Thesis (Ed.M.)--Boston University

Thesis (M.M.)--Boston University

Thesis (D.M.A.)--Boston University.

The purpose of this study is to provide a chronological history of the United States Air Force (USAF) Band from 1941 to 1945 and to international, national, regional and local missions of the Army Air Forces (AAF) Band; the organization of the performing groups and unit personnel; music education within the AAF Band; and performance impact on both Department of Defense and Air Force priorities. Through historical documentation from the archives at Joint-Base Anacostia-Bolling, Washington, DC, the historical archives of the USAF Band, the 11th Wing at Joint-Base Andrews, and the Library of Congress in Washington, DC, a historical timeline was created that details the birth of the AAF Band at Bolling Field, the impacts of peer teaching for the men in the band, and the national and international success of the band as they supported war bond rallies, public concerts, and troop morale events in the United States, Canada, Great Britain, and France. I found that the AAF Band was a potent vehicle for developing public support of the war effort, War Department fundraising, American and Allied troop morale, and international diplomacy. The Army was invested in music education for soldiers, primarily because music provided a positive creative and social outlet for troops during the monotony of war by teaching them to sing in choruses, playing small instruments, and forming amateur ensembles. Through peer teaching, Captain George S. Howard and the AAF Band maximized the diversity of classical and jazz musicians that were assembled at Bolling Air Force Base due to the mandatory draft during World War II. The AAF Band capitalized on the importance of music in the Army by providing concerts of classical and jazz music to troops stationed around the world. The AAF senior leadership believed in the power of music to communicate patriotism and professionalism, and continued to invest in the AAF band program after the conclusion of World War II through the establishment of the AAF Bandsmen Training Program.

No description available.

No description available.

<p> The purpose of this research was to investigate the time usage skills of undergraduate students in college marching band. Specifically, this study investigated and compared the time usage of collegiate marching band members, music majors, and non-music undergraduate students. Participants (N = 80) were undergraduate students at a large southern university in the United States. Data were collected through a researcher-designed time log. Using the time log, participants recorded hourly activities for one week. Time logs provided a simple format for participants to easily and quickly record activities in several categories. The time log also contained a series of several demographic questions. </p><p> Results of this study indicated that non-marching band students had more free time than marching band students. Non-marching band participants allocated more time for leisure-related activities than marching band participants. Compared to other activities, results indicated that participants spent the most time sleeping and engaged in leisure related activities. These results are consistent with related research, which found that people spend most of their time sleeping and in leisure. </p><p> Although this study occurred during homecoming weekend, marching band students appeared to have adequate time to study, even with the sizeable amount of weekly rehearsals and weekend performances. Marching band students used more of their free time to study and complete homework compared to non-marching band students who chose to watch TV or socialize with friends. Non-marching band music majors devoted more time to practice than marching band music majors; however, total instrumental playing time was significantly greater for marching band music majors. Results also indicated that the opinions of others, such as parents and high school guidance counselors, may have influenced college students&rsquo; decision to enroll in marching band. </p><p> Further results indicated that students not enrolled in marching band may not use marching band rehearsal hours for academic-related activities. Marching band students appeared to use their free time more effectively than non-marching band students, choosing to study and complete homework, rather than engaging in leisure activities. Further research should continue to identify time usage challenges for college marching band members to further understand the process used by those students to make time use decisions.</p>

