Työssä tutkittiin koivun kuorintaa ja sulatusta Metsä-Fibren Äänekosken sellutehtaan kuorimolla. Teoriaosassa perehdyttiin puun rakenteeseen sekä kuoren ja puun väliseen sidoslujuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Kokeellisessa osuudessa puiden sulatusta tutkittiin laboratoriokokeissa. Lisäksi kuorintalinjastolla tutkittiin sulatusparametrien vaikutuksia kuorinta tulokseen. Työn tarkoituksena oli selvittää koivun rumpukuorintaan vaikuttavia tekijöitä talvella. Lisäksi tavoitteena oli kehittää koivun kuorintaa talviaikana riittävän kuorintatuloksen varmistamiseksi. Koivun sulatusta tutkittiin, koska koivun kuoren irrottamisessa oli havaittu ongelmia talviaikana. Talvella puiden kuorintaa vaikeuttaa alhainen ulkoilman lämpötila. Hakkeen sekaan joutuneen kuoren oli havaittu nostavan sellutehtaan lopputuotteen uuteainepitoisuuksia. Erityisesti koivun kuoren betulinoli on haitallinen lopputuotteen laadulle. Työssä näytepuita sulatettiin koelaitteistolla ja puihin siirtynyttä lämpöenergiaa mitattiin lämpömittarilla. Tavoitteena oli tutkia puiden ominaisuuksien vaikutusta sulatuksessa. Kuorintalinjastolla suoritetuissa koeajoissa sulatusparametrien vaikutuksia tutkittiin mittaamalla rummusta ulostulevien puiden pintalämpötiloja lämpökameralla. Yksittäisien puiden sulatuskokeet osoittivat, että puun pinnan kuiva-ainepitoisuudella oli suurin vaikutus puiden sulamiseen. Tulokset osoittivat myös, että puun pinta jäähtyy takaisin nopeasti. Kuorintalinjastolla suoritetut koeajot osoittivat, että sulatuskuljettimen sulatusveden lämpötilan nostolla päästään parhaimpaan kuorintatulokseen. Rummusta ulostulleiden puiden lämpötila korreloi vahvasti kuoren lämpötilan ja sulatuskuljettimelta palaavan veden lämpötilan kanssa. Tuloksista voidaan todeta, että puuhäviöt laskevat kun rummusta ulostulleiden puiden lämpötila nousee. Jokaisessa koeajossa puihin kiinni jääneen kuoren määrä oli hyväksytyllä tasolla. Laskennan avulla voitiin osoittaa, että tarvittava sulatusenergian määrä on riippuvainen tehtaalle tulevan puun tilavuuspainosta. Laskennan avulla voitiin myös osoittaa, että puumateriaalin järeydellä on merkittävä vaikutus tarvittavaan sulatusenergiaan. Tasalaatuinen puumateriaali takaisi parhaan sulatustuloksen ja sitä kautta parhaan kuorintatuloksen talviaikana. / This study examines birch drum debarking and deiceing in Metsä-Fibre Äänekoski pulp mill. The theoretical part focuses on the structure of the wood and the adhesion strength between bark and wood. In the experimental part wood deiceing was studied in laboratory experiments. In addition, test runs were performed in drum debarking line to find out the impacts of deiceing parameters. The aim was to find out the factors affecting the birch drum debarking in winter. In addition, the aim was to develop birch debarking in Äänekoski pulp mill according to quality targets in winter. Birch deiceing was studied because of birch bark removal was the problem in wood room in winter. Lowered outside temperature complicates the bark removal in winter. Earlier, it was noticed that the bark amount in the wood chips was the reason for increased extractives in pulp. Birch extractive betulinol is harmful to the quality of the pulp. Logs were deiced in laboratory and the amount of heat energy transferred to the logs was measured with a thermometer. Aim was to find out differences between the transferred heat energy in the logs. In test runs, deiceing parameters affects were monitored with thermal camera measurements. Laboratory experiments showed that dry matter content of the logs surface had the greatest impact on deiceing. Results also showed that the surface temperature of the wood decreases rapidly after deiceing. Test runs performed in debarking line showed that the higher temperature of the water in deiceing conveyor makes possible the best debarking results. The correlation coefficients showed that the temperatures of the drum out coming logs correlates strong between bark temperature and the temperature of the deiceing convoyer out coming water. Results showed that the wood losses decrease when the temperature of the drum out coming logs increase. Amount of the bark that was attached to the logs after debarking was in approved level in each test run. Calculation showed that the amount of the energy required for heating the logs dependents on the density of the wood. Calculation showed also that size of the incoming logs have significant affect the amount of the energy required for heating the logs. Best deiceing result is possible when quality of wood is homogenous. It also guarantees the best debarking result in winter.

