Abstract Humanizing brands is an essential domain of current branding as it enhances the visibility of a brand by connecting consumers to the brand, thus contributing to strong brand equity. The term humanize used in this dissertation is not limited to brands with anthropomorphic characters, such as the M&M’s characters. Used in this context, the term also includes the ways in which consumers attribute a brand to be “close to me,” “like me,” and a “partner.” Although the research of customer-based brand equity has been well-documented over the past twenty-five years, limited attention has been given to examining the differential effect of brand favorability in forming a self-brand connection. Even more scarce are studies on the antecedents and indicators of brand betrayal. Further, up-to-date research is mostly silent as to whether temporal focus and temporal distance influence a brand’s ability to serve as a means of reflecting the consumer’s selves. To fill up these research gaps, this dissertation reports four research articles. More than two thousand samples were collected from Finland, India, and the US to examine the conceptual frameworks. First, this dissertation contributes to the literature on self-brand connection by articulating the effect of self-presentation by brand on self-brand connection. Second, it contributes to the literature of self-congruence, seen from the temporal perspective. Third, it adds to the brand betrayal literature by examining consumer anthropomorphize tendency and actual high-arousal positive states as the antecedents. It further explains the indicators of brand betrayal, consisting of failure severity and inferred negative motive. In term of managerial implications, the findings contribute to (1) the one-on-one marketing approach to branding, (2) incorporating consumer’s selves into branding considerations, and (3) assessing brand betrayal in a negative brand relationship. / Tiivistelmä Brändien inhimillistäminen on keskeinen alue vallitsevassa brändien tutkimuksessa, sillä inhimillistämällä lisätään brändin näkyvyyttä kytkemällä kuluttajat brändiin, mikä osaltaan vahvistaa brändipääomaa. Tässä väitöskirjassa käytetty termi inhimillistäminen ei rajoitu vain brändeihin, jotka käyttävät antropomorfisia hahmoja kuten M&M:n hahmot. Tässä yhteydessä termiin sisältyy myös keinoja, joita hyödyntämällä kuluttajat tuntevat brändin olevan ”lähellä minua”, ”kuten minä” ja ”kumppani”. Vaikka asiakaslähtöisen brändipääoman tutkimusta on tehty paljon viimeisen 25 vuoden aikana, vain vähän huomiota on saanut brändien suosimisen vaikutus kuluttajan minän ja brändin välisen yhteyden muodostukseen. Vielä vähemmän tutkimusta on tehty brändien pettämisen syistä ja indikaattoreista. Lisäksi olemassa oleva tutkimus ei ota juurikaan kantaa siihen, vaikuttavatko ajallinen fokus ja ajallinen etäisyys brändin kykyyn heijastaa kuluttajien minää. Näiden tutkimusaukkojen täyttämiseksi väitöskirja esittelee neljän tutkimusartikkelin tuloksia. Käsitteellisten viitekehysten testaamista varten kerättiin yli 2 000 vastaajan aineisto kolmesta eri maasta. Ensinnäkin, tämä väitöskirja edistää kuluttajan minä-brändisuhteeseen liittyvää tutkimusta kuvaamalla brändin itse-presentaation vaikutusta minä-brändisuhteeseen. Toiseksi, tämä väitöskirja kontribuoi minä-kongruenssiin liittyvään kirjallisuuteen ajallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Kolmanneksi, tämä väitöskirja edistää brändien pettämiseen liittyvää kirjallisuutta tutkimalla kuluttajan taipumusta antropomorfisointiin ja toteutuneita korkean innostuneisuuden tiloja. Tutkimus myös selittää brändien pettämisen indikaattoreita, jotka koostuvat epäonnistumisen vakavuudesta ja brändin negatiivisesta motiivista. Liikkeenjohdollisina päätelminä tulokset ehdottavat (1) yhdeltä yhdelle markkinointia brändäykseen, (2) kuluttajan minän sisällyttämistä brändäyskysymyksiin, ja (3) brändin pettämisen arviointia negatiivisessa brändisuhteessa.