Tutkielmani tavoite on selvittää, että miten musiikillisesti lahjakkaan oppilaan erityistarpeet voidaan täyttää inklusiivisessa musiikinopetuksessa. Lähtökohtaisesti minua kiinnosti kuinka puhetta herättänyt inkluusio vaikuttaisi musiikinopettajan työkuvaan käytännössä. Kokosin opettajien käsityksiä lahjakkuudesta, musikaalisuudesta sekä niiden ilmenemisestä musiikin opetuksessa inklusiivisesta näkökulmasta. Tutkimukseni on suunnattu yläkoulun ja lukion musiikinopettajille ja -opettajiksi opiskeleville. Valitsin tutkielmani kontekstiksi yläkoulun. Yläkoululaiset ovat herkässä iässä sillä he muodostavat omaa identiteettiään ja ovat herkkiä ympäristön vaikutteille. Identiteetin kehittyessä he alkavat tietoisesti tehdä omaehtoisia valintoja, kuten esimerkiksi musiikin harrastaminen. Näin ollen yläkoulun musiikintunneilla voi erottaa oppilailla olevan erilaisia valmiuksia, mikä luo haasteen opettajille toimia inklusiivisesti musiikillisesti lahjakkaan oppilaan kohdalla. Tutkielmani jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen on teoriaosa sekä toinen empiirinen osa. Teoriaosassa käsittelen inkluusiota, lahjakkuutta ja musikaalisuutta käsitteinä. Pyrin aukaisemaan inkluusio-käsitteen merkityksen monesta eri näkökulmasta sekä listaan inkluusion toteutumisen edellytyksiä musiikinopetuksessa. Avaan hieman musikaalisuutta sillä se on merkityksellistä puhuttaessa lahjakkuudesta. Tutkielmani toinen osa keskittyy aineistonkeruu- ja analyysimenetelmään sekä tutkimustuloksiin. Käytin aineistonkeruussa teemahaastattelua ja tutkimustuloksien analysoinnissa fenomenografista analyysimallia. Lahjakkuuden ymmärtämisessä musiikinopettajilla korostui muun muassa se, että lahjakkuutta on monenlaista. Musikaalisuus yhdistettiin läheisesti lahjakkuuteen ja musikaalista henkilöä kuvailtiin henkilöksi, joka löytää musiikista esimerkiksi erilaisia tunnelmia. Musiikinopettajille oli muodostunut myös inkluusiosta käsitys, jonka mukaan inkluusiolle tyypillistä on muun muassa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan integroiminen ryhmään. Vastauksissa sivuttiin myös inkluusion toteutumisen edellytyksiä sekä sen haasteellisuutta. Opettajat olivat sitä mieltä, että musiikillisesti lahjakkaan oppilaan tulee saada tarpeeksi haasteita opetuksessa sekä päästä toteuttamaan itseään. Inkluusio on melko tuore aihe musiikkikasvatuksen tutkimuskentällä, vaikkakin siitä löytyy teoksia yleisesti kasvatustieteen kirjallisuudessa. Toivon tutkielmani herättävän ajatuksia sekä toimivan innoittajana mahdollisille jatkotutkimuksille aiheesta.