The main object of the work was to optimize the HG leaching feed at the Laiva mine. The targets of the optimization were to increase the gold recovery to the HG leaching circulation and promote the recovery of unwanted sulphides and direct these to the closed Hg pond. One task of the work was to find an alternative flotation chemical to replace Aerophine 3418A because its expensive price and poor availability in the markets. Implementing a flotation chemical addition rate control into the main operating system was done at the beginning of the plant optimization phase. The objectives were pursued by optimizing the flotation process and the gravity circuit. The literature review mainly concerned with the flotation process and gravity separation of gold enrichment technology. In this work the process of Laiva mine is explained and focuses on the flash flotation and gravity separation process. Achieving the goals required laboratory tests. Different flotation chemicals were tested in a laboratory scale batch flotation test to find an alternative flotation chemical for Aerophine 3418A. Different addition rates of flotation chemicals and the responses for gold recovery from flotation were tested in laboratory flotation tests. Also the effect of using copper sulfate as an activator and the responses to gold recovery and sulfide recovery were tested in laboratory flotation tests. The combined total recovery from gold flotation and gravity separation circuit was increased approximately 15% during this work. Improved recoveries from the flotation cell and gravity circuit seem to have notable positive effect on the total recovery of gold and recovery of sulphides to the closed HG pond. Conducting the literature review and benchmarking of other similar gold enrichment processes in the world came up an idea that adding copper sulfate to the feed would increase the gold recovery in flotation. Copper sulphate activates arsenopyrite and this enables the collector to adsorb on the surface of a mineral particle where arsenopyrite is present. Gold occurs with arsenopyrite in Laiva gold mineralization. In laboratory scale flotation tests copper sulphate improved the gold recovery by on average of 5,4%. Copper sulfate was tested also in the plant, but no significant results were not established. The copper sulfate would make the process more environmental friendly. / Diplomityön tavoitteena oli Nordic Mines Oy:n Laivan kaivoksen rikastamon HG-liuotuspiirin syötteen optimointi. Optimoinnissa pyrittiin nostamaan kullan saantia HG-liuotuspiiriin ja sitä kautta kullan kokonaissaannon parantumiseen. Tavoitteena oli myös lisätä ympäristöä kuormittavien sulfidien saantia suljettuun HG-varastoaltaaseen. Työn aikana pyrittiin myös löytämään korvaava vaahdotuskemikaali Aerophine 3418A:lle sen huonon saatavuuden ja kalliin hinnan vuoksi. Vaahdotuskemikaalien syöttömäärän säätösysteemi tehtiin, jotta vaahdotusprosessin optimointi olisi mahdollista. Tavoitteisiin pyrittiin optimoimalla vaahdotusprosessi sekä painovoimapiiri. Kirjallisuuskatsaus käsittelee pääosin vaahdotuksen ja painovoimaerotuksen teknologiaa kullan rikastamisessa. Työssä käydään läpi Laivan kaivoksen rikastamolla käytettävä karkeavaahdotuskenno sekä Knelson- ja spiraalipainovoimaerotuslaitteet. Tavoitteen saavuttaminen vaati laboratoriokokeita, joissa pyrittiin löytämään vaihtoehtoinen vaahdotuskemikaali korvaamaan Aerophine 3418A sen kalliin markkinahinnan ja huonon saatavuuden vuoksi. Laboratoriovaahdotuskokeilla pyrittiin myös selvittämään käytettävien vaahdotuskemikaalien syöttömäärän vaikutusta kullan saantiin sekä kuparisulfaatin vaikutusta kullan ja sulfidien saantiin. Kullan kokonaissaanto vaahdotuksessa ja painovoimapiirissä saatiin kasvatettua noin 15% työn aikana. Parantunut saanti vaahdotuskennosta sekä painovoimapiiristä myös nostaa rikastamon kullan kokonaissantoa useita prosentteja. Parantunut kullan saanti vaahdotuskennosta ja painovoimapiiristä indikoi myös sulfidien saannin paranemista suljettuun HG-varastoaltaaseen. Tehtäessä kirjallisuuskatsausta ja tutkimalla muita samantapaisia kullan rikastus prosesseja maailmalla tuli esiin mahdollinen kuparisulfaatin käytön hyöty vaahdotuksessa kullan saannin kannalta. Kuparisulfaatin avulla voidaan aktivoida arsenopyriitti mahdollistaen kokoojakemikaalin tarttumisen sen pintaan. Kulta Laivan kaivoksella esiintyy arseenikiisumineraalin läheisyydessä. Laboratorio vaahdotustesteissä kuparisulfaatin käyttö paransi kullan saantia keskimäärin 5,4%. Kuparisulfaatin vaikutusta kullan saantiin vaahdotuksessa kokeiltiin myös laitos mittakaavassa, mutta merkittäviä tuloksia ei saatu todistettua. Kuparisulfaatin käyttäminen voisi nostaa arseenin saantia vaahdotuksessa ja sitä kautta suurempi osa arseenista saataisiin talteen suljettuun HG-altaaseen. Kuparisulfaatin käyttö tekisi prosessista enemmän ympäristöä säästävän.

