Abstract Point-of-care testing (POCT) is defined as laboratory tests performed outside the traditional clinical laboratory close to the patient at the time and place where care is received, such as hospitals and healthcare centers. The main reason for the use of POCT is that they provide rapid results and enable prompt interventions, with hopefully improved patient outcomes. All phases of laboratory procedure are included in POCT offering many opportunities for errors, which can influence on patients’ treatment. The measurements are more often performed by nurses than by laboratory professionals. These nurses have different kinds of professional backgrounds, e.g. public health nurses, registered and practical nurses, with minimal or no knowledge of laboratory procedures. The aim of the study was to develop a two-step training and management strategy for nurses to do POCT in hospital and primary healthcare center. In accordance with the strategy, with reasonable investment of laboratory resources, designated contact nurses were first trained in POCT by laboratory professionals, after which the contact nurses trained other nurses in POCT their respective units. Blood glucose, the most common point-of-care (POC) test, was chosen as an example to investigate the influence of training on the quality of the test performed by nurses. The quality of blood glucose measurements was studied by analyzing the control results obtained by nurses and biomedical laboratory scientists (BLSs). The study participants included nurses who were either untrained or trained to do POCT by using the developed interactive two-step training strategy. In conclusion, the nurses trained by using interactive two-step strategy achieved near-similar quality of blood glucose measurements as BLSs. The good quality of glucose measurements, once achieved by training, was also sustained in the long-term. / Tiivistelmä Määritelmän mukaan vieritutkimuksiksi kutsutaan laboratoriotutkimuksia, joita tehdään perinteisen laboratorion ulkopuolella, tarvittaessa lähellä potilasta sairaalassa ja perusterveydenhuollon alueella. Pääasiassa vieritutkimuksia tehdään silloin kun tulos halutaan saada nopeasti ennen hoitopäätöstä tai tulevaa toimenpidettä. Vieritutkimusten tekeminen sisältää kaikki laboratoriotyön vaiheet ja jokaisessa vaiheessa on mahdollisuus tehdä virheitä, jotka voivat vaikuttaa potilaiden hoitoon. Laboratorioammattilaisten sijaan määrityksiä tekevät yhä useammin hoitajat sairaalan eri yksiköissä ja perusterveydenhuollon alueella. Näillä hoitajilla on erilainen ammatillinen peruskoulutus, kuten perushoitajan tai sairaanhoitajan koulutus, ja heillä on vähän tai ei ollenkaan tietoa laboratoriomenetelmistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää hoitajien vieritutkimustoimintaan koulutus- ja hallintomalli, joka toimisi sekä sairaalassa että terveyskeskuksessa. Strategian perusteena oli käyttää suhteellisen vähän laboratorioresursseja ja päästä silti hyvään laadulliseen lopputulokseen. Strategiaksi valittiin kaksiportainen, vuorovaikutteinen koulutusmalli, jossa laboratorioammattilaiset kouluttivat sairaalan ja perusterveydenhuollon yksiköissä ns. yhdyshenkilöt, jotka puolestaan kouluttivat edelleen oman yksikkönsä muut hoitajat tekemään vieritutkimuksia. Veren glukoosimääritys, joka on yleisin vieritutkimus, valittiin esimerkkitutkimukseksi tutkittaessa koulutuksen vaikutusta hoitajien tekemien vieritutkimusten laatuun. Veren glukoosimääritysten laatutasoa tutkittiin analysoimalla hoitajien ja laboratoriohoitajien tekemien kontrollinäytteiden tuloksia. Tutkimukseen osallistui hoitajia, jotka oli koulutettu kehitetyllä vuorovaikutteisella kaksiportaisella koulutusstrategialla vieritutkimusten tekemiseen, sekä hoitajia, jotka eivät olleet saaneet vastaavaa koulutusta. Koulutusmallin avulla hoitajien suorittamien vieritutkimusten laatu parani ja he saavuttivat lähes saman laatutason kuin laboratoriohoitajat. Hyvä, kerran saavutettu glukoosimääritysten laatutaso säilyi myös pitkällä aikajaksolla.