Pro gradu -tutkielman aiheena on psykiatri Reima Kampmanin (1943–1992) sivupersoonatutkimukset. Kampman tuli tunnetuksi tutkimalla hypnoosilla aikaansaatuja sivupersoonallisuuksia. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten Kampman tutki sivupersoonia ja mitä hän niistä sanoi. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten Kampman suhtautui sivupersooniin ja mitä hän uskoi niiden kertovan ihmisestä. Tutkimuksen lähteinä ovat Kampmanin julkaisut aiheesta, joista osa on luonteeltaan tieteellisiä ja osa suuremmalle yleisölle suunnattuja populaarimpia julkaisuja. Tutkimus on luonteeltaan tieteenhistoriallinen. Tutkimus on perustutkimusta ja tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällön systemaattista vertailua ja analysointia. Tutkimuksen tulosten mukaan Kampman tutki hypnoosilla aikaansaatavia sivupersoonia tieteellisesti ja kattavasti. Kampmanin käsitykset hypnoosilla aikaansaaduista sivupersoonista muokkautuivat ajan kuluessa. Tutkimuksiensa alkuvaiheissa Kampman pyrki selvittämään hypnoosilla aikaansaatavien sivupersoonien todenperäisyyttä ja ilmiön yleisyyttä. Jatkettuaan tutkimuksia aiheen parissa Kampman esitti, että hypnoosilla aikaansaadut sivupersoonat olivat poikkeuksellisen joustavan ja mukautumiskykyisen egon toimintaa, jolla ego pyrki reagoimaan vaativaan hypnoottiseen suggestioon, jonka hypnotisoija koehenkilölle esitti. Tätä käsitystä vahvistivat Kampmanin havainnot, joiden mukaan hypnoosilla aikaansaadut sivupersoonat saattoivat vuosien kuluessa muuttua ja niitä saattoi tulla lisää. Kampman havaitsi myös, että hypnoosilla aikaansaadut sivupersoonat saivat ainekset kertomuksiinsa koehenkilöiden omasta elämästä ja elämän varrella kertyneistä tiedoista. Kampmanin tutkimukset olivat poikkeuksellisia kahdesta syystä. Aiemmin sivupersoonat nähtiin puhtaasti ilmiönä, joka oli merkki mielenterveydellisestä häiriöstä. Kampmanin tutkimukset kuitenkin osoittivat, että sivupersoonat eivät välttämättä olleet merkkejä mielenterveydellisestä oireilusta, vaan ne saattoivat olla jopa merkkejä poikkeuksellisen terveestä yksilöstä. Tulokset olivat täysin vastakkaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Toisaalta myös Kampmanin lähtökohta tutkimukseen oli poikkeuksellinen. Perinteisesti psykiatriassa ja psykologiassa on pyritty selvittämään ihmiselle haitallisia ilmiöitä ja saattamaan niitä lääketieteen piiriin. Kampmanin lähtökohtana oli puolestaan tutkia ilmiötä, joka oli aikaansaatavissa keinotekoisesti ja joka ei ollut ihmiselle haitallinen. Niinpä tutkiessaan hypnoosilla aikaansaatuja sivupersoonia Kampman poikkesi perinteisistä psykiatrisen tutkimuksen lähtökohdista.

Opinnäyte selvittää kuinka Henrik Gabriel Porthan kirjoituksissaan käsitteli vanhaa kansanuskoa, hänen elinaikanaan nousseita uusiin mystisiä oppeja sekä ateismia. Käytettävät lähteet ovat Porthanin alaisuudessa julkaistut väitöskirjat sekä hänen kirjeenvaihtonsa.

No description available.

No description available.

