Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan koulutuksen yhteiskunnallisia funktioita kirjoitetussa ja eletyssä opetussuunnitelmassa. Tutkielman aihe pohjautuu funktionalistiseen koulutuksen selitysteoriaan, jonka mukaan koulutuksella on yhteiskunnassa oma tehtävänsä, jota se toteuttaa yhteiskunnallisten funktioiden avulla. Koulutuksen yhteiskunnallisia funktioita on neljä: kvalifiointi, valikointi, integraatio ja varastointi. Koulutuksen yhteiskunnallisten funktioiden ilmenemistä kirjoitetussa ja eletyssä opetussuunnitelmassa tarkastellaan kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) Miten koulutuksen yhteiskunnalliset funktiot ilmenevät Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004? 2) Miten piilo-opetussuunnitelma toteuttaa koulutuksen yhteiskunnallisia funktioita? Tutkielman sisältämät tutkimukset on toteutettu laadullisin menetelmin. Ensimmäistä tutkimuskysymystä on tarkasteltu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskohteena on toiminut Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 piiloasu. Toisessa tutkimuskysymyksessä tutkimusmenetelmänä on toiminut systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa on käytetty sisällönanalyysia. Kyseessä on teoreettinen tutkimus, jonka tutkimusaineistona on toiminut tutkimuskirjallisuus koulutuksen yhteiskunnallisista funktioista ja piilo-opetussuunnitelmasta. Tutkielman tulokset osoittavat, että kaikki neljä koulutuksen yhteiskunnallista funktiota löytyvät opetussuunnitelman piiloasusta. Opetussuunnitelman kirjoitusasussa ilmi- ja piilofunktioiden ilmeneminen eroavat toisistaan. Kvalifiointi ja integraatio, jotka edustavat ilmifunktioita, on ilmaistu opetussuunnitelmassa selkeästi koulutuksen tehtäviksi. Piilofunktiot ovat nimensä mukaisesti piilossa. Valikointi ja varastointi, jotka edustavat piilofunktioita, ovat piiloisuudestaan huolimatta löydettävissä opetussuunnitelman piiloasusta erinäisten käsitteiden takaa. Opetussuunnitelmassa ilmenee funktioiden monimuotoisuus. Funktiot toteuttavat tehtäväänsä monin tavoin, osaksi koulun ja osaksi yksilön avustuksella. Piilo-opetussuunnitelma toteuttaa koulutuksen yhteiskunnallisia funktioita arjen käytäntöjen kautta. Piilo-opetussuunnitelman toteuttamassa kvalifioinnissa korostuvat moraaliset työkvalifikaatiot, joita välittämällä koulu kasvattaa oppilaista työvoimaa tulevaisuuden työmarkkinoille. Valikoinnin toteutuksessa piilo-opetussuunnitelma turvaa enimmäkseen yhteiskunnalliseen uusintamiseen, jota toteutetaan symbolisen väkivallan kautta. Piilo-opetussuunnitelmalla on tärkeä rooli yhteiskunnallisen integraation toteuttamisessa. Piilo-opetussuunnitelman toteuttama integraatio painottuu normien opettamiseen. Oppiessaan koulussa vallitsevat normit yksilö oppii samalla myös yhteiskunnassa vallitsevia normeja. Piilo-opetussuunnitelman välittämän arvokasvatuksen taustalla toimivat yhteiskunnan arvot. Varastointia piilo-opetussuunnitelma toteuttaa aika- ja tilakäsitysten kautta. Lapset ovat koulupäivän aikana etukäteen määritetyn ajan varastoituna koulun alueelle. Koulun alueella lapsesta tulee oppilas, jolla on velvollisuus noudattaa koulun sääntöjä. Koulualueen takana aukeaa yhteiskunta, jonne lapsi ei saa oppilaana poistua. Vasta koulupäivän päätyttyä lapsi saa jättää oppilaan roolin taakseen ja poistua koulun alueelta yhteiskuntaan. Tutkielman tarkoitus on tuoda koulutuksen yhteiskunnallisten funktioiden tarkastelun avulla esille opettajan työn yhteiskunnallista ulottuvuutta. Koulun tehtävä on kasvattaa koulutuksen yhteiskunnallisten funktioiden avulla tulevaisuuden yhteiskuntaan toimivia kansalaisia. Tutkimuksista saamieni tulosten perusteella voidaan esittää koulutuksen yhteiskunnallisten funktioiden ilmenevän opetussuunnitelman piiloasussa. Piilo-opetussuunnitelman voidaan esittää olevan tärkeässä roolissa koulutuksen yhteiskunnallisten funktioiden toteuttajana. Koulutuksen yhteiskunnalliset funktiot tuskin toteutuisivat kokonaisuudessaan ilman piilo-opetussuunnitelman tuottamia vaikutuksia. Tutkielman tutkimusten tulokset edustavat tutkijan tulkintaa koulutuksen yhteiskunnallisista funktioista kirjoitetussa ja eletyssä opetussuunnitelmassa. Sisällönanalyysilla ei voida tavoittaa objektiivista totuutta, sillä tulokset ovat tutkijasta riippuvaisia.

