisen eriytymisen nykytilannetta ja parin viime vuosikymmenen aikana tapahtunutta muutosta. Tavoitteena on luoda yleiskuva Oulun kaupunkiseudun eriytymiskehitykseen ja tutkia sitä, miten ja missä määrin Oulun kaupunkiseudun väestö on eriytynyt alueellisesti. Tutkielmassa tarkastellaan myös hyvä- ja huono-osaisuuden alueellista kasautumista sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön yhteyttä. Eriytymistä tutkitaan paikkatiedon ja tilastollisten menetelmien avulla. Aineistona on Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen tuottama yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) paikkatietoaineisto, jossa väestötietoja esitetään 250 × 250 metrin ruuduissa. Etnistä eriytymistä tarkastellaan käyttäen Tilastokeskuksen postinumeroalueittaisia tietoja. Tutkielmassa muodostetaan aluksi kunkin alueen keskivertoasukkaita kuvaavia sosiaalisia aluetyyppejä pääkomponentti- ja ryhmittelyanalyysin avulla. Sosioekonomista eriytymistä tutkitaan tarkemmin tulo- ja koulutustason sekä työllisyyden perusteella muodostetun summamuuttujan avulla. Hyvä- ja huono-osaisuuden alueellista jakautumista selvitetään tutkimalla summamuuttujan ylimmän ja alimman kvintiilin sijaintia ja sijainnissa tarkasteluaikana tapahtunutta muutosta. Lisäksi mitataan summamuuttujan spatiaalista autokorreloituneisuutta. Hot spot -analyysin avulla tutkitaan hyvä- ja huono-osaisuuden sekä 0–14- ja yli 65-vuotiaan väestön keskittymistä. Tulokset osoittavat, että Oulun kaupunkiseudun väestö on eriytynyt alueellisesti. Eroja on havaittavissa niin kaupunginosien välillä kuin niiden sisälläkin. Eriytymiskehitys on voimistunut tarkasteluaikana. Korkean sosioekonomisen statuksen alueet ovat sijoittuneet erityisesti Oulujoki varteen sekä uusille pientaloalueille. Alhaisen statuksen alueet sijaitsevat pääosin keskustan läheisyydessä ja lähiökehällä. Suhteellisen huono-osaisuuden keskittymät ovat pysyneet kutakuinkin samoina ja laajentuneet tarkasteluaikana. Hyväosaiset alueet puolestaan ovat siirtyneet kaupungin kasvaessa uusille alueille ja samalla vanhempien alueiden suhteellinen status on laskenut. Vanhukset ovat keskittyneet keskustaan ja sen lähialueille, kun taas lapsiväestö on keskittynyt voimakkaasti laitakaupungin uusille pientaloalueille. Eriytymistä ei tule nähdä pelkästään ongelmana, mutta tulokset kuitenkin osoittavat asuinalueiden välisten erojen kasvaneen Oulussa. Eriytymiskehitykseen on syytä kiinnittää huomiota, mikäli tavoitellaan niin ikärakenteeltaan kuin sosiaaliselta koostumukseltaankin tasapainoisia ja monipuolisia asuinalueita. Vaikka syrjäytymiskehitystä ei kaikilla huono-osaisilla alueilla olisikaan, on näiden alueiden asukasrakenteeseen, lähtömuuttoon ja muuttosyihin sekä alueita väistävään muuttoliikkeeseen kiinnitettävä huomiota.