Sosiaalisuuden ja musikaalisuuden välillä näyttäisi olevan biologinen linkki, joka kulkee AVPR1A-geenin kautta. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on etsiä musikaalisuuden yhteyksiä sosiaalisuuden yhteen osa-alueeseen, sosiaaliseen tukeen, geneettisen tutkimuksen valossa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuoda lisävaloa aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen sosiaalisuudesta ja musikaalisuudesta. Pro gradu -työni teoreettinen osuus keskittyy tutkimuksessa käyttämieni päämittareiden, Karman musikaalisuustestin ja Sarasonin sosiaalista tukea mittaavan lyhyen kyselyn, taustalla vaikuttaviin teorioihin. Tämän lisäksi teoriaosuus tuo esiin yleisemmin sosiaalisuuden, musikaalisuuden ja AVPR1A-geenin välisiä yhteyksiä aikaisempien tutkimusten valossa. Lähestyn Karman musikaalisuustestin taustalla olevaa musikaalisuuden käsitettä ensin yleisesti musiikillisen kehityksen näkökulmasta. Tuon tässä tutkimuksen osassa esille, mitä musiikillisia kykyjä yksilön on mahdollista hallita eri ikäkausina. Tämän jälkeen poraudun ulospäin näkyvien musiikillisten kykyjen taakse ja esittelen Kai Karman näkemystä kulttuurisidonnaisten kykyjen taustalla vaikuttavasta primaarista musikaalisuudesta. Tutkimuksen teoriataustaa esitellessäni tuon esiin myös musikaalisuuden mittaamisen historiaa. Sarasonin lyhyttä sosiaalista tukea mittaavaa kyselyä käsittelevässä teoriaosuudessa nostan esiin testin taustalla vaikuttavan John Bowlbyn kiintymysteorian. AVPR1A-geenin tiedetään olevan yhteydessä kiintymyskäyttäytymiseen, joka on osa kiintymysteoriaa. Kiintymysteorian yhteys Sarasonin sosiaalista tukea mittaavaan kyselyyn nostaa tämän testin mielenkiintoiseksi mittariksi vahvistamaan musikaalisuuden, sosiaalisuuden ja AVPR1A-geenin yhteyksiä. Genetiikan teoriataustan osalta tuon esiin AVPR1A-geenin, musikaalisuuden ja sosiaalisuuden yhteyksistä tehtyä tutkimusta. Tutkimukseni aineisto (N = 55) koostuu kahdesta satunnaisesti valitusta lukiolaisryhmästä, musiikkikasvatuksen opiskelijoista ja muutamasta satunnaisesti tutkimukseen mukaan valitusta henkilöstä. Tutkimukseen osallistuneet koehenkilöt tekivät Karman musikaalisuustestin ja vastasivat Sarasonin lyhyeen sosiaalista tukea mittaavaan kyselyyn. Osa koehenkilöistä (n = 35) vastasi itse laatimiini lisäkysymyksiin, jotka koskivat koehenkilöiden harrastuneisuutta. Käytän tutkimukseni analyysimenetelmänä lineaarista regressioanalyysiä. Monimuuttujamenetelmänä se sopii tutkimusaineiston analyysiin, koska aineistoa on tutkittu kolmella eri mittarilla. Teen tutkimuksessani analyysejä kahdella aineistolla. Tutkin sosiaalisen tuen ja Karman musikaalisuustestin yhteyttä isommalla aineistolla (n = 47). Teen toisen analyysin saman aineiston osalla (n = 35), eli henkilöillä, jotka vastasivat laatimaani lisäkyselyyn. Käytän tätä aineistoa tutkimuksessani saadakseni lisäsyvyyttä analyysiin ja nähdäkseni, mikä on tutkimukseni trendi. Molemmilla aineistoilla tehdyissä analyyseissä tärkeimmäksi tulokseksi nousee perheestä saatavan sosiaalisen tuen positiivinen korrelaatio Karman musikaalisuustestin tulosten kanssa. Havaitun sosiaalisen tuen määrän ja musikaalisuuden välillä löytyy tämän tutkimuksen aineiston valossa lievä negatiivinen korrelaatio. Negatiivinen korrelaatio saattaa johtua pienestä aineistosta. Toisaalta tämä voisi selittyä myös sillä, että aktiivisesti musiikkia harrastava henkilö saattaa käyttää paljon aikaa instrumentin soiton harjoitteluun. Tässä tapauksessa henkilölle voi jäädä vähemmän aikaa sosiaalisten suhteiden luomiseen. Perheestä saatu sosiaalinen tuki on yhteydessä kiintymykseen. Kiintymyksellä on puolestaan yhteyksiä AVPR1A-geeniin. Tämän linkin vuoksi tutkimukseni tukee aikeisempaa sosiaalisuuden ja musikaalisuuden yhteisen biologisen linkin tutkimusta. Sivulöydöksiksi tässä tutkimuksessa nousee musiikkikasvattajien positiivinen korrelaatio perheestä saatavan sosiaalisen tuen ja ryhmämusisoinnin kanssa. Tutkimukseni keskeisin johtopäätös on, että sosiaalisella tuella ja musikaalisuudella on todennäköisiä yhteyksiä. Tämä johtopäätös tukee mahdollisesti sosiaalisuuden ja musikaalisuuden yhteyttä yleisemminkin, koska