District heating systems are projected to face significant new challenges in terms of increasing requirements in system dynamics handling, disturbance rejection and system efficiency. Therefore, a systematic approach to network development is required. Complexity is a defining characteristic of district heating systems. Piping network includes hundreds of consumers and usually dozens of loops are present in the pipe network. Exact modeling of such a complex system is a difficult task and model-based control approaches are only starting to emerge. During high demand separate supplementary power plants are operated to satisfy the increased need for energy. To run supplementary power plants is not only expensive, but also much more harmful to the environment compared to solid-fuel main plants. The more the supplementary plants are used, the less economic and environmentally friendly the district heating system becomes. The aim of this work was to create a detailed mathematical model for a district heating system. Network of the city of Kemi was used as an example. The results of the simulation were compared to measured data to verify the model. Based on this model, a model predictive control strategy was applied to optimize the operation of power plants. Results of the optimization were compared to the control policy used in Kemi in order to study the financial potential of suggested strategy. / Kaukolämpöjärjestelmät tullevat kohtaamaan merkittäviä uusia haasteita vaatimuksien systeemin dynamiikan hallinnan, häiriönsietokyvyn ja tehokkuuden suhteen tiukentuessa. Verkon kehittäminen vaatiikin systemaattista lähestymistapaa. Kaukolämpöverkolle luonteenomaisia piirteitä ovat verkon laajuus ja monimutkaisuus. Putkistossa asiakkaita on satoja ja verkosto muodostaa jopa kymmeniä silmukoita. Verkon dynamiikan tarkka mallintaminen onkin vaikeaa. Tästä johtuen mallipohjaisten säätömenetelmien käyttö kaukolämpöverkkojen hallinnassa on vasta alkutekijöissä. Huippukulutustilanteissa käynnistetään erillisiä polttolaitoksia tyydyttämään lisääntynyt lämmöntarve. Varalla olevien polttolaitosten ajaminen on paitsi kallista, myös kiinteää polttoainetta käyttävään päätuotantolaitokseen verrattuna selkeästi haitallisempaa ympäristölle. Mitä vähemmän lisälaitoksia pidetään päällä, sitä taloudellisempi ja ympäristöystävällisempi kaukolämpöverkko on. Tämän työn tavoitteena oli luoda tarkka matemaattinen malli kaukolämpöjärjestelmästä jota hyödyntäen voitiin rakentaa malliprediktiivinen säädin. Simuloinnin perusteella saatuja tuloksia vertailtiin Kemin kaukolämpöverkosta mitattuun dataan tulosten oikeellisuuden varmistamiseksi. Optimoinnin tuloksia tarkasteltiin käytettyä säätöperiaatetta vasten optimointimenetelmän tuomien hyötyjen arvioimiseksi

Tämän diplomityön tarkoituksena on tuoda riskienhallinnan järjestelmä osaksi pk-yrityksen liiketoimintaa. Henkilöstötieto Oy on vuonna 2006 perustettu palkanlaskenta-alan pk-yritys. Se toimii Oulussa ja työllistää noin 10 henkilöä. Yrityksen toimikuvaan sisältyy palkanlaskennan lisäksi koulutuspalvelut, palkanlaskennan selvittelypalvelu ja HelpDesk-neuvontapalvelu. Yritys ei ole ennen diplomityötä toiminut järjestelmällisen riskienhallinnan pohjalta. Riskienhallinta on jäänyt pelkän pienimuotoisen riskien arvioinnin varaan, joka on tehty liiketoimintasuunnitelman päivittämisen ohessa noin kahden vuoden välein. Työn alkupuolella tarkastellaan riskienhallinnan järjestelmän käsitteen sisältöä laajasti. Pääasiassa kirjallisuuslähteiden avulla on muodostettu kattava tietopaketti, joka antaa hyvän pohjan myös Henkilöstötieto Oy:n riskienhallintaprojektin käynnistämiselle. Tietopaketti käsittelee riskin historiaa ja erilaisia