Dams and reservoirs in the Apalachicola-Chattahoochee-Flint (ACF) Rivers have been associated with significant hydrologic change including water quality decline, habitat loss through stream fragmentation and habitat conversion, temperature alteration, disrupted riparian zone function, modified sediment distribution, and loss of water through evaporation. As this river basin is both an international hotspot of biodiversity and one of the fastest growing areas of the country, the implications of these alterations are of great importance both economically and environmentally. While the basin's few large government and public utility owned reservoirs have been examined extensively, the cumulative impact of the tens of thousands of small reservoirs is less well known. To assess the impact of these small reservoirs, a geographic database of reservoirs was constructed for the ACF basin for a range of reservoir sizes. The initial framework for this reservoir database was generated through inspection, standardization, and synthesis of data from several agencies. The database was edited using high-quality aerial photography from 2005 through 2008, topographic maps, and landcover data and then assessed for accuracy. The creation of this dataset confirmed over 24,500 small reservoirs throughout the basin. Trends for a variety of reservoir characteristics were observed within reservoir size categories (small, medium, and large based on reservoir volume). Small and medium reservoirs were unevenly distributed throughout the basin with fewer found in the flat and more southerly regions of Florida. More small and medium reservoirs were found in the agricultural belt of southern Georgia, but the highest densities were found in the steeper and more populated region between the northern Georgia cities of Columbus and Atlanta. Examination of purpose and ownership trends confirmed that larger reservoirs are owned by federal and state governments and public utilities and provide recreation, hydropower, water supply, navigation, and flood control. Smaller reservoirs are local or privately owned and are typically recreation, farm, irrigation, or stormwater retention ponds. Only 5% of the total volume of reservoirs in the ACF basin is contained in small reservoirs because water depths in small reservoirs are relatively shallow compared to depths in medium and large reservoirs. In terms of surface area, however, small reservoirs contribute 25% of the total surface area of all reservoirs in the basin. Surface area is an important measure with regard to impacts on downstream flow because of the potential for evaporative losses from reservoir surfaces. In addition, small reservoirs have clearly had a major impact on stream integrity through fragmentation and conversion of riverine habitat to lacustrine-type habitat. Based on an analysis of the intersection of reservoirs with flowlines, over 11,000 small reservoirs intersect streams, with the result being conversion and fragmentation of extensive riverine habitat throughout the basin. Of the 6 percent (3,900 kilometers) of the total linear stream distance in the ACF basin covered by reservoirs, approximately half (1,900 kilometers) is covered by small reservoirs. In summary, small reservoirs have had multiple impacts throughout the Apalachicola-Chattahoochee-Flint river basin, and based on the results of this research, habitat conversion, stream fragmentation, and the potential for decreasing downstream flows through evaporative losses appear to be the most important of those impacts. / A Thesis submitted to the Department of Geography in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Science. / Summer Semester, 2009. / July 10, 2009. / Chattahoochee, ACF, Flint, Reservoir, Dam, Apalachicola, Hydrology, Stream Fragmentation, Habitat Conversion / Includes bibliographical references. / J. Anthony Stallins, Professor Directing Thesis; Tingting Zhao, Committee Member; Lisa Jordan, Committee Member; Helen Light, Committee Member.

This research examines the geographical manifestations of the debates in 2002 over adding sexual orientation antidiscrimination protections within three Florida communities: Miami-Dade County, the City of Orlando, and Collier County. These debates are analyzed within the context of a spatialization of social rights as they take place through community dialogue of the local 'moral landscape'. The overall theoretical dimensions implicated within the spatial diffusion of civil rights protections for sexual minorities are: the spaces of citizenship, community designs on the local political economy, and how the 'culture wars' and local politics coalesce and converge around embodied identity and geographies of inclusion or exclusion. These theoretical designs are approached from two basic scalar aspects: phenomena internal to the individual, and how their particular belief system shapes their geographical imaginations of their community; and culture as a structure of social relations that are writ large through local institutions and regimes. Culture war issues such as gay and lesbian civil rights constitute a distinctive arena of local governance, apart from urban politics as usual. In addition, organizations and individuals that serve as gatekeepers for 'community values' become a key resource in comprehending how morality politics and identity are embedded within notions of the politics of place. While keeping this framework in mind, the debate on anti-discrimination policy that includes sexual orientation was arguably the same for all three places: explosive and divisive. But in other ways, the geographical contingencies of each place exhibit some important and unique differences which greatly impacted the nature of the community debate, as well as the ultimate outcome in passing or rejecting these ordinances. / A Dissertation submitted to the Department of Geography in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctor of Philosophy. / Fall Semester, 2007. / July 18, 2007. / Sexual Citizenship, Antidiscrimination Law, Gay Rights, Culture Wars, Politics of Place / Includes bibliographical references. / Jonathan Leib, Professor Directing Dissertation; Petra Doan, Outside Committee Member; Barney Warf, Committee Member; Janet Kodras, Committee Member.

