Abstract The aim of this study is to determine the phases of development and the present state of the parsonages of the Evangelic Lutheran Church of Finland built before 1940. The study also surveyed the ownership and current use of preserved parsonages. A summary was compiled of what Finnish parsonages actually are today and an estimate was made of what their future could be like in light of the information on their renovation and condition acquired in this study. This study is divided into two main parts. The first part, primarily consisting of literary research, takes a look at parsonage construction and buildings in the overall setting of relevant legislation and historic and social changes. The development of parsonages as building types and courtyards was studied and the effects of structural innovations and customs on construction were examined. In this conjunction the development of the style of parsonages is covered from the 1600s to the present. The second part of the study examines the process of change in parsonages and their repair after the Second World War and analyses changes in milieus and scenery at the end of the 1900s. A significant part of the study consists of a look at the present use of the parsonages included in the study, as well as a review of questions related to their renovation and conservation. Parsonages protected by the Building Conservation Act are examined separately. To assess the current state of parsonages, a field study of 423 parsonages was made. This field study consisted of surveying the present condition of the buildings and milieus, determining their use and ownership, evaluating their chances of being preserved, and determining their history of renovations. Approximately 300 parsonage owners, renters and parish workers were interviewed and all the parsonages and their surroundings were photographed. Four parsonages, which are representative of Finnish parsonages with respect to age, location, history and use, are examined in this study as examples. In 1935 about one fifth of buildings used as parsonages were destroyed. Approximately 560 parsonages built before 1940 still exist. About half of the 357 parsonages owned by parishes are used as parsonages. After the war renovation has changed from upkeep to complete renovation. The examination of the current state and condition of parsonages indicated that too thorough renovation is the greatest threat to the buildings. The study looks into the possibilities and problems involved in the various uses and repair methods of old parsonages. However, it is not possible to present only one recommended model for use or renovation.

Abstract Three-dimensional scene reconstruction has been an important area of research for many decades. It has a myriad of applications ranging from entertainment to medicine. This thesis explores the 3D reconstruction pipeline and proposes novel methods to improve many of the steps necessary to achieve a high quality reconstruction. It proposes novel methods in the areas of depth sensor calibration, simultaneous localization and mapping, depth map inpainting, point cloud simplification, and free-viewpoint rendering. Geometric camera calibration is necessary in every 3D reconstruction pipeline. This thesis focuses on the calibration of depth sensors. It presents a review of sensors models and how they can be calibrated. It then examines the case of the well-known Kinect sensor and proposes a novel calibration method using only planar targets. Reconstructing a scene using only color cameras entails di_erent challenges than when using depth sensors. Moreover, online applications require real-time response and must update the model as new frames are received. The thesis looks at these challenges and presents a novel simultaneous localization and mapping system using only color cameras. It adaptively triangulates points based on the detected baseline while still utilizing non-triangulated features for pose estimation. The thesis addresses the extrapolating missing information in depth maps. It presents three novel methods for depth map inpainting. The first utilizes random sampling to fit planes in the missing regions. The second method utilizes a 2nd-order prior aligned with intensity edges. The third method learns natural filters to apply a Markov random field on a joint intensity and depth prior. This thesis also looks at the issue of reducing the quantity of 3D information to a manageable size. It looks at how to merge depth maps from multiple views without storing redundant information. It presents a method to discard this redundant information while still maintaining the naturally variable resolution. Finally, transparency estimation is examined in the context of free-viewpoint rendering. A procedure to estimate transparency maps for the foreground layers of a multi-view scene is presented. The results obtained reinforce the need for a high accuracy 3D reconstruction pipeline including all the previously presented steps. / Tiivistelmä Kolmiuloitteisen ympäristöä kuvaavan mallin rakentaminen on ollut tärkeä tutkimuksen kohde jo usean vuosikymmenen ajan. Sen sovelluskohteet ulottuvat aina lääketieteestä viihdeteollisuuteen. Väitöskirja tarkastelee 3D ympäristöä kuvaavan mallin tuottamisprosessia ja esittää uusia keinoja parantaa korkealaatuisen rekonstruktion tuottamiseen vaadittavia vaiheita. Työssä esitetään uusia menetelmiä etäisyyssensoreiden kalibrointiin, samanaikaisesti tapahtuvaan paikannukseen ja kartoitukseen, syvyyskartan korjaamiseen, etäisyyspistepilven yksinkertaistamiseen ja vapaan katselukulman kuvantamiseen. Väitöskirjan ensi osa keskittyy etäisyyssensoreiden kalibrointiin. Työ esittelee erilaisia sensorimalleja ja niiden kalibrointia. Yleisen tarkastelun lisäksi keskitytään hyvin tunnetun Kinect-sensorin käyttämiseen, ja ehdotetaan uutta kalibrointitapaa pelkkiä tasokohteita hyväksikäyttäen. Pelkkien värikameroiden käyttäminen näkymän rekonstruointiin tuottaa erilaisia haasteita verrattuna etäisyyssensoreiden käyttöön kuvan muodostamisessa. Lisäksi verkkosovellukset vaativat reaaliaikaista vastetta. Väitös tarkastelee kyseisiä haasteita ja esittää uudenlaisen yhtäaikaisen paikannuksen ja kartoituksen mallin tuottamista pelkkiä värikameroita käyttämällä. Esitetty tapa kolmiomittaa adaptiivisesti pisteitä taustan pohjalta samalla kun hyödynnetään eikolmiomitattuja piirteitä asentotietoihin. Työssä esitellään kolme uudenlaista tapaa syvyyskartan korjaamiseen. Ensimmäinen tapa käyttää satunnaispisteitä tasojen kohdentamiseen puuttuvilla alueilla. Toinen tapa käyttää 2nd-order prior kohdistusta ja intensiteettireunoja. Kolmas tapa oppii filttereitä joita se soveltaa Markov satunnaiskenttiin yhteisillä tiheys ja syvyys ennakoinneilla. Tämä väitös selvittää myös mahdollisuuksia 3D-information määrän pienentämiseen käsiteltävälle tasolle. Työssä selvitetään, kuinka syvyyskarttoja voidaan yhdistää ilman päällekkäisen informaation tallentamista. Työssä esitetään tapa jolla päällekkäisestä datasta voidaan luopua kuitenkin säilyttäen luonnollisesti muuttuva resoluutio. Viimeksi, tutkimuksessa on esitetty läpinäkyvyyskarttojen arviointiproseduuri etualan kerroksien monikatselukulmanäkymissä vapaan katselukulman renderöinnin näkökulmasta. Saadut tulokset vahvistavat tarkan 3D-näkymän rakentamisliukuhihnan tarvetta sisältäen kaikki edellä mainitut vaiheet.