Tässä pro gradu työssä tarkastellaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä yhden pienen yhtenäiskoulun oppilaiden kokemusten kautta. Aluksi teoreettisessa viitekehyksessä selvitetään kasvatustehtävää, lain asettamia velvoitteita ja yhteistyön toteutumista käytännössä. Tutkielman empiirisen osion tavoitteena on ymmärtää miten kodin ja koulun välinen yhteistyö määrittyy oppilaiden kokemusten kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on syventää olemassa olevaa tietoutta kodin ja koulun yhteistyöstä sekä ymmärtää paremmin oppilaiden ajatusmaailmaa. Koti ja koulu ovat lapsen kehitysyhteisöjä, joilla on oikeus ja velvollisuus tehdä yhteistyötä. Huoltajilla on aina ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja arjessa kasvatusvastuu kuuluu kehitysyhteisössä läsnä oleville aikuiselle. Vastuun tarkastelun perimmäinen ajatus on että kehittyäkseen lapsi tarvitsee kasvatusta. Ihmiseksi kehitytään toisten ihmisten ja fyysisen ympäristön vuorovaikutuksessa. Kehitysyhteisöissä olosuhteet ja läsnä olevat ihmiset vaikuttavat siihen miten vuorovaikutus toimii siellä ja suhteessa muihin kehitysyhteisöihin. Opetuksen järjestäjä vastaa yhteistyön toteutumisesta kouluissa. Lain asettamat velvoitteet mahdollistavat kodin ja koulun välisen yhteistyön toteuttamisen käytännössä hyvin monella tavalla. Huoltajien ja koulun hyvä yhteistyö tukee vastuunottamista lapsen hyvästä arjesta. Lapsen sosiaalistaminen yhteiskuntaan on kodin ja koulun yhteinen tehtävä. Aikaisemmissa tutkimuksissa vuorovaikutteisella yhteistyöllä on katsottu olevan myönteinen vaikutus lapsen koulunkäyntiin. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa lähestymistapana on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty yhden yhtenäiskoulun 9-luokkalaisilta oppilailta kirjoitelmilla. Kirjoitelmia on 29, joita on analysoitu aineistolähtöisesti sisällönanalyysiä käyttäen. Analysoitaviksi yksiköiksi tutkimuksesta nousivat vuorovaikutussuhteen taso, opettajan toiminta, yhteistyömuodot ja parannusehdotukset. Näitä on peilattu tutkimuksen teoriaosaan ja aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty tammikuussa 2013. Oppilaiden kokemuksissa yhteistyö määrittyi myönteisenä sekä kielteisenä. Tämä on osittain ymmärrettävissä yhteistyön vuorovaikutuksen jäämisellä yhteydenpidon tasolle. Yhteistyötä tehdään kuin velvollisuudesta, syvällinen tarkoitus unohtaen. Opettajan toiminnalla on suuri merkitys herkässä kehitysvaiheessa oleville oppilaille, jotka kaipaavat hyväksytyksi tulemista omana persoonana. Negatiivisesta kokemuksesta jää kauaskantoinen muistijälki vaikuttamaan alitajunteisesti muihinkin kokemuksiin. Se vie herkästi positiivisen asenteen ja motivaation. Yhteistyön jäädessä vain yhteydenpidon tasolle oppilaat kokevat olevansa arvottomia aikuisten silmissä. Yhteistyön muodoksi määrittyi sähköinen Helmi-järjestelmä, joka koettiin erittäin hyväksi asioiden tiedottamiseen, mutta negatiivisen palautteen antoon sen ei koettu soveltuvan. Oppilaat kaipaavat yhteistyöltä konkreettista vuorovaikutusta, johon voisivat itsekin osallistua tarvittaessa. Tutkimuksen aineisto on kerätty vain yhdeltä koululta ja luokka-asteelta, joten tutkimustulokset kuvaavat vain sen hetkistä tilannetta näiden oppilaiden kokemusten kautta. Tätä ei voida yleistää laajemmin. Tutkimustulokset osoittavat kasvatuskumppanuuden tarpeellisuuden vielä yläasteella. Lapsen kasvatus tulisi nähdä yhteisenä tehtävänä jota molemmat kehitysyhteisöt pyrkivät tasavertaisessa vuorovaikutuksessa toisen huomioiden toteuttamaan. Perusopetussuunnitelma ei vielä määritä kuinka kehitysyhteisöjen yhteistyö tulee toteuttaa. Valmistelun alla olevassa uudessa perusopetussuunnitelmassa kodin ja koulun yhteistyön vuorovaikutuksen taso voitaisiin määritellä tarkemmin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kyseisellä paikkakunnalla kodin ja koulun yhteistyötä tehtäessä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia koululiikuntakokemuksia ja kielteisiä koululiikuntakokemuksia 9-luokkalaisilla oppilailla on ja mitkä tekijät vaikuttavat kielteisiin kokemuksiin. Selvitin myös, miten kielteiset kokemukset vaikuttavat oppilaan elämään ja mikä merkitys niillä on oppilaalle. