Abstract The objective of this doctoral thesis is to examine Anu Kaipainen’s literary strategy and to find out what kind of questions she thematises using the strategy. The articles focus on two novels from the 1960s, seen as routes leading to her production. Perspective is widened towards her other works. This dissertation seeks methodological and contextual routes to the interpretation of the multiple layers and elements present in her novels. The objective is to create a more holistic ‘map’ of her literary strategy and its functions. Mirroring Kaipainen’s allegory of maps, the articles included in this thesis can also be seen as maps drawn at different stages on tracing paper, placed one on top of the other. This ‘atlas’ made of tracing paper depicts the following issues as thematic condensations and clarifying questions connecting the articles: 1) the positioning of a bourgeois female subject in the upheavals of modern life and 2) the heterology of contexts related to these transitions that represent the increasingly complex nature of social reality and challenges in perceiving it. This thesis contextualises and discusses this dialectic tension between post-modern multiplicity and the positioning of feministic identity politics. 3) the third question synthetises the first two: how and in what direction is this tension taken in Kaipainen’s works? This third theme originates from Kaipainen’s allegory of maps, which is a thematic condensation as such and illustrates her literary strategy. The examination of literary strategy carries reflection towards a research result. The literary strategy of Kaipainen’s works from the 1960s and 1970s — the politics of maps drawn on tracing paper — is found to be the answer to the heterology of contexts and the problems in positioning a female subject. The objective of her cartographic strategy is shown to be her political-pedagogic aim to help a (female) subject to position herself in an increasingly complex, fast-changing and globalising world. Ultimately, the objective of her strategy is to awaken or restore the subject’s social awareness and ability to function. This thesis draws a clearer picture of Kaipainen’s literary strategy and the nature of her earlier works. The result is methodological and refers to the routes found relevant in the study of literary strategy: feminist research orientation, Mikhail Bakhtin’s dialogism, and Urpo Kovala’s model of heterological contextualism. The latter outlines this study as its metatheoretical framework, but the objective is also to develop the model of heterological contextualism towards practical analysis. In addition to the abovementioned theoretical routes, this thesis makes reference to Fredric Jameson’s cognitive mapping. / Tiivistelmä Tutkimustehtävänä on selvittää, millainen on Anu Kaipaisen kirjallinen strategia ja millaisia kysymyksiä hän sen avulla tematisoi. Tutkimusartikkeleissa keskitytään kahteen Kaipaisen 1960-luvun romaaniin, jotka nähdään reiteiksi hänen tuotantoonsa. Työn johdannossa tarkastelu laajennetaan kohti muuta tuotantoa. Tutkimuksessa etsitään eri suunnista metodisia ja kontekstuaalisia reittejä Kaipaisen romaanien moniaineksisuuden tulkintaan. Tavoitteena on luoda aiempaa kokonaisvaltaisempi ”kartta” hänen kirjallisesta strategiastaan ja sen funktioista. Kaipaisen karttavertausta mukaillen tutkimusartikkelit ovat kuin eri vaiheissa piirrettyjä, päällekkäin aseteltuja kuultokuvakarttoja. Hahmottuvasta ”kuultopaperien kartastosta” erottuvat temaattisina tihentyminä ja tarkentavina tutkimuskysymyksinä 1) keskiluokkaisen naissubjektin paikantuminen modernin elämän murroksessa ja 2) tuohon murrokseen liittyvä kontekstien heterologia, joka representoi yhteiskunnallisen todellisuuden monimutkaistumista ja hahmottamisen haasteita. Johdannossa kontekstualisoidaan ja pohditaan tätä jälkimodernin moninaistumisen ja feministisen identiteettipoliittisen paikantumisen dialektista jännitettä. 3) Kolmas tarkentava tutkimuskysymys tuo syntetisoivasti yhteen kahta edellistä: millaisin keinoin ja mihin suuntaan tuota jännitettä työstetään Kaipaisen teoksissa? Kolmas tutkimuskysymys nousee mainitusta Kaipaisen kuultopaperikarttavertauksesta, joka on itsessään temaattinen tihentymä ja kuvaa hänen kirjallisen strategiansa luonnetta. Kirjallisen strategian avaaminen vie reflektiota kohti tutkimustulosta. Kaipaisen 1960- ja 1970-luvun tuotannon kirjallinen strategia — ”kuultopaperikarttojen politiikka” — paljastuu vastaukseksi kontekstien heterologian ja naissubjektin paikantumisen ongelmiin. Hänen kartografisen strategiansa tavoitteeksi osoitetaan poliittis-pedagoginen pyrkimys auttaa (nais)subjektia paikantumaan monimutkaistuvassa, nopeasti muuttuvassa ja globalisoituvassa maailmassa. Viime kädessä tavoitteena on herättää tai palauttaa (nais)yksilön yhteiskunnallinen tietoisuus ja toimintakyky. Tutkimus piirtää entistä täsmällisemmän kuvan Kaipaisen kirjallisesta strategiasta ja erityisesti varhaisemman tuotannon ominaisluonteesta. Tulos on myös menetelmällinen osoittaen reitteihin, jotka on kirjallisen strategian avaamisessa relevanteiksi todettu: feministiseen tutkimusorientaatioon, Mihail Bahtinin dialogismiin sekä Urpo Kovalan heterologiseen kontekstualismin malliin. Viimeksi mainittu kehystää työtä metateoreettisesti, mutta kehittelen heterologisen kontekstualismin mallia myös käytännön analyysin suuntaan. Mainittujen teoreettisten reittien lisäksi tutkimustulokseen pääsemiseksi johdannossa sovelletaan Fredric Jamesonin käsitystä kognitiivisesta kartoittamisesta.