Pro gradu- tutkielman aiheena on Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen historia (SKLY) keuhkolääketieteen kehityksen kontekstissa. SKLY perustettiin vuonna 1928 ja on siitä lähtien toiminut alan yhdyssiteenä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yhdistyksen rooli keuhkolääketieteen kehityksessä. Tutkimuksen punaisena lankana on tuberkuloosilääketieteen muutos keuhkolääketieteeksi. Tutkimus on luonteeltaan terveyshistoriaa. Terveyshistorialla ei ole olemassa omaa menetelmää, vaan sille on ominaista kaikki historiantutkimuksen menetelmät. Tutkimuksen lähteinä ovat SKLY:n historian ajalta kaikki pöytäkirjat ja vuosikertomukset. Lähteinä on myös haastatteluita yhdistyksen historian kannalta merkittäviltä henkilöiltä. Yhdistyksen alkuaikoina sen nimi oli Suomen Tuberkuloosilääkäriyhdistys (STLY). Yhdistyksellä oli tiivis suhde tuberkuloosityön kansalaisjärjestöihin. Kansalaisjärjestöistä puuttuivat tieteelliset asiantuntijaelimet, joiden tarve oli kasvanut lääketieteen kehittyessä. Suomessa toteutettu tuberkuloosipolitiikka seurasi tiivisti STLY:n kannanottoja. Keuhkolääketieteen maine oli pitkään heikko. Se ei ollut tieteellisesti kukoistavaa eikä houkutellut lääkäreitä erikoistumaan. Lääkäreitä nimitettiin keuhkolääkäreiksi myös heikoin perustein. Keuhkolääketieteen asema ja maine alkoi tieteellisesti kohota vasta, kun kontaktit muuhun lääketieteeseen lisääntyivät. Hoidollisesti katsottuna tuberkuloosityö oli menestystarina. Se ei kuitenkaan perustunut tieteellisiin läpimurtoihin vaan valmiuteen ottaa oppia vastaan ulkomailta ja soveltaa sitä maassamme vallinneisiin erityisoloihin. STLY oli tuberkuloosityön aikana ainoa vahva kollegiaalinen yhdysside erillään olevien parantoloiden ja sairaaloiden välillä. 1900-luvun puolivälin tienoilla alkoi keuhkolääketieteessä kuitenkin tapahtua murros. Alan fokus siirtyi tuberkuloosista kohti muita sairauksia. 1950-luvun aikana Suomen Tuberkuloosilääkäriyhdistys sai yhä näkyvämmän edunvalvojan roolin ja vaihtoikin nimensä Suomen Keuhkolääkäriyhdistykseksi vuonna 1958. Tuberkuloosityötä vuodesta 1948 asti ohjannut tuberkuloosilaki kumottiin 1986. Tämän jälkeen tuberkuloosi rinnastui lainsäädännössä muihin tartuntatauteihin. Tuberkuloosipiirit lakkautettiin ja niiden tehtävät siirtyivät keskussairaaloille. Tuberkuloosin vastaiselta työltä vapautunutta kapasiteettia siirtyi suurelta osin astman ja allergioiden tutkimukseen ja hoitoon. Jos tuberkuloosin osalta menestymisen osalta avain asemassa oli kyky ottaa oppia ulkomailta, oli se astman suhteen päinvastainen. Siinä Suomi oli edelläkävijä. SKLY:llä oli jäsenistölleen suuri merkitys. Yhdistys oli alusta saakka akateeminen ja sen tehtävänä oli antaa lausuntoja.

No description available.

No description available.

No description available.

No description available.

Olen tutkinut pro gradu -työssäni suomalaista kreationismia helluntaiseurakunnan piirissä vuosina 1987‒1988. Tuolloin helluntaiseurakunnan piiristä virisi kansalaisadressi, jolla pyrittiin saamaan kreationismi kouluopetukseen evoluutioteorian rinnalle. Adressia kerättiin reilu vuosi, sen allekirjoitti 14 310 henkilöä, ja se palautettiin silloiselle kouluhallitukselle 18.8.1988. Kouluhallitus otti adressin vastaan, mutta se ei johtanut jatkotoimenpiteisiin. Päälähteinä työssä ovat helluntaiherätyksen pää-äänenkannattaja Ristin Voitto ja yleiskristillinen Kotimaa. Molemmat ovat viikkolehtiä. Lähdeaineistoa täydentää muun muassa liikkeen johtohahmoihin kuuluneen Seppo Pehkosen sähköpostihaastattelu sekä katsaus Helsingin Sanomien kirjoitteluun aiheen tiimoilta. Työssäni tutkin adressin keruuta tapaustutkimuksellisella otteella ja pyrin selvittämään, millaisia muotoja suomalainen kreationismi tapauksen aikana sai. Tarkemmassa analyysissä hyödynnän argumentaatioanalyysin keinoja. Työssä käydään siis sama aineisto läpi kahta eri metodia käyttäen. Työni perusteella suomalainen kreationismi on paljon velkaa yhdysvaltalaiselle kreationismille. Esitetyt argumentit noudattavat tieteellisen kreationismin kaanonia ja lähes kaikki käytetyt argumentit ovat johdettavissa yhdysvaltalaisiin alkulähteisiin. Tällaisia auktoreja ovat muun muassa Henry M. Morris ja Duane Gish. Käydyssä keskustelussa on myös muita samantapaisia piirteitä Yhdysvaltojen kreationististen liikkeiden kanssa. Kyse näyttää olleen enemmänkin maailmankatsomuksellisista eroista kuin tieteellisestä kiistasta. Helluntailaiset puolustivat omaa fundamentalistista raamatuntulkintaansa. Evoluutioteoria näyttäytyi heille uhkana oman kulttuurin symboleja vastaan. Luterilaiset taas puolustautuivat fundamentalismia vastaan, jonka he eivät nähneet kuuluvan Suomen kristilliseen perinteeseen. Jatkotutkimuksen kannalta syventyminen vanhempaan suomalaiseen kreationismiin, kuten Uuras Saarnivaaran tai Wiljam Aittalan ajatteluun, auttaisi ymmärtämään suomalaista kreationismia. Myös 1980-luvun alussa Suomessa käydyn kreationistisen keskustelun avaaminen antaisi tälle tutkimukselle tapaustutkimuksellisen vastinparin.