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusmentelmää. Ensimmäisessä vaiheessa tutkimuksen kohdejoukko kerättiin harkinnanvaraisesti kvantitatiivista kyselyä käyttäen. Toisessa vaiheessa tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen teemahaastattelun avulla ja se perustui fenomenografiseen tutkimusotteeseen. Kyselyyn osallistui yhteensä yhteensä 172 oppilasta kahdesta eri Pohjois-Suomen koulusta. Oppilaat olivat 9-luokkalaisia ja heistä tyttöjä oli yhteensä 77 ja poikia yhteensä 95. Teemahaastatteluun valikoitui yhteensä 11 oppilasta, 4 poikaa ja 7 tyttöä. Aineisto analysoitiin pääosin laadullisesti teemoittelun avulla. Kyselyä analysoitiin määrällisesti laskien prosenttiosuuksia. Tulokset osoittavat, että kielteisiin koululiikuntakokemuksiin vaikuttavat hyvin monet eri asiat oppilaasta riippuen. Oppilaan huono koettu pätevyys ja oppiminen sekä elämäntilanne vaikuttivat kielteisiin kokemuksiin. Myös muiden oppilaiden negatiivinen vuorovaikutus ja palaute olivat yksi tekijä. Opettajalla oli keskeinen, monitahoinen vaikutus kielteisiin kokemuksiin ja esiin nousevia asioita opettajan käyttäytymiseen ja ohjaukseen liittyen olivat muun muassa opettajan suhtautuminen oppilaaseen, epätasa-arvo, sekä autonomian ja kannustuksen puute. Opetuksessa kielteisenä koettiin eriyttämisen puute, testaaminen ja arviointi, kilpailu ja vertailu, saman toistuvuus sekä lajeissa hiihto ja uinti. Liikunnan erityispiirteistä kokemuksiin vaikuttivat huono sää, huonokuntoiset tilat, välineet ja varusteet, sekä liikunnan julkisuus. Kielteisillä kokemuksilla oli myös vaikutusta oppilaiden elämään. Esiin nousevina tekijöinä olivat liikunnan inhoaminen ja välttäminen vapaa-ajalla, stressi ja koulusta lintsaaminen, sekä kielteiset vaikutukset minäkuvaan ja itsetuntoon.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten alakoulun opettajat hyödyntävät sosiaalista mediaa opetuksessaan. Sosiaalinen media opetuksessa on suhteellisen uusi ilmiö. Se on kuitenkin kasvattanut suosiotaan räjähdysmäisesti myös koulumaailmassa. Sosiaalisen median ominaisuuksista puhutaan ja kirjoitetaan paljon, mutta kattavaa määritelmää siitä on lähes mahdotonta löytää. Sosiaalinen media tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia, joita voi hyödyntää myös kouluissa ja arkipäivän opetuksessa. Onko motivoituneita uusien opetusmetodien käyttäjiä kuitenkaan yhtä paljon kuin sosiaalisen median mahdollisuuksia? Tavoitteenani oli selvittää, mitä alakoulun opettaja tietää sosiaalisesta mediasta ja miten hän sitä hyödyntää opetus- ja oppimistilanteissa päivittäisessä koulutyössään. Tutkimusotteeni on kvalitatiivinen ja noudatan fenomenografista analyysia. Aineisto on koottu Facebookin ja Opettaja-lehden ilmoituksen välityksellä helmi-maaliskuussa 2013. Kaikkiaan 16 alakoulun opettajaa, kymmenen naista ja kuusi miestä eri puolilta Suomea vastasi kyselyyni. Vastaajien ikä vaihtelee 27 ja 59 ikävuoden välillä. Tutkielmani tuloksena totean, että sosiaalinen media on alakoulun opettajille tuttu ja jo käytössä opetuksessa. Kyselyyni vastanneet opettajat hyödyntävät jokainen sosiaalista mediaa joskus omassa opetuksessaan. Kuusi vastaajista käyttää sosiaalista mediaa jollakin tavalla opetuksessaan joka päivä, seitsemän opettajaa vastauksensa mukaan harvoin. Loput kolme opettajaa hyödyntävät sosiaalista mediaa kerran viikossa. Vastaajien mukaan sosiaalinen media parhaimmillaan helpottaa opettajan työtä ja antaa ideoita omaan opetukseen. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää niin monella eri tavalla kuin on opettajiakin. Tutkielmassani opettajia runsaasti siteeraten totean, että sosiaalisen median opetuskäytössä vain mielikuvitus on rajana!