määritelmiä. Riskienhallinnan osat, kuten riskien luokittelu, riskien arviointi ja riskienhallintakeinot, käydään läpi esimerkkien avulla. Lisäksi otetaan kantaa liiketoiminnan positiivisiin riskeihin, joita ei aina ymmärretä olevan olemassa. Teoriaosuuden lopuksi tehdään katsaus pk-yrityksiin ja pk-yritysten riskienhallinnan erityisominaisuuksiin sekä selvitetään, mitä resilienssillä voidaan tarkoittaa yrityksen toiminnassa. Riskien arvioinnin helpottamiseksi ja riskienhallinnan tukijalan muodostamiseksi yritykselle muodostettiin riskienhallintaohjelma. Tällä tarkoitetaan ohjelmistoa, jonka avulla riskienhallinta on järjestelmällistä ja analyyttista. Pääpaino ja päätavoite diplomityössä on selvittää Henkilöstötieto Oy:n suurimmat riskit ja pyrkiä välittömästi toimimaan niiden pienentämiseksi. Suurimmaksi riskialueeksi selvisi toimitusjohtajaan liittyvät avainhenkilöriskit. Muita suuria riskejä olivat sopimus-, rekrytointi- ja tietoriskit. Näiden riskien hallitsemiseksi käytettiin asiantuntija-apua ja uusia toimintamalleja. Riskien suuruudet laskivat diplomityön johdosta. Tutkimuksen lopuksi otetaan kantaa muun muassa positiivisiin riskeihin ja riskienhallinnan tulevaisuuteen yrityksessä. Henkilöstötieto Oy:öön saatiin tuotua järjestelmällinen riskienhallinnan toimintamalli ja työn tuloksena yrityksen riskit ovat aiempaa paremmin hallinnassa. Riskienhallinta jää osaksi arkipäiväistä toimintaa yrityksessä ja tuottaa pitkällä aikavälillä lisää kustannustehokkuutta toimintaan. Tämä diplomityö sopii uuden pk-yrityksen ohjenuoraksi riskienhallintaan. Myös vanhempi yritys voi tästä työstä hyötyä, varsinkin jos riskienhallinnan toiminta ei ole ajan tasalla. / The aim of this Master’s Thesis is to bring risk management structure into part of business in small-sized enterprise. Henkilöstötieto Oy is a small-sized payroll service company which was founded in 2006. It operates in Oulu and it has about ten employees. In company’s activities includes payroll computation along with educating services, payroll investigation service and HelpDesk-advising service. Before Master’s Thesis company has not been doing business based on structured risk management. Risk management has been resting on a small-scale risk evaluation which has been done every two years as the business plan has been updated. At the beginning of this thesis, the content in risk management structure is analyzed extensively. A comprehensive information section has been formed which gives a great basis for the start of the risk management project in Henkilöstötieto Oy. Information covers the history of risk and different kinds of meanings for risk. Parts of the risk management, like classifications for risk, risk evaluation and risk treatment techniques, are gone through with examples. Furthermore, positive risks of business which sometimes are not understood to be existed are addressed. At the end of the theory section of thesis review of SMEs and SMEs’ risk management features are made and are clarified what resilience could mean in company’s business. To make risk evaluation easier and to form foundation for risk management in the company risk management software is formed. This means software which helps to make risk management structured and analytical. Main focus and main objective in this thesis is to find out the most significant risks in Henkilöstötieto Oy and to be able to act immediately to reduce them. It was recognized that the most significant risk area is key person risks relating to CEO. Other significant risks were contract risks, recruiting risks and information risks. To manage these risks professional help and new operating models were used. As a result of this Master’s Thesis, the sizes of risks decreased. At the end of this part of the thesis views of positive risks and future of risk management in the company was made. A structured risk management procedure was brought into company and as a result of this thesis company’s risks are better managed than before. Risk management will be part of the daily business in the company and it will produce more cost efficiency to company’s business. This Master’s Thesis fits as a guideline for startup companies’ risk management. An older company can also benefit from this work, especially if its risk management is not up to date.

