Abstract Kindergartens were established as part of the educational system in the period of autonomy under Russia, but they were subjected to social administration soon after independence. The causes of this decision and its consequences on the development of kindergarten work have been considered in various contexts. The current study aims to establish the kind of pedagogical frame of reference that the Finnish kindergarten institution was associated with in its early decades, how the administration of kindergarten work developed and how these approaches were reflected in the emergence of the first northern Finnish kindergartens by 1938. The theoretical frame of reference for my discussion is formed by the kindergarten philosophy based on Central European roots that was applied in Finland after the mid-19th century. The basis for this approach implemented in different forms was provided by kindergarten activities based on the views of Friedrich Fröbel (1782–1852). The goal has been to make visible the early times of local kindergartens, the main phases of change in the development of central administration, and the impact of administrative measures on municipal decisions in promoting, supporting and even restricting them. The most common growth factor in northern Finnish towns was the increase in industry and trade, with improved traffic communication as an essential prerequisite. Crowded living conditions of the industrial population in the suburban areas, the fact that both of the parents were working, and long working days made the living conditions of smallest children in particular insecure and unfavourable for growth. Meanwhile the northern border towns wanted opportunities for physical exercise and various activities for children to counterbalance the licentcious life on the streets and the bad influences arising from it. Due to a limitation of resources, the changes in this sector of administration in the early years of national independence did not meet the requirements set for kindergarten work. The act on the conditions for state subsidies promoted the foundation of kindergartens and expansion of the work, but obscured pedagogical goals led to a criticism of the changes in the administrative sector. A contradiction arose between early years education and kindergarten work, aiming at reincorporating kindergarten activities into popular education on the one hand, and fearing that its school-like nature would supersede the social-pedagogical objectives of kindergarten work on the other hand. The pedagogical content of kindergarten work was guaranteed, however, by the Act on State Subsidies for Kindergartens. / Tiivistelmä Lastentarhat luotiin autonomian aikana osaksi opetusjärjestelmää, mutta toiminta siirrettiin pian itsenäistymisen jälkeen sosiaalihallinnon alaisuuteen. Ratkaisun syitä ja vaikutuksia lastentarhatyön kehittymiseen on arvioitu eri yhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaiseen pedagogiseen viitekehykseen maamme lastentarhainstituutio liitettiin alkuvuosikymmeninään, millä tavoin lastentarhatoiminnan hallinto kehittyi ja miten ratkaisut heijastuivat Pohjois-Suomen ensimmäisten lastentarhahankkeiden toteutumiseen vuoteen 1938 mennessä. Tarkastelun teoreettisen viitekehyksen muodostaa 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa sovellettu ja keskieurooppalaisiin juuriin perustunut lastentarha-ajattelu. Lähtökohtana oli Friedrich Fröbelin (1782–1852) kasvatusfilosofisiin näkemyksiin perustunut lastentarhatoiminta, josta oli kehittynyt jo Saksassa kaksi suuntausta: yleistä kansanopetusta palveleva, koulukokonaisuuteen kuuluva opetus ja sosiaalipedagogisesti painottunut, ensisijaisesti turvattomien ja vähäosaisten lasten auttamiseen keskittyvä huolenpito ja kasvatus. Tässä kasvatuksen historiaa käsittelevässä tutkimuksessa yhdistyvät makro- ja mikrotason tutkimusmenetelmät. Tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi paikallisten lastentarhojen alkutaivalta, keskushallinnon kehittymisen tärkeimpiä muutosvaiheita ja hallinnon toimenpiteiden vaikutusta kuntakohtaisiin ratkaisuihin niiden edistäjänä, tukijana ja rajoittajanakin. Pohjois-Suomen kaupunkien yleisin kasvutekijä oli teollisuuden ja kaupankäynnin lisääntyminen, jonka keskeisenä edellytyksenä olivat parantuneet liikenneyhteydet. Teollisuusväestön ahdas asuminen esikaupunkialueilla, molempien vanhempien työssäkäynti ja pitkät työpäivät tekivät varsinkin pienimpien lasten elinolot turvattomiksi ja kasvun kannalta epäedullisiksi. Pohjoisessa rajakaupungissa taas kaivattiin lapsille liikunta- ja toimintamahdollisuuksia vastapainoksi katujen epäsiveelliselle elämänmenolle ja siitä saataville huonoille vaikutteille. Valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina toteutunut hallinnonalan muutos ei kaventuneitten toimintaresurssien vuoksi vastannut lastensuojelutyölle asetettuja vaatimuksia. Valtionavun ehdot määrittävä laki edisti lastentarhojen perustamista ja työn laajentumista, mutta pedagogisten päämäärien hämärtyminen johti hallintoalan muutokseen kohdistuneeseen arvosteluun. Alkuopetuksen ja lastentarhatyön välille kehittyi vastakkainasettelu, jossa ajettiin toisaalta lastentarhatoiminnan palauttamista kansanopetuksen yhteyteen ja toisaalta taas pelättiin, että koulumaisuus syrjäyttää lastentarhatyön sosiaalipedagogiset päämäärät. Kasvatuksen arvostuksen lasku kulminoitui lastensuojelulaissa: lastentarhatyöstä tuli kuntahallinnossa huoltolautakunnan alaista toimintaa. Ratkaisussa määriteltiin lastentarhat ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi ja rinnastettiin varsin ylimalkaisesti irtolaisten ja alkoholistien parissa tehtävään huoltotyöhön. Lastentarhatyön pedagogisen sisällön takasi kuitenkin laki lastentarhojen valtionavusta. Se määritteli lasten kasvuolosuhteiden vähimmäisvaatimukset ja edellytti pätevän henkilökunnan käyttöä, joten vankan koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien työssä säilyi lastentarhapedagogiikan ja sosiaalisen auttamistyön yhteys. Lastentarhatyön taustavoimissa toimi enimmäkseen eri alojen opettajia, jotka olivat työssään todenneet lastentarhakasvatuksen myönteisen merkityksen.