Min undersökning har två huvudsyften. Dels är syftet att beskriva varför vårdnadshavare väljer språkbad för sitt barn och dels beskriva hur vårdnadshavare stöder barnets andraspråksutveckling samt hur de önskar att språkbadsdaghemmet ytterligare skulle stöda den. I undersökningen finns även forskningsfrågor som besvarar vilka aspekter som mest har påverkat vårdnadshavares val av språkbad och om vårdnadshavare är nöjda eller missnöjda med sitt val. Jag samlade in materialet från ett språkbadsdaghem som har arbetat med språkbad i över 20 år och valde en grupp med 5–6 åringar där informanterna redan har haft en möjlighet att vara i kontakt med språkbad och språkbadsdaghemmets verksamhet redan en tid. Materialet till består av 10 vårdnadshavares svar, av vilka 4 är män och 6 kvinnor. Utgående från bakgrundsfaktorer utgör dessa informanter en mycket homogen grupp. Som insamlingsmetod valde jag att använda mig en enkät. Den gjorde jag med det elektroniska e-lomakes programmet. Enkäten innehöll flervalsfrågor och öppna frågor. Vid planeringen av enkäten använde jag mig av enkäten som gjorts i projektet Begreppsvärldar i svenskt språkbad. Jag gjorde en pilotundersökning och omformulerade enkäten enligt de resultat som jag fick från den. Resultaten i min undersökning tyder på att vårdnadshavare väljer språkbad främst för att deras barn ska få möjlighet till naturlig språkinlärning. Andra faktorer som hade påverkat informanternas val är ny kännedom om person och kultur, nytta av språkkunskaper i utbildning och på arbetsplats, språkbad som undervisningsprogram samt praktiska orsaker. Så gott som alla informanter var nöjda med sitt val av språkbad. Alla vårdnadshavare berättade att de stöder sitt barns andraspråksutveckling, men variationen i antalet stödformer som används samt de olika stödformerna är stor. Den populäraste stödformen som förekom i min undersökning var umgänget med svenskspråkiga vänner, släktingar och/eller bekanta. Av de stödformer som vårdnadshavare ansåg att språkbadsdaghemmet skulle använda sig mera av, lyftes diskuterandet med barnen starkast fram. Min undersökning är till sin natur en fallstudie där informanterna i språkbadsdaghemmet utgör fallet. Därför kan undersökningens resultat inte generaliseras. Mina resultat tyder på att vårdnadshavarna uppskattar den informella och implicita inlärningen av ett andraspråk. De är medvetna om de fördelar som kunnandet av svenska språket innebär, värdesätter kommunikationen samt anser att språkbadsdaghemmets verksamhet stöder och utvecklar de aspekter som vårdnadshavarna värdesätter. Med andra ord blir vårdnadshavares förväntningar på många nivåer uppfyllda i daghemmet. / Tutkimuksellani on kaksi päätavoitetta. Toisaalta tutkimuksen tavoitteena on kuvailla, miksi huoltajat valitsevat kielikylvyn lapsilleen ja toisaalta kuvailla, miten huoltajat tukevat lapsen toisen kielen kehitystä sekä millä tavoin he toivovat kielikylpypäiväkodin entisestään tukevan sitä. Tutkimuksessa on myös tutkimuskysymyksiä jotka kertovat mitkä aspektit ovat eniten vaikuttaneet huoltajien päätökseen valita kielikylpy, ja ovatko huoltajat tyytyväisiä tai tyytymättömiä päätökseensä. Aineisto on kerätty kielikylpypäiväkodista, joka on työskennellyt kielikylvyn parissa yli 20 vuotta ja päiväkodista valitsin 5–6-vuotiaiden ryhmän, koska näin tutkittavilla (huoltajilla) on ollut mahdollisuus olla yhteydessä kielikylvyn ja kielikylpypäiväkodin toiminnan kanssa jo jonkin aikaa. Aineisto koostuu 10 huoltajan vastauksista, joista 4 on miestä ja 6 naista. Taustatietojen perusteella nämä tutkittavat muodostavat hyvin homogeenisen ryhmän. Aineisto on kerätty lomakkeella, jonka tein elektronisella e-lomake -ohjelmalla. Lomakkeessa oli sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Lomakkeen suunnittelussa käytin apunani lomaketta, joka on tehty Begreppsvärldar i svenskt språkbad -projektissa. Lisäksi työstin lomakettani esitutkimuksessani saatujen tutkimustulosten perusteella. Tutkimustulosteni viittaavat siihen, että huoltajat valitsevat kielikylvyn lähinnä, jotta heidän lapsensa saisi mahdollisuuden luonnolliseen kielenoppimiseen. Muita tekijöitä olivat ihmisiin ja kulttuuriin tutustuminen, kielitaidon hyöty koulutuksessa ja työelämässä, kielikylvyn edut koulutusohjelmana sekä käytännön syyt. Lähes jokainen tutkittavista oli tyytyväinen kielikylvyn valintaan. Kaikki huoltajat kertoivat tukevansa lapsensa toisen kielen kehitystä, mutta variaatio käytettyjen tukimuotojen määrässä ja niiden muodossa on suuri. Tutkimuksessani suosituin tukitoimi oli kanssakäyminen ruotsinkielisten ystävien, sukulaisten ja/tai tuttavien kanssa. Niistä tukitoimista, joita huoltajat kokivat kielikylpypäiväkodin käyttävän enemmän, nousi keskustelu lasten kanssa vahvasti esiin. Tutkimukseni on luonteeltaan tapaustutkimus, missä tutkittavat kyseisessä kielikylpypäiväkodissa muodostavat tapauksen. Tämän vuoksi tutkimustuloksia ei voi yleistää. Tutkimustulokseni viittaavat huoltajien arvostavan informaalista ja implisiittistä toisen kielen opetusta. He ovat tietoisia ruotsin kielen osaamisen eduista, minkä vuoksi he arvostavat kommunikointia. Lisäksi ke kokevat kielikylpypäiväkodin toiminnan tukevan ja kehittävän niitä aspekteja, joita huoltajat arvostavat. Toisin sanoen huoltajien odotuksiin vastataan monilla tasoilla päiväkodissa.