Abstract The purpose of this study was to analyse the effectiveness and cost of fissure sealant treatment in preventing dental caries in children in a practice-based research network using survival analysis. The survival times of first permanent molars in children were analysed in three countries: in Finland (age cohorts 1970–1972 and 1980–1982), in Sweden (1980–1982) and in Greece (1980–1982), and additionally at two municipal health centres in Finland (age cohorts 1988–1990 in Kemi and 1990 in Vantaa). The study population comprised altogether 8 551 children. The data were collected manually from paper dental records (Finland, Sweden and Greece), and an automatic data-mining system for collecting data from electronic dental records was used in the case of the two health centres in Finland (Kemi and Vantaa). Comparisons of the survival times of first molars caries-free were performed between sealed and non-sealed individual teeth, and between the subjects in cases where a subject’s all first permanent molars were either sealed or non-sealed before the age of eight years. The cumulative costs of caries risk determination, use of xylitol, fissure sealant treatment, and restorations were calculated based on the data from the digital dental records of the health centres of Kemi and Vantaa. The results stressed the importance of caries-risk assessment on a tooth and subject level, when estimating the need for sealing treatment. Sealing of first molars of very high caries risk children (caries present in any of the permanent first molars before the age of eight years) seemed to be insufficient to prevent further dental decay later on. Instead, sealants were beneficial in caries prevention in medium-risk children (caries present in any of the permanent first molars between the ages of eight and ten years). Low-risk children (no caries in any of the permanent first molars before the age of ten years) did not benefit remarkably from sealant treatment. When sealant treatment were targeted only at high caries risk children based on risk-determination at the age of two years and all their permanent first molars were sealed (Kemi), their total treatment costs later were higher compared to the low-risk children, who were left unsealed. Significant differences in the survival curves of sealed and non-sealed first molars on a tooth and subject level confirmed that a translational approach is needed to study the effectiveness of preventive dental treatment in practice. The practice-based study model provides a good overview on the situation in real-life circumstances and helps to incorporate the evidence-based dentistry study results into everyday dental practice. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida fissuurapinnoituksen tehokkuutta ja kustannuksia lasten hammaskariesta ehkäisevänä toimenpiteenä käytäntöön perustuvan tutkimusmenetelmän ja elinkaarianalyysin avulla. Ensimmäisten pysyvien poskihampaiden elinkaarianalyysi tehtiin Suomen (ikäkohortit 1970–1972 ja 1980–1982), Ruotsin (1980–1982) ja Kreikan (1980–1982) aineistojen sekä lisäksi kahden suomalaisen terveyskeskusaineiston (Kemi 1988–1990 and Vantaa 1990) perusteella. Tutkimusaineisto koostui yhteensä 8 551 lapsesta. Tutkimukseen tarvittavat tiedot kerättiin manuaalisesti potilaspapereista Suomen, Ruotsin ja Kreikan aineistoista sekä elektronisesti suoraan kahden suomalaisen terveyskeskuksen (Kemi ja Vantaa) digitaalisista potilastietojärjestelmistä. Ensimmäisten pysyvien poskihampaiden elinkaarikäyriä verrattiin pinnoitettujen ja pinnoittamattomien hampaiden sekä pinnoitettujen ja pinnoittamattomien henkilöiden (kaikki neljä pysyvää ensimmäistä poskihammasta joko pinnoitettu tai pinnoittamatta kahdeksanteen ikävuoteen mennessä) välillä. Kumulatiiviset kustannukset karieksen riskimäärityksestä, ksylitolin käytöstä, pinnoituksista ja täytteistä laskettiin Kemin ja Vantaan terveyskeskusaineistojen perusteella. Tutkimuksen tulokset korostavat riskimäärityksen tärkeyttä pinnoituspäätöksen tekemisessä sekä hammaskohtaisesti että potilaskohtaisesti. Korkean kariesriskin lapsille (kariesta yhdessä tai useammassa ensimmäisessä pysyvässä poskihampaassa ennen kahdeksatta ikävuotta) pinnoitusten teho näytti olevan riittämätön estämään karieksen kehittymisen myöhemmällä iällä. Pinnoitukset olivat tehokkaita keskisuuren kariesriskin (kariesta yhdessä tai useammassa ensimmäisessä pysyvässä poskihampaassa kahdeksan ja kymmenen ikävuoden välillä) lapsilla. Matalan kariesriskin lapset (ei kariesta yhdessäkään ensimmäisessä pysyvässä poskihampaassa ennen kymmenettä ikävuotta) eivät hyötyneet merkittävästi pinnoitteiden kariesta ehkäisevästä vaikutuksesta. Kun pinnoitteet kohdennettiin valikoidusti lapsille joilla oli kahden vuoden iässä todettu korkea kariesriski ja heidän kaikki ensimmäiset pysyvät poskihampaat pinnoitettiin (Kemi), heidän osaltaan kokonaishoidosta seuranneet kustannukset myöhemmin olivat korkeampia verrattuna lapsiin joilla oli matala kariesriski ja joiden hampaita ei pinnoitettu. Pinnoitettujen ja pinnoittamattomien ensimmäisten pysyvien poskihampaiden hammas- ja henkilökohtaisten elinkaarikäyrien tilastolliset erot tutkituissa kohorteissa osoittavat, että käytäntöön perustuva tutkimusmenetelmä on suositeltava analysoitaessa hammashoidon tehokkuutta jokapäiväisessä toiminnassa. Käytäntöön perustuva tutkimusmalli antaa hyvän käsityksen todellisissa hoito-olosuhteissa tehtyjen toimenpiteiden tehokkuudesta ja avaa siihen uuden näkökulman sekä edesauttaa soveltamaan näyttöön perustuvan hammaslääketieteen tutkimustuloksia jokapäiväiseen hammaslääkärintyöhön vastaanotolla.