Abstract Heavy menstrual bleeding causes significant health and social problems for up to 30% of women at some point of their lives. Medical treatment is not always sufficient or tolerated by women. Hysterectomy is a definitive solution, but it is a major operation associated with long disability and potential severe complications. Endometrial ablation techniques have been developed to avoid the risks related to hysterectomy. Further evolution of these techniques also offers a possibility of a quick and simple outpatient procedure. This study evaluated the long-term effects of endometrial ablation on heavy menstrual bleeding and later endometrial diagnostics. Another aim was to compare the costs when the procedure was performed in different settings. Finally, the effect of hyaluronic acid gel on intrauterine adhesion formation was assessed. Endometrial ablation had a good long-term effect on heavy menstrual bleeding in a retrospective study of 172 women, and up to 84% avoided hysterectomy during the follow-up time mean of 5 years. Seventy-six per cent of the patients were satisfied with the procedure. Due to the formation of intrauterine adhesions, prior endometrial ablation compromised later diagnostics of endometrium, and outpatient endometrial sampling failed in 23% of 57 women who had undergone endometrial ablation a mean of 6 years earlier, but that did not seem to have clinical importance. In a prospective, randomized and double-blind pilot study of 36 patients, hyaluronic acid gel did not prevent the formation of intrauterine adhesions. In a cost-minimisation analysis based on real resource use, performing endometrial ablation as an outpatient procedure under local anaesthetic instead of a day case procedure performed in the operating theatre under general anaesthetic reduced the costs significantly, from 1,865 to 1,065 euros. In conclusion, the results of this study suggest that endometrial ablation is a good alternative for the treatment of heavy menstrual bleeding, and remarkable cost savings can be achieved by taking the procedure out of the operating theatre. The formation of intrauterine adhesions is common and cannot be prevented with hyaluronic acid gel. / Tiivistelmä Runsaat kuukautiset aiheuttavat merkittävää terveydellistä ja sosiaalista haittaa jopa kolmasosalle naisista jossain elämänvaiheessa. Lääkehoito ei aina ole riittävä, eivätkä kaikki naiset voi tai halua käyttää sitä. Kohdunpoisto on lopullinen ratkaisu, mutta se on iso leikkaus, johon liittyy pitkä työkyvyttömyys ja vakavien komplikaatioiden riski. Näiden riskien välttämiseksi on kehitetty kohdun limakalvon tuhoavia tekniikoita, joista nykyisin eniten käytetty on limakalvon tuhoaminen lämpöhoidon avulla. Nykytekniikoilla toimenpide voidaan myös tehdä helposti ja nopeasti polikliinisesti. Tässä tutkimuksessa arvioitiin kohdun limakalvon lämpöhoidon pitkäaikaisvaikutuksia runsaiden kuukautisten hoidossa ja sen vaikutusta myöhemmin tapahtuvaan kohdun limakalvon diagnostiikkaan. Niin ikään verrattiin päiväkirurgisen ja polikliinisen toimenpiteen kustannuksia. Lopuksi tutkittiin pystytäänkö hyaluronihappogeelin avulla estämään kohdunsisäisten kiinnikkeiden muodostumista. Lämpöhoidolla oli hyvä pitkäaikaisvaikutus runsaisiin kuukautisiin 172 naista käsittäneessä retrospektiivisessä tutkimuksessa, ja kohdunpoistolta välttyi keskimäärin 5 vuoden seuranta-aikana 84 % naisista. 76 % naisista oli tyytyväisiä hoitoon. Lämpöhoidon aiheuttamat kohdunsisäiset kiinnikkeet vaikeuttivat myöhempää kohdun limakalvon diagnostiikkaa. Polikliininen imunäytteen otto ei onnistunut 23 %:lla 57 potilaasta, joille oli tehty lämpöhoito keskimäärin 6 vuotta aikaisemmin. Tällä ei kuitenkaan näyttänyt olevan juurikaan kliinistä merkitystä. 36 potilasta käsittäneessä, prospektiivisessa, satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa hyaluronihappogeelin avulla ei pystytty estämään kohdunsisäisten kiinnikkeiden muodostumista. Todelliseen resurssien käyttöön perustuvassa kustannusten minimointianalyysissa todettiin, että tekemällä lämpöhoito polikliinisesti paikallispuudutuksessa leikkaussalissa nukutuksessa tehtävän toimenpiteen sijasta, kustannukset laskevat 1865 eurosta 1065 euroon. Tämän tutkimuksen perusteella kohdun limakalvon lämpöhoito tarjoaa hyvän vaihtoehdon runsaiden kuukautisten hoitoon, ja sen kustannuksia voidaan merkittävästi pienentää tekemällä toimenpide polikliinisesti. Kohdunsisäisten kiinnikkeiden muodostuminen on tavallista, eikä sitä pystytä estämään hyaluronihappogeelin avulla.