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia Oulaisten kuudesluokkalaisten maahanmuuttaja-asenteita kodin, koulun, vertaisryhmän ja median näkökulmasta, sekä kartoittaa kuudesluokkalaisten yleistä asennetta maahanmuuttajia kohtaan, uskonnon ja koulumenestyksen välistä yhteyttä ja tyttöjen ja poikien välistä eroavuutta asenteissaan maahanmuuttajia kohtaan. Aikaisempi suomalainen asennetutkimus on tuottanut myönteisen kuvan suomalaisten maahanmuuttajiin kohdistuvasta suhtautumisesta. Positiivisesti korreloivina yhteyksinä on nähty korkean koulutuksen ja uskonnon korkean merkityksen vaikutus asenteissa ulkomaalaisia kohtaan. Täydellisellä asenteella tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaista asennetta, joka täyttää asenteen kolmikomponenttisuudelle, tiedolliselle, emotionaaliselle ja toiminnalliselle komponentille vaadittavat edellytykset. Tutkimus toteutettiin kaikissa Oulaisten alakoulun kuudennessa luokassa maaliskuussa 2008. Tutkimusjoukko koostui oulaistelaisista kuudesluokkalaisista oppilaista, joita kyselyyn vastasi 85 oppilasta. Tutkielman teoreettinen osuus koostuu kolmesta pääluvusta, missä kartoitetaan maahanmuuttajia suomalaisen yhteiskunnan jäseninä, asenteen kolmikomponenttisuutta ja tutkielman näkökulmia teoreettisessa valossa. Näkökulmina tässä tutkielmassa ovat koti, koulu, vertaisryhmä ja media. Tutkielma on toteutettu kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin ja kyselykaavake on laadittu teorian pohjalta survey-tutkimukselle tyypillistä kyselylomaketta käyttäen. Tulosten perusteella voimakkain vaikutus oulaistelaisen kuudesluokkalaisen maahanmuuttaja-asenteisiin on kavereilla, sen jälkeen voimakkain merkitys on koululla ja kodilla. Medialla ei tämän tutkielman mukaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä maahanmuuttaja-asenteisiin. Myöskään lukuaineiden mukaisella koulumenestyksellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä Oulaisten kuudesluokkalaisten maahanmuuttaja-asenteisiin. Mitä voimakkaampi oli uskonnon merkitys vastaajan elämässä, sitä positiivisempaa oli suhtautuminen maahanmuuttajiin. / The purpose of this Master’s thesis is to study the attitudes of sixth-graders in the town of Oulainen, Finland, towards immigrants, from the point of view of home, school, peer group and media, as well as to survey the sixth-graders’ general attitude towards immigrants, the connection of religion and success at school to this matter, and the differences between boys’ and girls’ attitudes towards immigrants. Previous Finnish studies on corresponding attitudes have produced a positive picture of how Finns respond to immigrants, finding high education and the importance of religion as a positive correlative of attitudes towards foreigners. In this study, ‘a perfect attitude’ refers to an attitude fulfilling the requirements for three components of attitude: informational/knowledgeable, emotional and functional components. The study was carried out in each sixth-grade class of Oulainen primary school in March, 2008. The study group consisted of sixth-grade students of which 85 answered the questionnaire. The theoretical part of the study consists of three main chapters surveying immigrants as members of the Finnish society, the three components of attitude and the viewpoints of the study in theoretical light. The viewpoints of this study are home, school, peer group and media. The study is carried out by quantitative research methods, and the questionnaire was drawn up based on the theory using a questionnaire base typical for survey research. Based on the results, friends have the strongest impact on the attitudes towards immigrants of the sixth-graders in Oulainen, and school and home have the second strongest affect. According to this study, neither media nor success at theoretical school subjects has statistically relevant connection to the pupils’ attitudes towards immigrants in the study group. The stronger the meaning of religion in the respondents’ life, the more positive was their attitude towards immigrants.

