Abstract Gastric erosions are superficial mucosal breaks. With the exception of bleeding, they are considered harmless, but their aetiology, histopathology and long-term course have remained unknown and even the evolution of gastritis in patients with gastric erosions is unclear. The present study aimed to solve clinical significance and pathology of gastric erosions in a long-term follow-up study. Initially, 117 patients and 117 controls were studied in 1974–1981, and a follow-up study was performed in 1996. We evaluated the presence of Helicobacter pylori and Herpes simplex virus (HSV) infections, use of NSAIDs and alcohol, smoking, and assessed features of gastric histopathology. For follow-up, 52 patients and 66 controls were available. In the follow-up visit, 39% patients still had gastric erosions while 11% of the controls had developed erosions (p = 0.001). In H. pylori-positive subjects, peptic ulcer or a scar was more common in patients (17%) than in controls (4%, p = 0.006), but otherwise no increased morbidity or mortality was seen. High antibody titres against HSV predicted the persistence of erosions (p = 0.000), but H. pylori infection, use of NSAIDs, alcohol or smoking were not associated. Initially, inflammation was more active in the region of erosions than elsewhere in the antral mucosa, and more active inflammation in the erosion was associated with HSV seropositivity, H. pylori infection and the recent use of NSAIDs. Initially, H. pylori-positive subjects with chronic or recurrent erosions had higher scores of neutrophils compared to those with non-chronic/non-recurrent erosions. In H. pylori-positive subjects, body gastritis was initially less active in the patient group. With time, antral gastritis worsened only in the patient group. In H. pylori-negative subjects, there was no evolution of gastritis. These results show that a significant proportion of gastric erosions are chronic/recurrent but mostly without serious complications. However, H. pylori-positive patients have a significant risk to develop a peptic ulcer. A significant proportion of chronic gastric erosions is related to HSV infection. Focally enhanced inflammation modified by HSV or NSAID may be important in the pathogenesis of gastric antral erosions. Active inflammation in the erosions seems to predict their chronicity/recurrency. Patients with erosions share the characteristics of gastritis of the duodenal ulcer phenotype. / Tiivistelmä Eroosiot ovat mahalaukun pinnallisia limakalvovaurioita. Niitä pidetään vaarattomina lukuun ottamatta niihin liittyvää verenvuototaipumusta. Niiden etiologiaa, histopatologiaa ja taudinkulkua ei tunneta. Ei myöskään tiedetä eroosiopotilaiden mahan limakalvon tulehduksen kulkua. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mahalaukun eroosioiden kliininen merkitys ja patologia pitkäkestoisena seurantatutkimuksena. Alkujaan 117 potilasta ja 117 kontrollihenkilöä tutkittiin vuosina 1974–1981, ja seurantatutkimus tehtiin vuonna 1996. Selvitimme helikobakteerin ja Herpes simplex -viruksen (HSV) aiheuttamien infektioiden, tulehduskipulääkkeiden (NSAID) ja alkoholin käytön, sekä tupakoinnin esiintymistä. Lisäksi tutkimme histopatologisesti mahalaukun limakalvoa. Lopulta oli 52 potilaan ja 66 kontrollihenkilön aineisto käytettävissä. Seurantakäynnillä 39 prosentilla potilaista oli yhä mahalaukun eroosioita, kun taas kontrolliryhmästä vain 11 prosentilla oli kehittynyt eroosioita. Helikobakteeri -infektoituneilla maha- tai pohjukaissuolen haava/arpi oli yleisempää eroosioryhmässä (17 %) kuin kontrolleilla (4 %), mutta muuten ei esiintynyt lisääntynyttä sairastuvuutta tai kuolleisuutta. Tulehdus oli aktiivisempaa eroosioissa kuin viereisellä limakalvolla, ja tämä tulehdus liittyi korkeisiin HSV-vasta-ainetasoihin, helikobakteeri-infektioon ja NSAID:n käyttöön. Korkeat HSV-vasta-ainetasot ennustivat eroosioiden pysyvyyttä. Ensimmäisellä käynnillä aktiivinen tulehdus eroosioissa oli voimakkaampaa niillä helikobakteeri-infektoituneilla, joilla eroosiot olivat pysyviä kuin niillä, joilla eroosiot eivät uusineet. Helikobakteeri-infektoituneilla eroosiopotilailla mahalaukun runko-osan limakalvon tulehdus oli aluksi vähemmän aktiivista kuin vastaavilla kontrolliryhmän henkilöillä, mutta ajan myötä mahalaukun corpusosan limakalvon tulehdus voimistui vain eroosioryhmällä. Limakalvotulehdus ei edennyt helikobakteeri-infektoitumattomilla henkilöillä. Tulokset osoittavat, että merkittävä osa mahalaukun eroosioista on kroonisia/toistuvia, mutta enimmäkseen ilman vakavia komplikaatioita. Kuitenkin helikobakteeri-infektoituneilla eroosiopotilailla on merkittävä riski saada maha- tai pohjakaissuolen haava. HSV- infektio liittyy merkittävään osaan kroonisia mahalaukun eroosioita. Paikallisella tulehdusaktiivisuudella, jota HSV ja NSAID:n käyttö muokkaavat, saattaa olla tärkeä rooli eroosioiden synnyssä ja niiden kroonistumisessa. Eroosiopotilailla on samanlainen mahalaukun limakalvon tulehduksen jakauma kuin pohjakaissuolihaavaa sairastavilla.