tutkimuksessani mitattiin molempien päämääreiden osa-alueita. Tutkimuksessa käytettävät kaksi päämittaria, Karman musikaalisuustesti ja Sarasonin lyhyt sosiaalista tukea mittaava kysely, ovat yleisesti käytettyjä valideja mittareita. Kolmannen mittarin, itse tekemäni harrastuneisuutta mittaavan lisäkyselyn, validiteettia ei ole testattu. Tutkimustulosten yleistettävyyteen tulee suhtautua varauksella johtuen tutkittavan aineiston pienuudesta. Tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston pohjalta syntyneet tulokset tukevat oletusta AVPR1A-geenin roolista sosiaalisuuden ja musikaalisuuden välisenä biologisena linkkinä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä monikulttuurinen musiikkikasvatus tarkoittaa suomalaisen musiikkikasvatuksen nykyparadigmassa ja minkälaisten diskurssien kautta monikulttuurisen musiikkikasvatuksen sisältö on määrittynyt vuosien 1996–2012 aikana. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jossa perhedytään paradigmaan ja sen muutosprosessiin, ns. tieteellisen vallakumouksen rakenteeseen. Tämän jälkeen käydään läpi konstruktivistiseen oppimikäsitykseen, kulttuuriin, monikulttuurisuuteen ja monikulttuurisuuskasvatukseen liittyviä perusperiaatteita ja -käsitteitä. Musiikkikasvatusfilosofiasta käydään läpi esteettinen ja praksiaalinen musiikkikasvatusfilosofia yleisesti ja monikulttuurisen musiikkikasvatuksen osalta. Tutkimusmetodina käytettiin diskurssianalyysia, jonka periaatteita myös kuvataan tutkimuksen viitekehyksessä. Tutkimus suoritettiin perehtymällä Suomessa käytyyn musiikkikasvatuksen tieteelliseen diskurssiin. Aineistona käytettiin Musiikkikasvatus-lehden vuosikertoja 1996–2012 sekä Heidi Westerlundin väitöskirjaa Bridging experience, action and culture in music education (2002). Aineisto käytiin ensin läpi kokonaisuudessaan ja sieltä valittiin tarkempaa analyysia varten sellaiset artikkelit tai tekstit, jotka liittyivät monikulttuuriseen musiikkikasvatukseen. Näistä teksteistä hahmoteltiin pääkategoriat (teemat), joiden sisältämät diskurssit koodattiin. Analyysissa tarkastellaan erilaisten diskurssien ilmenemistä eri kategorioissa eri aikoina ja pyritään ymmärtämään niistä muodostuvan sosiaalisen todellisuuden rakentumista. Tuloksina analyysista muodostui kahdeksan pääkategoriaa, joiden alla musiikkikasvatuksen tieteellistä keskustelua on käyty. Nämä kategoriat ovat seuraavat: musiikkiontologia, monikulttuurisuus, identiteetti, opetussuunnitelma, opettajakoulutus, opetusmateriaali, muutos ja tapauskuvaukset. Diskurssit painottuivat selkeästi erilaisiin asioihin eri aikoina. 1990-luvun lopulla keskustelu painottui kategorioihin musiikkiontologia, monikulttuurisuus ja opetussuunnitelma, joka kuvastaa paradigman muutosprosessiin liittyvää tieteellisen vallankumouksen kaavaa, toisaalta globalisaation vaikutusten näkymistä yhteiskunnassa ja näiden molempien heijastumista tarpeeseen määritellä opetussuunniteman sisällöt vastaamaan ajan tarpeita. Keskustelu paradigmojen välillä johti pragmatismidiskurssiin, jonka havaittiin olevan filosofinen pohja tai “silta” esteettisen ja praksiaalisen välillä. Uuden paradigman (so. praksiaalinen musiikkikasvatusfilosofia) vakiinnuttua, lähestyttäessä 2010-lukua keskustelun painopiste siirtyi kategorioihin opetusmateriaali, muutos ja tapauskuvaukset, joka kertoo musiikkikasvatuksen siirtymisestä ns. normaalitieteen vaiheeseen, jossa tutkimus voi erikoistua. Tuloksia voidaan pitää yleistettävinä suomalaisen musiikkikasvatuksen osalta. Tutkimuksen tulosten perusteella monikulttuurinen musiikkikasvatus on dynaaminen ajan haasteisiin vastaava kriittinen kasvatusote, joka toimii hyvänä “työkaluna” kasvatuksessa monikulttuuriseen maailmaan: toimii suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta, interkulttuurista kompetenssia sekä yleissivistystä edistävästi. Monikulttuurinen musiikkikasvatus pitää kaikkia musiikillisia käytäntöjä tasa-arvoisina, suhtautuu musiikin siirtoon liittyviin konteksti- ja autenttisuuskysymyksiin monipuolisesti ns. TCTF-mallin mukaisesti, mahdollistaa oppilaiden kehittää muusikkouttaan sekä vastaanottokykyään ja ymmärrystään erilaisia musiikkikulttuureja kohtaan.