Tämän tutkielman pääongelmana on selvittää peruskoulun 2.-luokkalaisten, eli noin 8-vuotiaiden oppilaiden käsityksiä, kokemuksia ja mielipiteitä seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista. Kyseiset teemat ovat ihastuminen, sukupuoli, oma keho, läheisyys, syntymä sekä seksuaalisuudesta puhuminen. Toisena tutkimusongelmana pyritään tarkastelemaan, ovatko tytöt ja pojat seksuaalisessa kehityksessään samassa vaiheessa. Asiaa tutkitaan vertailemalla tyttöjen ja poikien vastauksia keskenään. Tutkimuksen teoriaosuuden alussa määritellään tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Viitekehyksessä kuvataan lisäksi lapsen seksuaalista kehittymistä vastasyntyneestä noin 12-vuotiaaksi koululaiseksi sekä käsitellään lasten seksuaalikasvatusta alakoulussa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka tiedonhankintastrategiana on fenomenografia. Tutkimuksessa on myös määrällisen tutkimuksen piirteitä, sillä analyysivaiheessa aineisto on teemoittelun jälkeen kvantifioitu. Tutkimuksen aineisto on kerätty tammikuussa 2012 eräältä kajaanilaiselta alakoululta. Aineistonkeruumenetelmänä on ollut teemahaastattelu ja haastateltuja oppilaita on yhteensä neljätoista. Tutkimustulosten mukaan tytöt ja pojat vaikuttavat olevan seksuaalisessa kehityksessään eri vaiheissa; tyttöjen mielenkiinto seksuaalisuuteen on suurempi kuin poikien, he myös tietävät asioista enemmän kuin pojat ja omaavat poikia enemmän kokemuksia. Sekä tyttöjen että poikien näkemykset sukupuolten eroavaisuuksista ovat pääosin hyvin stereotyyppisiä ja konkreettisia. 2.-luokkalaiset oppilaat ovat yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä omaan vartaloonsa. Tutkimustuloksista on myös pääteltävissä, että seksuaalikasvatuksen taso ja määrä ovat nykyisellään riittämättömiä. Oppilaiden tietojen mukaan vanhemmat ja opettajat eivät keskustele seksuaalisuuteen liittyvistä asioista heidän kanssaan. Tutkimuksen tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä, sillä haastateltujen määrä on melko pieni ja haastattelut koskivat vain yhden kajaanilaisen alakoulun kahta 2. luokkaa. Tutkimuksesta toivotaan kuitenkin olevan hyötyä niin kasvatusalan ammattilaisille, kuin kaikille lasten seksuaalisuudesta kiinnostuneille.

Tutkimuksen aiheeseen päädyttiin omien sisarusten kanssa saatujen kokemusten ohjaamana. Tutkimuksella haluttiin päästä paremmin selville siitä, miten sisarusten suora ja epäsuora vaikutus vaikuttavat lapsen kasvuun. Lapsen sosiaalisuuden ja persoonallisuuden kehitys alkaa jo lapsen ensimmäisistä vuorovaikutussuhteista. Sisarukset kasvavat yleensä rintarinnan ja aktiivisessa suhteessa, joka on usein jopa ihmiselämän pitkäikäisin ihmissuhde. Sisarukset vaikuttavat toistensa kehityksen väistämättä. Pro gradun teko alkoi jo keväällä 2011 teoreettisen aineiston kokoamisella ja päättyi tutkimuksen toteuttamiseen kesällä 2013. Tutkimusaineisto on koottu keväällä 2013 kolmelta alakoulun viimeiseltä vuosiluokalta kyselylomakkeella, jonka pohjaksi on valittu yhdeksän sosiaalista tyyppiä sisältävä jaottelu. Jokaisen sosiaalisen tyypin pohjalta on laadittu yksi oppilaskuvaus, jonka alle oppilaat nimesivät luokkansa oppilaita. Lisäksi lomakkeessa oli kymmenes kohta, johon oppilaat nimesivät ja kuvasivat lyhyesti niitä oppilaita, jotka eivät muiden kuvausten alle sopineet. Tutkimus noudattelee laadullisen ja määrällisen tutkimuksen periaatteita, mutta määrällisellä tutkimuksella on kuitenkin pääpaino. Kaikki sisarukset eivät kasva samanlaisessa sisarussuhteessa, vaan sisarusten syntymäjärjestys, lukumäärä, sukupuoli ja ikä määrittävät jokainen osaltaan sisarusten välistä suhdetta. Tutkimuksessani pyrin selvittämään sen, millainen yhteys näillä edellä mainituilla tekijöillä on lapsen sosiaaliseen rooliin koulussa. Lapsi elää kotonaan usein tietyssä roolissa ja tuosta roolista tulee tuttu ja turvallinen, joka johtaa usein siihen, että lapsi pyrkii samaan rooliin myös koulussa. Tutkimuksessa havaitaan sisarusten positiivinen vaikutus yksilön sosiaaliseen toimintaan