Kandidaatintyön tarkoituksena oli käydä läpi eri REE-malmien rikastuksissa käytettävät menetelmät. Työssä kerrotaan perusmenetelmien teoriat ja yleisimmät tekniikat REE-mineraalien rikastuksessa. Menetelmien kuvauksissa on käytetty lähteenä mineraalitekniikan perusteoksia. Rikastusmenetelmiä käytetään useissa eri tekniikoissa, jotka ovat kehittyneet ajan saatossa. Työssä on pyritty keskittymään erityisesti REE-rikastuksessa käytettäviin sovelluksiin. REEn kriittisyys on noussut viime vuosina pinnalle, sillä Kiina ilmoitti viennin rajoituksista. Kiina on ylivoimaisesti suurin REEn tuottaja, mutta rajoitusten vuoksi muiden maiden tulisi pystyä kasvattamaan tuotantoa. Tuottajamaiden täytyisi kehittyä hyödyntämään esiintymät paremmin, kehittämällä tuottavampia rikastusmenetelmiä tai kierrättämällä metallit uusiokäyttöön. Harvinaisten maametallien erottaminen on usein hankalaa ja niiden rikastaminen kannattavasti on haastavaa. Rikastuksen vaikeuteen vaikuttaa malmien monimutkainen koostumus sekä radioaktiivisten aineiden esiintyminen samoissa malmeissa.

Peräkkäinen perjodaatti-kloriittihapetus on osoittautunut toimivaksi esikäsittelymenetelmäksi valmistettaessa selluloosananofibrillejä. Menetelmässä valkaistu selluloosamassa hapetetaan ensin natriumperjodaatilla dialdehydiselluloosaksi ja sen jälkeen natriumkloriitilla dikarboksyyliselluloosaksi. Kloriittihapetusvaihe vaatii menetelmän mukaisesti pitkän 48 tunnin reaktioajan ja huomattavan ylimäärän kloriittia suhteessa selluloosan aldehydimäärään. Tässä työssä tutkitaan, miten natriumkloriitin määrän vähentäminen ja reaktioajan lyhentäminen vaikuttavat karboksyyliryhmien määrään dikarboksyyliselluloosassa. Teoriaosiossa käsitellään selluloosan rakennetta, ominaisuuksia ja siitä muodostuvia suurempia rakenteita, fibrillejä. Lisäksi perehdytään selluloosan kemiallisiin reaktioihin. Työn kokeellisessa osiossa tutkitaan kloriittihapetusta kahdella koesarjalla, joista ensimmäisessä tarkastellaan natriumkloriitin ylimäärän vaikutusta karboksyyliryhmien ja jäännösaldehydin määrään 60 minuutin reaktioajalla. Toisessa koesarjassa varmistetaan ensin propionaldehydin toimivuus reaktion pysäyttäjänä ja tuotetaan näytesarja, jossa käytetään 2,5-kertaista natriumkloriitin ylimäärää ja lyhennetään reaktioaikaa 60 minuutista 15 sekuntiin. Tuloksista nähdään näytteiden karboksyyliryhmien määrän pienenevän selkeästi, kun kloriitin ylimäärää reaktiossa vähennetään. Samalla jäännösaldehydin määrä lisääntyy teorian mukaisesti, molempien summan pysyessä lähes vakiona. Kloriittihapetus osoittautuu huomattavasti oletettua nopeammaksi reaktioksi, sillä jo neljässä minuutissa karboksyyliryhmien määrä saavuttaa yli 70 % tason verrattuna dialdehydiselluloosan kokonaisaldehydimäärään. Huomionarvoinen piirre reaktiossa on karboksyyliryhmäpitoisuuden vakiintuminen lähes samalla tasolle ainakin 60 minuuttiin asti. Dikarboksyyliselluloosan karboksyyliryhmien määrään on mahdollisesti helpointa vaikuttaa natriumkloriitin ylimäärän avulla, käyttäen samalla kohtuullisen pitkiä reaktioaikoja.