Abstract Most proteins carry out their functions through interactions with other molecules. Thus, proteins taking part in similar interactions are likely to carry out related functions. One way to determine whether two proteins do take part in similar interactions is by quantifying the likeness of their structures. This work focuses on the development of methods for the comparison of protein-protein and protein-ligand interactions, as well as their application to structure-based classification schemes. A method based on the MultiMer-align (or MM-align) program was developed and used to compare all known dimeric protein complexes. The results of the comparison demonstrates that the method improves over MM-align in a significant number of cases. The data was employed to classify the complexes, resulting in 1,761 different protein-protein interaction types. Through a statistical model, the number of existing protein-protein interaction types in nature was estimated at around 4,000. The model allowed the establishment of a relationship between the number of quaternary families (sequence-based groups of protein-protein complexes) and quaternary folds (structure-based groups). The interactions between proteins and small organic ligands were studied using sequence-independent methodologies. A new method was introduced to test three similarity metrics. The best of these metrics was subsequently employed, together with five other existing methodologies, to conduct an all-to-all comparison of all the known protein-FAD (Flavin-Adenine Dinucleotide) complexes. The results demonstrates that the new methodology captures the best the similarities between complexes in terms of protein-ligand contacts. Based on the all-to-all comparison, the protein-FAD complexes were subsequently separated into 237 groups. In the majority of cases, the classification divided the complexes according to their annotated function. Using a graph-based description of the FAD-binding sites, each group could be further characterized and uniquely described. The study demonstrates that the newly developed methods are superior to the existing ones. The results indicate that both the known protein-protein and the protein-FAD interactions can be classified into a reduced number of types and that in general terms these classifications are consistent with the proteins' functions. / Tiivistelmä Suurin osa proteiinien toiminnasta tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden molekyylien kanssa. Proteiinit, jotka osallistuvat samanlaisiin vuorovaikutuksiin todennäköisesti toimivat samalla tavalla. Kahden proteiinin todennäköisyys esiintyä samanlaisissa vuorovaikutustilanteissa voidaan määrittää tutkimalla niiden rakenteellista samankaltaisuutta. Tämä väitöskirjatyö käsittelee proteiini-proteiini- ja proteiini-ligandi -vuorovaikutusten vertailuun käytettyjen menetelmien kehitystä, ja niiden soveltamista rakenteeseen perustuvissa luokittelujärjestelmissä. Tunnettuja dimeerisiä proteiinikomplekseja tutkittiin uudella MultiMer-align-ohjelmaan (MM-align) perustuvalla menetelmällä. Vertailun tulokset osoittavat, että uusi menetelmä suoriutui MM-alignia paremmin merkittävässä osassa tapauksista. Tuloksia käytettiin myös kompleksien luokitteluun, jonka tuloksena oli 1761 erilaista proteiinien välistä vuorovaikutustyyppiä. Luonnossa esiintyvien proteiinien välisten vuorovaikutusten määrän arvioitiin tilastollisen mallin avulla olevan noin 4000. Tilastollisen mallin avulla saatiin vertailtua sekä sekvenssin (”quaternary families”) sekä rakenteen (”quaternary folds”) mukaan ryhmiteltyjen proteiinikompleksien määriä. Proteiinien ja pienien orgaanisten ligandien välisiä vuorovaikutuksia tutkittiin sekvenssistä riippumattomilla menetelmillä. Uudella menetelmällä testattiin kolmea eri samankaltaisuutta mittaavaa metriikkaa. Näistä parasta käytettiin viiden muun tunnetun menetelmän kanssa vertailemaan kaikkia tunnettuja proteiini-FAD (Flavin-Adenine-Dinucleotide, flaviiniadeniinidinukleotidi) -komplekseja. Proteiini-ligandikontaktien osalta uusi menetelmä kuvasi kompleksien samankaltaisuutta muita menetelmiä paremmin. Vertailun tuloksia hyödyntäen proteiini-FAD-kompleksit luokiteltiin edelleen 237 ryhmään. Suurimmassa osassa tapauksista luokittelujärjestelmä oli onnistunut jakamaan kompleksit ryhmiin niiden toiminnallisuuden mukaisesti. Ryhmät voitiin määritellä yksikäsitteisesti kuvaamalla FAD:n sitoutumispaikka graafisesti. Väitöskirjatyö osoittaa, että siinä kehitetyt menetelmät ovat parempia kuin aikaisemmin käytetyt menetelmät. Tulokset osoittavat, että sekä proteiinien väliset että proteiini-FAD -vuorovaikutukset voidaan luokitella rajattuun määrään vuorovaikutustyyppejä ja yleisesti luokittelu on yhtenevä proteiinien toiminnan suhteen.