koululuokassa. Ainoilla lapsilla näyttää olevan sisaruksia omaaviin lapsiin verrattuna suurempi taipumus joutua luokassaan syrjään. Sisarukset ovat lapselle vertaisia ja sisarusten kanssa toimiminen opettaa lapsia toimimaan vertaisten kanssa. Sisarusten lukumäärällä on samansuuntaisia vaikutuksia. Kolme tai useampia sisaruksia omaavilla lapsilla näyttää olevan selkeästi pienempi taipumus ajautua luokassa syrjään. He ovat kasvaneet yhdessä vertaisten kanssa, jolloin koulussa vertaisten kanssa ryhmän jäsenenä toimiminen on heille tuttua. Sisarusasemalla vaikuttaa myös olevan selkeä yhteys lapsen rooliin koulussa. Sisarussarjan vanhimmalla lapsella ja ainoalla lapsella on varsin samankaltaiset roolit koulussa. Vanhemmat kohtelevat usein vanhimpia ja ainoita lapsia varsin samankaltaisesti, joka voi johtaa samankaltaisiin rooleihin. Vanhimpien ja nuorempien sisarusten välillä eroavaisuudet ovat jo huomattavammat. Vanhimmilla sisaruksilla oli suurin taipumus toimia johtajina ja suurin taipumus ajautua syrjään. Keskimmäisillä sisaruksilla vaikuttaa olevan vähiten taipumusta johtajien rooleihin, mutta toisaalta heidän sosiaalisesta kyvykkyydestään viestii runsas suosikki-nimitysten määrä ja vähäinen taipumus ajautua syrjään. Myös sisarussuhteen laatu vaikutti olevan yhteydessä lapsen runsaaseen suosikki -nimityksiin ja vähäiseen riskiin syrjäytyä. Nuorimpien sisarusten nimitysten määrä ei erottunut minkään sosiaalisen päätyypin osalta erityisen voimakkaasti. Kirjallisuudessa vanhimmat sisaruksen mielletäänkin usein johtajiksi, keskimmäiset sosiaalisiksi ja nuorimmat persoonallisiksi.

Kuvataiteella ja mediakasvatuksella on tärkeitä tehtäviä peruskoulussa, varsinkin nykyisen visuaalisen kulttuurin aikakaudella. Kuvataiteen merkitys on suuri erityisesti merkityksellisten kokemusten saamisessa ja oppilaan itseilmaisun kehittymisen kannalta. Tavoitteena on, että oppilas löytää oman tavan katsoa taidetta ja suhtautua siihen, mitä arvostaa ja ei arvosta sekä miten toteuttaa itseään. Tärkeä osa-alue visuaalisen kulttuurin kannalta on myös kuvanlukutaidon kehittyminen. Mediakasvatus tukee näitä kuvataiteessa asetettuja tavoitteita. Mediakasvatuksen ensisijaisia tavoitteita ovat kuitenkin medialukutaito ja mediataito, oppilaan kriittisen ajattelun kehittyminen ja mediankäyttötaitojen lisääntyminen, sillä mediataitojen voidaan katsoa nykykulttuurissa olevan osa elämänhallinnan taitoja, merkki aktiivisesta kansalaisuudesta ja osa elinikäistä oppimista. Taidekasvatuksellinen lähestymistapa mediakasvatukseen tuo keinoja ymmärtää paremmin visuaalista kulttuuria ja nykymaailmaa. Tutkielman tarkoituksena olikin selvittää kuvataidetta opettavien opettajien käsityksiä mediakasvatuksesta ja sen tärkeydestä yleisesti sekä kokemuksista mediakasvatuksen toteuttamisesta osana kuvataiteen opetusta. Lisäksi tutkittiin, miten opettajan saama koulutus vaikuttaa hänen kykyynsä toteuttaa mediakasvatusta ja millaiset ovat hänen tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liittyvät taitonsa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa käytettiin fenomenografista tiedonhankinnan strategiaa. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin maaliskuun 2013 aikana teemahaastatteluina, jonka haastattelurunkoa testattiin esihaastattelulla. Tutkimuksen kohderyhmä muodostui harkinnanvaraisesta näytteestä. Haastateltaviksi valittiin kahdeksan kajaanilaista 5.–9. -luokille kuvataidetta opettavaa opettajaa, joista miehiä oli kolme ja naisia viisi. Mukana oli sekä muutaman vuoden että vuosikymmeniä opettajan työssä toimineita opettajia. Litteroidun tutkimusaineiston sisällönanalyysissa käytettiin sekä teoriasidonnaisia että aineistolähtöisiä analyysin tapoja. Aineistoa käsiteltiin pääasiassa kuvailemalla, luokittelemalla ja ryhmittelemällä. Luokiteltua aineistoa vertailtiin, yhdisteltiin, laskettiin ja tyypiteltiin. Näistä saaduista analyyttisista havainnoista tehtiin abduktiivisella päättelyn logiikalla tulkintaa ja johtopäätöksiä, joista tutkimuksen tulokset muodostuvat. Analyysissa