Abstract This research examines the lower edge of arable land in cultivating littoral land and its effects on spring sowing Central Ostrobothnia and in the southern areas of Northern Ostrobothnia. This doctoral thesis develops methods to raise the lower edge of arable land in low littoral land. The methods are based on contribution margin, the gross profil of yield, the relocation of dry margin and the realigning of littoral land's area descriptor. In addition, outdated littoral land profil and loss evaluation criteria are renewed. The objective of the research is to decrease environmental damages and to improve cultivation. Another objective in raising the lower edge of arable land is to enhance the forming of protective noncultivated belts. Ten lakes from the hydrologic areas of the rivers Perhonjoki, Kalajoki and Pyhäjoki were chosen for the research, one half of them were in their natural state and the other half were regulated. The research consisted of comparing the sowing dates and patch yields (moisture content 14%) of the sample parcels (104 observations) chosen from littoral land around the lakes to the corresponding figures of sample parcels selected from outside the areas influenced by water level variation. The findings are from 1985–1991 and 1996–1998. The cultivated plants were barley, oats and hay. The sample area research was completed with interviews. Furthermore, the research examined the dependence of air pore space of the soil cultivation layer on the dry margin. The research result indicate that the lower edge of arable land has to be raised, for lakes in their natural state the rise would be on average 35 ± 4 cm (67 observations) and for regulated lakes on average 39 ± 4 cm (61 observations). The minimum dry margins required by soil cultivation and sowing will be 69 ± 5 cm (67 observations) and 78 ± 5 cm (61 observations). Thus, the lowest part of the waterfront will not be cultivated anymore. The contribution margin of the field is not changed. Sowing can be done earlier and air pore space and viability increase. The condensation detriment of the soil cultivation layer, the workload needed for cultivation and the nutrient load in hydrologic areas will be decreased. Measuring and locating protective non-cultivated belts becomes easier. The state of environment is improved. The evaluation of profit and loss is modernized. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan rantamaiden viljelyksessä pellon alarajaa ja sen vaikutuksia kevätkylvöihin Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaan eteläisellä osalla. Työssä kehitetään katetuottoon, sadon bruttotuottoon, kuivavaran siirtoon ja rantamaan pinta-alan kuvaajan oikaisuun perustuvat menetelmät pellon alarajan määrittämiseksi alavilla rantamailla. Samoin pyritään nykyaikaistamaan rantamaiden hyödyn- ja vahingonarviointia. Tutkimuksen tavoitteena on vähentää viljelyn aiheuttamia ympäristöhaittoja sekä parantaa samalla itse viljelyä. Pellon alarajan määrittämisen yhteydessä on tavoitteena edistää myös suojavyöhykkeiden perustamista. Kohdejärvinä oli Perhonjoen, Kalajoen ja Pyhäjoen vesistöjen kymmenen järveä, joista puolet oli luonnontilaisia ja puolet säännösteltyjä. Järvien rantatiloilta valittujen koelohkojen (104 kpl) kylvöaikoja ja ruutusatoja (kosteuspitoisuus 14 %) verrattiin vedenkorkeuksien vaihteluista riippumattomien vertailulohkojen vastaaviin arvoihin. Havaintovuodet olivat 1985–1991 sekä 1996–1998. Viljelykasveja olivat ohra ja kaura sekä heinä. Koealuetutkimuksia täydennettiin haastatteluina. Lisäksi tarkasteltiin muokkauskerroksen ilmahuokostilan riippuvuutta kuivavarasta määritettynä järven vedenkorkeudesta. Tutkimustulosten mukaan pellon alarajaa on korotettava nykyisestään luonnontilaisilla järvillä keskimäärin 35 ± 4 cm (n = 67) ja säännöstellyillä järvillä keskimäärin 39 ± 4 cm (n = 61). Kylvön vaatimat kuivavarat määritettyinä järvien vedenkorkeuksista tulevat olemaan vastaavasti 69 ± 5 cm (n = 67) ja 78 ± 5 cm (n = 61). Tällöin rantalohkon alavimmalta osalta viljely poistuu. Pellon katetuotto ei muutu. Kylvö aikaistuu, ilmahuokostila kasvaa ja kulkukelpoisuus paranee. Muokkauskerroksen tiivistymishaitta ja viljelyn työnmenekki sekä vesistöön kohdistuva ravinnekuormitus vähenevät. Suojavyöhykkeiden mitoitus ja sijoitus helpottuvat. Ympäristön tila paranee. Hyödyn ja vahingon arviointi nykyaikaistuu.