Abstract The research examines public debate related to mines in Northern Finland. The material is texts about Kavitsa and Talvivaara mines published in Helsingin Sanomat, Kaleva, Lapin Kansa and Kainuun Sanomat. The work creates an analytical overview of writing about mines and considers possible changes in the style. The problem set out in the dissertation is especially linked to the practices for producing environmental journalism. The background for the case study is a more general question of how financial projects affecting the environment are handled in the media. The material is approached with a frame analysis. The analysis is three-tiered: first we identify the main frames that structure the writing, then the interim frames that specify the main frames and finally the sub frames that sums up the viewpoints are identified. The work also compares texts based on different featured voices and examines the changes the first years of operation have generated in the public treatment of mines. Three main frames were identified in the material: a financial, an environmental and a safety main frame. In texts classified as belonging to the financial frame, the mines were mainly examined as financial phenomena. The environmental frame highlighted the environmental impact of mining and environmental protection. Within the safety frame, the texts examined health effects of mining emissions. The main frames were divided into eight interim frames from which 27 sub frames were derived. Based on the material, newspaper writing about northern mines is dual. Contrasting financial and environmental main frames were used nearly as much. There were, however, paper and mine-specific differences in how the main frames were divided. Kevitsa was usually approached from the financial viewpoint, while Talvivaara was more commonly determined through environmental effects. The financial frame was featured relatively most in Lapin Kansa. Helsingin Sanomat was most keen to construct the environmental frame. Mining industry representatives, journalists and politicians had most defining power in mining texts. The media treatment of Talvivaara changed over time and became clearly more negative, while the change for Kevitsa was positive. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan Pohjois-Suomen kaivoksiin liittyvää julkista keskustelua. Aineistona ovat Helsingin Sanomissa, Kalevassa, Lapin Kansassa ja Kainuun Sanomissa julkaistut Kevitsan ja Talvivaaran kaivoksia käsittelevät tekstit. Aineisto on kerätty vuosilta 2009, 2012 ja 2015. Työssä kootaan analyyttisesti luotu yleiskuva kaivoskirjoittelusta sekä pohditaan kirjoittelun muutossuuntia. Tutkimuksen ongelmanasettelu kiinnittyy erityisesti ympäristöjournalismin tuottamisen käytäntöihin. Tapaustutkimuksen taustalla vaikuttaa yleisempi kysymys siitä, miten ympäristöön vaikuttavia taloudellisia hankkeita käsitellään mediajulkisuudessa. Aineistoa lähestytään kehysanalyysin keinoin. Analyysia tehdään kolmitasoisena: ensimmäiseksi tunnistetaan kirjoittelua jäsentävät pääkehykset, sen jälkeen pääkehyksiä täsmentävät välikehykset ja lopuksi näkökulmat kiteyttävät alakehykset. Työssä vertaillaan eri toimijaryhmien määrittelyosuuksia ja tarkastellaan, millaisia muutoksia ensimmäiset toimintavuodet toivat kaivosten julkiseen käsittelyyn. Tutkimusaineistosta hahmottui kolme pääkehystä: talouden pääkehys, ympäristön pääkehys ja turvallisuuden pääkehys. Talouskehykseen luokittelemissani teksteissä kaivoksia tarkasteltiin ensisijaisesti taloudellisina ilmiöinä. Ympäristökehys nosti esiin kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ja ympäristönsuojelulliset arvot. Turvallisuuskehyksessä rajauduttiin tarkastelemaan kaivospäästöjen terveysvaikutuksia. Pääkehykset jakaantuivat kahdeksaan välikehykseen, joista johdettiin 27 alakehystä. Tutkimusaineiston perusteella pohjoisen kaivoksia käsittelevä lehtikirjoittelu oli hyvin kaksijakoista. Vastakohtaisia talouden ja ympäristön pääkehyksiä käytettiin kirjoittelussa lähes yhtä paljon. Pääkehysten jakautumisessa oli kuitenkin lehti- ja kaivoskohtaisia eroja. Kevitsaa käsiteltiin useimmiten taloudellisesta näkökulmasta, kun taas Talvivaara määriteltiin useimmiten ympäristövaikutustensa kautta. Talouskehystä esiintyi suhteellisesti eniten Lapin Kansassa. Ympäristökehystä konstruoitiin puolestaan aktiivisimmin Helsingin Sanomissa. Suurinta määrittelyvaltaa kaivoskirjoittelussa käyttivät kaivosalan edustajat, toimittajat ja poliitikot. Talvivaaran mediakäsittely muuttui vuosien saatossa selvästi aiempaa kielteisempään suuntaan, kun taas Kevitsan käsittelyssä muutossuunta oli myönteinen.

Réalisée dans le cadre du projet UE Bioshale, cette thèse vise à comprendre les processus de concentration des métaux dans les gisements de black shale, et à valoriser ces minerais par voies hydro- et biotechnologiques. La matière organique (MO), peu mature, du minerai de Lubin (Kupferschiefer) est intervenue dans les processus syn-, dia- et épigénétiques de concentration des métaux. Le cuivre (>7%) ainsi que Ag, Co, Ni, Pb, Zn,... y sont principalement présents sous forme de chalcocite, covellite, bornite, chalcopyrite... Certains éléments (Cu, Fe, Co, Ni, V) se retrouvent à de faibles teneurs dans la MO (=0,2%). La MO plus mature de Polkowice (Kupferschiefer), contient moins d'éléments associés (Fe, V, S). Les teneurs en métaux de base y sont plus faibles (<1% Cu), mais avec de l'or et du sélénium sous forme d'électrum et clausthalite. A Talvivaara, le minerai, graphitique, peu riche (Zn+Cu+Ni<1%), comprend pyrrhotite-pyrite (± chalcopyrite, alabandite, pentlandite, sphalérite). Tectonique et métamorphisme ont ici effacé tout lien entre processus minéralisateurs et MO (qui ne contient pas de métaux). Les traitements des minerais de Lubin et de Talvivaara aboutissent à une mise en solution des métaux plus élevée en réacteur (>90%) que par lixiviation en tas (<75% à Talvivaara). Ces taux dépendent peu voir pas de la présence de la MO. Quelque soit le traitement, la chalcocite, la digénite, la bornite et la pyrrhotite sont plus facilement lixiviables que la pyrite et la chalcopyrite. Le biotraitement du minerai de Lubin ne permet pas la récupération de Ag et Pb. Cependant, plus de 92% de ces éléments sont solubilisés par un traitement additionnel du résidu de biolixiviation.