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan kuonan viskositeetin ja rajapintaominaisuuksien määrittämiseen käytettäviä menetelmiä ja niihin tarvittavia laitteistokokonaisuuksia. Tavoitteena on esitellä tänä päivänä yleisesti käytössä olevia menetelmiä ja selvittää tutkimuslaitteistojen eri osien toimintaperiaatteet ja käyttö. Työssä käydään läpi jokaisen laitteen ja menetelmän eri työvaiheet siten, että lukija ymmärtää millä tavoin laitteisto toimii käytännössä. Työssä kerrotaan myös minkälaisia yleisiä ongelmia eri menetelmien käytössä on ja millä tavoin ne pyritään minimoimaan tutkimuksissa. Lukija johdatellaan aiheeseen käymällä läpi silikaattikuonien rakenne ja niiden muodostumisperiaate yleisellä tasolla. Tarkoituksena on myös selventää miksi kuonan viskositeetin ja rajapintaominaisuuksien tutkimus on tärkeää erityisesti tuotteen laadun ja prosessin tehokkuuden kannalta. Yhteenveto kappaleessa selvitetään myös lyhyesti koejärjestelyjen mahdollisia eroavaisuuksia ja miten ne vaikuttavat käytettävän tutkimusmenetelmän valintaan Aineisto on koottu hyödyntämällä kuonan tutkimukseen liittyviä artikkeleita ja alaan liittyviä tutkimusraportteja. Työhön on koottu artikkeleiden avulla tiivis esittely tutkimusmenetelmistä siten, että lukija saa helposti käsityksen menetelmien käytöstä ja ominaisuuksista.

Tämä kandidaatintyö on kirjallisuusselvitys, joka käsittelee terässulaan liuenneen magnesiumin lähteitä sekä magnesiumin vaikutusta teräksessä oleviin epämetallisiin sulkeumiin. Epämetalliset sulkeumat voivat jakaa joko niiden kemiallisen koostumuksen tai mineralogian mukaan. Sulkeumat vaikuttavat terästen ominaisuuksiin, mutta eivät ole aina haitallisia, vaan tietyt sulkeumat voivat myös tehostaa teräksen muokattavuutta. Tässä kirjallisuusselvityksessä tutkittuja terässulaan liuenneen magnesiumin lähteitä ovat kuona, vuorausmateriaalit sekä jotkut sähköteräsprosessissa teräkseen lisättävät seosaineet. Senkkakuonan korkea MgO-pitoisuus voi olla suurin yksittäinen MgO-lähde, kun alumiinisulkeumat reagoivat spinellisulkeumiksi. On havaittu, että sulkeumien MgO-pitoisuus on korkea tilanteissa, joissa kuonan hapetuspotentiaali (eli käytännössä FeO-pitoisuus) on matala ja joissa sekoitus on voimakasta. Sulkeumien poistuminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Aluksi sulkeumat nousevat ja kiinnittyvät teräs-kuona- rajapinnalle, josta ne sitten liukenevat kuonafaasiin. Sulkeumien muokkaukseen yleisimmin käytetty menetelmä on kalsiumkäsittely. Kalsiumkäsittelyllä oksidi- ja sulfidisulkeumat saadaan muokattua teräksen ominaisuuksien kannalta vähemmän haitalliseen muotoon; esimerkiksi magnesiumia sisältävät spinellisulkeumat pyritään muokkaamaan suliksi kalsiumaluminaateiksi.