This study examines the robustness of the proposed modern solar activity / hurricane frequency relationship in light of recently compiled Atlantic hurricane records made available for the period 1700-1850. Constructing a thermodynamic efficiency for hurricanes utilizing mean monthly sunspot numbers (SSN), a Bayesian model that incorporates HURDAT (1851-2008) and Chenoweth archive (1700-1850) datasets is employed to maximize the information about the sun-hurricane relationship through the centuries. The information contained within the Chenoweth archive adds support to the hypothesis that solar variation influences hurricane activity. Results have impacts for U.S. seasonal hurricane science, as well as life and property for coastal and near-coastal populations. / A Thesis submitted to the Department of Geography in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Science. / Summer Semester, 2009. / July 2, 2009. / Bayesian Statistics, Hurricanes, Sunspots / Includes bibliographical references. / James B. Elsner, Professor Directing Thesis; Thomas H. Jagger, Committee Member; J. Anthony Stallins, Committee Member; L. Jordan, Committee Member.

The wildlife pet trade is global in scope and generates large economic revenues. Reptiles are moved across international borders to supply an extensive network of breeders, collectors, and pet owners. This study invokes new materialist geographies and the concept of assemblages to characterize the trade in hognose snakes (Heterodon spp.), a genus native to North America and comprised of three species. A mixed methods approach was used to establish 1) what characteristics of hognose snakes have led to their incorporation into the pet trade; and 2) what sites are involved in the hognose pet trade and how does the mutual embeddedness of their spatialities shape an overall topology. Interviews with reptile breeders, participatory observations at reptile shows, and content analysis indicated that the western hognose (H. nasicus) has visual, behavioral, and physiological characteristics that contributed to its incorporation into the trade. Its smaller size, less dramatic displays of bluff aggression, phenotypic variability, and flexible dietary preferences make it more suitable than the eastern or southern hognose. The evolutionarily contingent distribution of western hognose collection sites is embedded within transitory social networks of reptile breeders that operate under highly variable state wildlife regulations. These state to state asymmetries, although greatly contextual, are nonetheless generative in bootstrapping a very fluid and functional trade in hognose. Ordination (non-metric multidimensional scaling) was used to fuse the absolute and relative distances that define these asymmetries into a single visualization of the phase space of the hognose reptile trade. Clusters of states in this mapping corresponded to the categories breeders assigned to states in terms of their openness to the hognose pet trade and in terms of their status as collection states or gateway states for the international market. It is proposed that the hognose snake trade is a robust, self-organizing, horizontal assemblage that could be incorporated into more vertical global and federal wildlife protection initiatives as a form of citizen science. The contingent and ad hoc nature of this assemblage provides an efficient mechanism for promoting not only the emergence of new color patterns (or morphs) that drive the trade, but it also coheres into a self-policing entity with a wealth of resources and knowledge. / A Thesis submitted to the Department of Geography in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Science. / Fall Semester, 2011. / July 20, 2011. / Assemblage, Biogeography, Heterodon, Hognose, Pet Trade, Wildlife / Includes bibliographical references. / J. Anthony Stallins, Professor Directing Thesis; Philip E. Steinberg, Committee Member; Lisa Jordan, Committee Member.

This dissertation elucidates how tourism is a context in which people have the capacity to perform exotic spatializations by creating nature/culture hybrids in marginalized spaces. Specifically it focuses on how swamp tour guides in Louisiana's Atchafalaya Basin negotiate between images established by place-myths and the guides' actual experiences in the swamp in order to sell Cajun-swamp cultures to tourists without `selling out'. This perspective is informed by a review of relevant literatures from geographers and social theorists and by fieldwork comprised of participant-observation of thirteen tours in the study area and interviews with guides and tourists alike. The findings suggest that rather than relying on images of a `backwater' culture in an equally exotic environment, guides perform hybridities-in-the-making that blend Cajuns and the swamp, wild and `civilized' spaces and people and alligators. The present-tense performance of these hybridities allows for the exotic to be coded to the time-space itself rather than the particular people or landscape. This tactic creates a context where guides can perform nature through culture and not a culture from nature. This conjecture is crucial for understanding how tourism produces exoticism and particularly how ethnic groups are able to participate in tourism without creating hierarchies that rely on the continuation stereotypes. / A Dissertation submitted to the Department of Geography in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctor of Philosophy. / Fall Semester, 2011. / July 18, 2011. / Atchafalaya, Cajun, Performativity, Spatialization, Swamps, Tourism / Includes bibliographical references. / Philip E. Steinberg, Professor Directing Dissertation; Frederick R. Davis, University Representative; J. Anthony Stallins, Committee Member; Ronald E. Doel, Committee Member.