on käsitelty myös aineistosta poikkeavat tapaukset. Haastateltavien käsityksissä mediakasvatus muodostui pääosin kahdesta osa-alueesta: mediateknologian käyttämisestä ja medialukutaidosta. Haastateltavien käsityksissä mediakasvatuksen tärkeimmiksi tavoitteiksi nousivat perustaitojen hallinta, medialukutaito, turvallisuus median käytössä ja itse tuottaminen. Mediakasvatuksen katsottiin lisäävän elämänhallinnan taitoja. Kaikki opettajat pitivät mediakasvatusta ja sen merkitystä yksilön kannalta tärkeänä, mutta tärkeyden arvioinnissa löytyi silti painotuseroja. Mitä enemmän haastateltavat olivat opiskelleet kuvataidetta, sitä enemmän he kokivat sen vaikuttavan käsitykseensä mediakasvatuksesta ja sen toteuttamisesta. Koulutustaustasta huolimatta jokainen kuitenkin koki tarvitsevansa lisä- tai jatkokoulutusta mediakasvatusta koskien. Haastateltavien käsityksissä kuvataiteen sisältöalue media ja kuvaviestintä toteutui vaihtelevasti. Vain puolet haastateltavista kertoi olevansa tyytyväisiä koululla käytössään olevaan mediavälineistöön. Haastateltavista kaksi ei kokenut tarvetta lisäkoulutukselle medialaitteiden hallintaa koskien. Yksi vastaaja koki medialaitteiden käyttöön liittyvät taitonsa hyviksi, loput kohtalaisiksi tai heikoiksi. Puolet haastateltavista oli käyttänyt sosiaalista mediaa jollain tavalla opetuksen tukena ja apuna. Sosiaalisen median käytön katsottiin tukevan mediakasvatusta.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia liikuntakulttuurimme kehitystä ja sen muutoksia. Tutkimuksessa selvitetään, miten liikuntakulttuurin kehitys ja muutokset heijastuivat Kankaanpään kansakoulun opetussuunnitelmiin vuosina 1900–1973 sekä valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin vuosina 1985–2004. Pro gradu -tutkielmani koostuu viitekehyksestä sekä empiirisestä osasta. Viitekehyksen avulla jäsennetään työn kokonaisuutta. Tutkielman viitekehyksessä avataan käsitteitä liikunta, kulttuuri ja liikuntakulttuuri. Tämän jälkeen luodaan katsaus liikunnan asemaan yhteiskunnassamme 1800-luvun lopulta lähtien tähän päivään saakka. Tarkastelun kohteena ovat myös lasten liikuntakulttuuri, kuntoliikunta, kilpaurheilu ja urheiluorganisaatiot. Viitekehyksen lopussa tarkastellaan, miten liikuntakulttuuri on muuttunut, esitetään syitä liikuntakulttuurin muutokseen sekä luodaan katsaus tulevaisuuden näkymiin koskien liikuntakulttuurin muutoksia. Tutkimuksen lopussa tutkimustuloksia tarkastellaan tämän viitekehyksen valossa. Luonteeltaan tämä työ on kasvatushistoriallinen kvalitatiivinen tutkimus, jonka tiedonkeruutapana käytettiin opetussuunnitelmia ja erilaisia dokumentteja, kuten luku- ja työjärjestyksiä sekä päiväkirjoja. Tutkimus toteutettiin keväällä 2013. Tutkimusaineistona toimivat sekä Kankaanpään kansakoulun opetussuunnitelmat ja dokumentit että valtakunnalliset opetussuunnitelmat. Tutkimuksen analyysitapana käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla tehtiin tulkintoja tutkimusaineistosta. Tutkimus tuotti ristiriitaisia tutkimustuloksia, joita voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tutkimus osoitti, että liikuntakulttuuri elää jatkuvassa murroksessa. Se on muovautunut vuosisadan ajan ja tulee muovautumaan yhä. Siihen ovat vaikuttaneet lukuisat tekijät, kuten etupäässä sotamme, kaupungistuminen, teollistuminen, teknologian kehittyminen ja yleinen yhteiskunnan tila. Yleistettävyys tässä tutkimuksessa on kohtalaisen vahva, sillä tutkimusaineistona toimi pääasiassa opetussuunnitelmat, jotka olivat joko valtakunnallisia tai niistä ja komitean mietinnöistä paikallisesti johdettuja siten, että kansakoulun tarkastajat olivat ne hyväksyneet. Lisäksi tutkimusaineisto on kaikkien vapaasti saatavilla. Tutkimus antaa selvän kuvan siitä, että liikuntakulttuuri on muuttunut. Kuitenkin kysymyksestä miten liikuntakulttuuri on muuttunut, voidaan tehdä erilaisia tulkintoja. Liikuntakulttuuri voidaan nähdä muuttuneen sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan. Tässä tutkielmassa avataan molempia näkökulmia todenmukaisesti.