Työn tarkoituksena oli tarkastella uusiutuvista resursseista valmistettavien lentopolttoaineiden nykytilannetta ja tulevaisuutta. Lisäksi tarkastelun kohteena olivat tavanomaiset, biopohjaiset liikennepolttoaineet sekä niiden valmistaminen. Myös tavanomaisten liikennepolttoaineiden soveltuvuutta ilmailuun tarkasteltiin ominaisuuksien sekä ympäristövaikutusten näkökulmasta. Tarkastelussa otettiin huomioon monia aspekteja, kuten raaka-ainevarannot, valmistettavuus ja soveltuvuus käyttöön nykyisellä teknologialla. Polttoaineiden käyttö on noussut tarkastelun aiheeksi maailmanlaajuisesti fossiilisten luonnonvarojen vähentymisen ja maa- sekä ilmailuliikenteen kasvamisen myötä. Nyky-yhteiskunnassa ilmailu on kasvavissa määrin suosituin liikkumismenetelmä, etenkin mantereiden välillä liikuttaessa. Näin ollen myös lentopolttoaineiden kulutus kasvaa jatkuvasti. Luonnonvarojen riittämättömyys on ajanut yhteiskunnan tilanteeseen, missä on välttämätöntä kehittää uusia polttoaine vaihtoehtoja. Biopohjaiset polttoaineet ovat verrattain uusi, kasvava tieteenala. Uusia ratkaisuja ja ideoita syntyy siis jatkuvasti.

Kunnallisen aktiivilietteen laskeuttamisessa voidaan käyttää koagulantti- tai flokkulanttikäsittelyä tai näiden yhdistelmäkäsittelyä. Yleisesti käytössä olevat koagulantit ovat metallisuoloja ja flokkulantit öljypohjaisia synteettisesti valmistettuja polymeerejä. Metallisuolojen yksittäiskäytön ongelmana on syntyvän lietteen määrä ja puhdistettuun veteen jäävät metalli-ionijäämät. Polymeerien käytön ongelmana on niiden öljypohjaisuus ja valmistustapa. Niiden raaka-aine on uusiutumaton, ne ovat heikosti biohajoavia ja ne voivat sisältää terveydelle vaarallisia monomeerejä ja lisäaineita. Yhdistelmäkäsittelyllä voidaan käytännössä poistaa metallisuolojen aiheuttamat ongelmat, mutta se tuo mukanaan synteettisten polymeerien käyttöön liittyvät ongelmat. Työn tavoitteena oli tutkia, voitaisiinko kationisilla nanoselluloosilla korvata nykyiset yleisesti käytössä olevat vedenpuhdistuskemikaalit kunnallisessa jätevedenpuhdistuksessa. Nanoselluloosat ovat uusiutuvia ja täysin biohajoavia, mikä poistaisi nykyisten synteettisten polymeerien ongelmat. Tutkimuksessa tarkasteltiin lietteen laskeutumis- ja tiivistymisominaisuuksia. Biolietteelle tehtiin koagulantti/flokkulanttikäsitely, jonka jälkeen mitattiin sen lieteindeksi ja tehtiin lumifuge-analyysit. Lumifuge-analyyseillä tutkittiin kirkasteen valonläpäisevyyttä ja lietteen paisuntaa. Laskeutuneen lietteen päältä pipetoidulle kirkasteelle tehtiin sameus- ja COD-mittaukset. Valonläpäisy- ja sameusmittauksien perusteella ferrisulfaatilla ja nanoselluloosilla saatiin muodostettua yhtä tiiviit lietekakut jo pienimmillä pitoisuuksilla. Ferrisulfaatti ei kuitenkaan onnistunut poistamaan näillä tai suuremmillakaan pitoisuuksilla yhtä tehokkaasti orgaanista materiaalia. Näiden tulosten perusteella jatkotutkimusten tekeminen olisi kannattavaa, koska nanoselluloosat voisivat näiden tulosten perusteella olla käyttökelpoisia kunnallisen jäteveden puhdistuksessa.