The montane cloud forests of northeastern Mexico have a high concentration of endemism, and are increasingly vulnerable to climate change, deforestation, and habitat fragmentation. Ninety percent of the original montane cloud forest in Mexico has been lost. As habitat fragmentation becomes more pervasive throughout the world, our understanding of forest fragmentation has also grown more sensitive to context. The species interactions initiated with fragmentation, and post-fragmentation disturbance regimes may magnify the impacts of fragmentation. This dissertation research seeks to develop a better understanding of post-fragmentation pattern and processes in the montane oak cloud forests of northeastern Mexico. Central to this goal is the documentation of a forest change occurring within these fragmented forests. An endemic scale insect, Stigmacoccus garmilleri, which typically occurs in low densities in the upper canopy of intact oak forests, has expanded throughout forest fragments within the oak forests of Chiconquiaco, Mexico. This research focuses on how the high population densities of S. garmilleri may augment local diversity in fragmented habitat by providing a food source upon which other species depend. Of critical importance is how these scale insects, at the high densities that augment diversity, impact their host trees. The majority of scale insects are considered pests in agricultural settings. How the host oaks respond to scale determines not only the diversity of these forest fragments, but also their future persistence. As part of this dissertation research, the potential for these fragmented forested areas to support beekeeping and lessen the dependence upon the agricultural land uses that are driving forest fragmentation are discussed. The sociecological context of deforestation and the promotion of beekeeping for the township of Chiconquiaco lends itself to critical examination of apicultural development. This case study in Veracruz state serves as a template for a more adaptive framework for implementing forest conservation beekeeping projects. / A Dissertation submitted to the Department of Geography in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctor of Philosophy. / Spring Semester, 2012. / March 30, 2012. / Avian Use of Honeydew, Beekeeping, Dendrochronology, Non-timber Forest Products, Scale Insects, Tropical Montane Forests / Includes bibliographical references. / Anthony J. Stallins, Professor Co-Directing Dissertation; James Elsner, Professor Co-Directing Dissertation; Brian Inouye, University Representative; Xiaojun Yang, Committee Member; Victor Mesev, Committee Member.

There are two major paradigms in geography. These are human-environment interaction and spatial analysis. Human-environment interaction is defined as how the human race interacts with the environment it is surrounded by and spatial analysis is defined as the analysis of geographical entities with spatial scale. The main goal of this thesis is to examine the role that spatial scale and resolution of digital data has on hydrologic modeling using the Chipola River Basin in Florida as the case study. This goal was achieved by (1) comparing and contrasting each data set with a summary of statistics for the DEM data, as well as the drainage line feature class, and (2) completing a drainage density evaluation of the hydrologic network. This thesis contrasts with previous research in that previous studies did not include the use of the Shuttle Radar Topography Mission (SRTM) dataset. This thesis includes both, the SRTM data and National Elevation Dataset (NED) data for analysis. This research contributes to literature by (1) providing a methodology for drainage density evaluations, (2) providing technical aspects of this research, (3) bridging a literature gap on the use of SRTM data in this type of analysis, (4) providing readers with the implications of spatial scale and spatial resolution on hydrological modeling, and (5) providing a well-documented case study for the Chipola River Basin. Conclusions at the technological, theoretical, and application levels have been developed based on this research. At the technological level, GIS has proven to be a useful tool that has the capability to extract multiple parameters from a digital elevation model and create a hydrological network database out of it. At the theoretical level, this thesis has shown that some difficult parameters (e.g. stream definition threshold) exist when doing this research. Thresholds used in this research were based on EDNA standards, but the research shows the drainage density estimations may be improved if the threshold was lowered. At the application level, the researched showed that spatial resolution does play a role in how hydrologic features are modeled and instituted a well-documented case study by using the Chipola River Basin. / A Thesis submitted to the Department of Geography in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Science. / Spring Semester, 2007. / December 7, 2006. / GIS, Hydrological Network Modeling Techniques, Hydrology, Hydrologic Modeling Techniques, Apalachicola River, Chipola River, Florida / Includes bibliographical references. / Xiaojun Yang, Professor Directing Thesis; J. Anthony Stallins, Committee Member; Victor Mesev, Committee Member; Bill X. Hu, Committee Member.