Tässä tutkielmassa tarkastelen James Q. Wilsonin kriminologista ajattelua ja rikolliskuvaa. Tutkielman keskiössä on Wilsonin käsitykset konstitutionaalisista ja sosiaalisista tekijöistä rikollisuuden kontekstissa. Näitä tekijöitä tarkastelemalla avaan hänen kriminologisen ajattelunsa tunnuspiirteitä ja rakennan hänen teesiensä mukaisen tyypillisen rikollisen kuvan.

Tutkielmassani tarkastelen suomalaisen Norden-yhdistyksen perustamisesta käytyä keskustelua suomalaisessa lehdistössä vuosina 1922–1924. Yhdistyksen perustamisesta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä esitettiin eriäviä mielipiteitä, joiden taustalla vaikutti vahvasti Suomessa käynnissä ollut kielikiista.

No description available.

No description available.

No description available.

Pro-gradu -tutkimukseni selvittää millä tavalla Yhdysvaltojen yhteiskunnalliset muutokset 1980–1990-luvuilla heijastuvat stand up -komiikkaan ja minkälaista kritiikkiä näitä muutoksia kohtaan esitettiin. Olen pääasiallisesti rajannut kritiikin kohteet koskettamaan merkittävimpiä historiallisia tapahtumia, poliittista ja kulttuurillista muutosta, sekä sitä millaisena Amerikka ja amerikkalaisuus on nähty näinä vuosikymmeninä. Rajasin tutkimukseni Bill Hicksiin ja George Carliniin, koska he edustavat aikakauden kriittisimpiä ääniä stand upin saralla, sekä ovat tunnustettuja koomikoita, jotka ovat vaikuttaneet paljon alan kehitykseen. Päälähteenä tutkimuksessani ovat Hicksin ja Carlinin videolle tallennetut esiintymiset, jotka on julkaistu myös dvd:llä. George Carlinin osalta Yktallenteet ovat osa HBO specials -sarjaa: Carlin at Carnegie (1982), Carlin on Campus (1984), Playin’ with Tour Head (1986), What Am I Doing in New Jersey (1988), Doin’ It Again (1990), Jammin’ in New York (1992) Back in Town (1996), ja You Are All Diseased (1999). Bill Hicksin osalta lähteenä olen käyttänyt seuraavia videotallenteita: Sane Man (1989), One Night Stand (1991), Relentless (1992) ja Revelations (1993). Tutkittavan aikakauden yhteiskunnalliset ja henkisen ilmapiirin muutokset Yhdysvalloissa, eivät jääneet huomaamatta historiaa tuntevilta ja omaa aikaansa seuraavilta koomikoilta. Sekä Hicksin että Carlinin kritiikissä on havaittavissa klassisen liberalismin kaiut, sekä huoli siitä mihin suuntaan Yhdysvallat on kansakuntana ajautumassa. Massamedian, markkinavoimien ja poliittisten päättäjien kolmikanta ei kuitenkaan ole viime kädessä syytettynä kaikesta pahasta, minkä tutkittavat koomikot näkevät maataan vaivaavan, vaan he asettavat syytettyjen penkille lopputuomiolle amerikkalaisen yksilön, joka heidän mielestään on antanut itsensä edellä mainittujen voimien vietäväksi. Perimmäisenä amerikkalaisena arvona nähdään siis edelleen yksilön vapaus ja sen tuoma vastuu. Osansa saavat myös media, markkinavoimat ja niiden talutusnuoraan koomikoiden mielestä valjastettu poliittinen päätöksenteko, uskonnollisen oikeiston nousu sekä ylikaupallistunut viihdeteollisuus. Molempien koomikoiden näkemysten mukaan kansalaisten kyky itsenäiseen kriittiseen ajatteluun on tietoisesti turrutettu ja heistä on tehty kuluttajia, joiden päätehtävänä on entisestään tukea kapean taloudellisen eliitin asemaa. Laajempi aatehistoriallinen tutkimus Yhdysvaltojen yhteiskunnallisista muutoksista viime vuosituhannen lopulla on ehdottoman tarpeellinen, jo pelkästään siitä syystä että suomenkielinen tutkimus tällä allalla koskien kyseistä maata on valitettavan vähäistä.

Tutkielman aiheena on suomalaisen oikeusfilosofi Aulis Aarnion oikeusteoreettinen kokonaisnäkemys. Tutkimuksen kohteena on Aarnion oikeuskäsitys aate- ja oppihistoriallisesti tulkittuna historiallisessa kontekstissa. Aineistona on käytetty Aarnion kirjallista tuotantoa ja pääasiassa muuta tutkimuskirjallisuutta. Myös oikeustapauksia ja virallisjulkaisuja on käytetty elävöittämään ilmaisua. Tarkoituksena on ollut systematisoida historialliseen kontekstiin Aarnion käsitys oikeustieteen tutkimuskohteesta ja sen tutkimisen tavasta ja samalla valaista tämän ajattelun yhteyksiä yhteiskuntaan ja historiallisiin ajatustraditioihin sekä poliittisiin olosuhteisiin. Tutkimusmenetelmä on hermeneuttinen. Tutkimuksessa on eläydytty Aarnion ajatteluun, toisaalta on analyysin ja erittelyn keinoin haettu yhteyksiä, pitkiäkin linjoja sekä pelkästään tietylle ajanjaksolle ominaisia piirteitä. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Perillisen oikeusasemasta (1967), Mitä lainoppi on? (1978) ja Laintulkinnan teoria — Yleisen oikeustieteen oppikirja (1989). Keskeinen tutkimustulos on, että Aarnio kehitti teoriansa vastauksena lainopin kriisiin. Lainoppi oli menettämässä tieteen aseman ja tähän Aarnio ei voinut tyytyä. Yhteiskunnan kehitys vaati uutta oikeuden teoreettista jäsennystä. Entinen teoria ei ollut enää käyttökelpoinen. Erityisesti luunkova legalistinen perinne oli yhteiskuntakehityksen jarruna. Oli edettävä kohti arvot perustellusti huomioivaa argumentaatiota. Tutkimuksessa on selvitetty, että Aarnion ajattelun kaikki seuraukset eivät olleet teoreetikon ennakoitavissa. Siten osa taustaoletuksista on kulkeutunut eri ajattelijoiden fragmenttien yhteisvaikutuksena Suomeen. Erityisesti yhdysvaltalaiseen oikeusteoreettiseen keskusteluun osallistuminen on samalla kuljettanut osin vieraita elementtejä suomalaiseen oikeuskulttuuriin. Aulis Aarnion ajattelun perusperiaatteiden muodostumisen vaiheet kertovat koko suomalaisen yhteiskunnan ja oikeuskulttuurin muodostumisesta. Aarnion merkitys suomalaisen oikeuskulttuurin, lakimiesten mentaliteetin ja itseymmärryksen rakentamisessa on suuri. Historiallinen näkökulma korostaa tätä puolta ja auttaa ymmärtämään tämän käsityksen ja oikeusajattelun muutoksen historiaa. Tutkimusta on syytä jatkaa Aarnion yksityisen materiaaliin tutustumalla, kun se tulee mahdollisesti saataville tieteellistä tutkimusta varten.

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen, miten karhuaiheisia metsästyskertomuksia Suomen Urheilulehteen vuosina 1898–1905 kirjoittaneet henkilöt suhtautuivat karhuun.

No description available.

Tutkielma SKP:n suhtautumisesta Stalinin henkilökultin purkautumiseen vuosina 1953–1958.