Abstract Gastric erosions are superficial mucosal breaks. With the exception of bleeding, they are considered harmless, but their aetiology, histopathology and long-term course have remained unknown and even the evolution of gastritis in patients with gastric erosions is unclear. The present study aimed to solve clinical significance and pathology of gastric erosions in a long-term follow-up study. Initially, 117 patients and 117 controls were studied in 1974–1981, and a follow-up study was performed in 1996. We evaluated the presence of Helicobacter pylori and Herpes simplex virus (HSV) infections, use of NSAIDs and alcohol, smoking, and assessed features of gastric histopathology. For follow-up, 52 patients and 66 controls were available. In the follow-up visit, 39% patients still had gastric erosions while 11% of the controls had developed erosions (p = 0.001). In H. pylori-positive subjects, peptic ulcer or a scar was more common in patients (17%) than in controls (4%, p = 0.006), but otherwise no increased morbidity or mortality was seen. High antibody titres against HSV predicted the persistence of erosions (p = 0.000), but H. pylori infection, use of NSAIDs, alcohol or smoking were not associated. Initially, inflammation was more active in the region of erosions than elsewhere in the antral mucosa, and more active inflammation in the erosion was associated with HSV seropositivity, H. pylori infection and the recent use of NSAIDs. Initially, H. pylori-positive subjects with chronic or recurrent erosions had higher scores of neutrophils compared to those with non-chronic/non-recurrent erosions. In H. pylori-positive subjects, body gastritis was initially less active in the patient group. With time, antral gastritis worsened only in the patient group. In H. pylori-negative subjects, there was no evolution of gastritis. These results show that a significant proportion of gastric erosions are chronic/recurrent but mostly without serious complications. However, H. pylori-positive patients have a significant risk to develop a peptic ulcer. A significant proportion of chronic gastric erosions is related to HSV infection. Focally enhanced inflammation modified by HSV or NSAID may be important in the pathogenesis of gastric antral erosions. Active inflammation in the erosions seems to predict their chronicity/recurrency. Patients with erosions share the characteristics of gastritis of the duodenal ulcer phenotype. / Tiivistelmä Eroosiot ovat mahalaukun pinnallisia limakalvovaurioita. Niitä pidetään vaarattomina lukuun ottamatta niihin liittyvää verenvuototaipumusta. Niiden etiologiaa, histopatologiaa ja taudinkulkua ei tunneta. Ei myöskään tiedetä eroosiopotilaiden mahan limakalvon tulehduksen kulkua. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mahalaukun eroosioiden kliininen merkitys ja patologia pitkäkestoisena seurantatutkimuksena. Alkujaan 117 potilasta ja 117 kontrollihenkilöä tutkittiin vuosina 1974–1981, ja seurantatutkimus tehtiin vuonna 1996. Selvitimme helikobakteerin ja Herpes simplex -viruksen (HSV) aiheuttamien infektioiden, tulehduskipulääkkeiden (NSAID) ja alkoholin käytön, sekä tupakoinnin esiintymistä. Lisäksi tutkimme histopatologisesti mahalaukun limakalvoa. Lopulta oli 52 potilaan ja 66 kontrollihenkilön aineisto käytettävissä. Seurantakäynnillä 39 prosentilla potilaista oli yhä mahalaukun eroosioita, kun taas kontrolliryhmästä vain 11 prosentilla oli kehittynyt eroosioita. Helikobakteeri -infektoituneilla maha- tai pohjukaissuolen haava/arpi oli yleisempää eroosioryhmässä (17 %) kuin kontrolleilla (4 %), mutta muuten ei esiintynyt lisääntynyttä sairastuvuutta tai kuolleisuutta. Tulehdus oli aktiivisempaa eroosioissa kuin viereisellä limakalvolla, ja tämä tulehdus liittyi korkeisiin HSV-vasta-ainetasoihin, helikobakteeri-infektioon ja NSAID:n käyttöön. Korkeat HSV-vasta-ainetasot ennustivat eroosioiden pysyvyyttä. Ensimmäisellä käynnillä aktiivinen tulehdus eroosioissa oli voimakkaampaa niillä helikobakteeri-infektoituneilla, joilla eroosiot olivat pysyviä kuin niillä, joilla eroosiot eivät uusineet. Helikobakteeri-infektoituneilla eroosiopotilailla mahalaukun runko-osan limakalvon tulehdus oli aluksi vähemmän aktiivista kuin vastaavilla kontrolliryhmän henkilöillä, mutta ajan myötä mahalaukun corpusosan limakalvon tulehdus voimistui vain eroosioryhmällä. Limakalvotulehdus ei edennyt helikobakteeri-infektoitumattomilla henkilöillä. Tulokset osoittavat, että merkittävä osa mahalaukun eroosioista on kroonisia/toistuvia, mutta enimmäkseen ilman vakavia komplikaatioita. Kuitenkin helikobakteeri-infektoituneilla eroosiopotilailla on merkittävä riski saada maha- tai pohjakaissuolen haava. HSV- infektio liittyy merkittävään osaan kroonisia mahalaukun eroosioita. Paikallisella tulehdusaktiivisuudella, jota HSV ja NSAID:n käyttö muokkaavat, saattaa olla tärkeä rooli eroosioiden synnyssä ja niiden kroonistumisessa. Eroosiopotilailla on samanlainen mahalaukun limakalvon tulehduksen jakauma kuin pohjakaissuolihaavaa sairastavilla.