No description available.

Abstract A study is made of the dealings of the local people with the Board of Forestry in matters connected with the crown forests of Northern Finland in the 19th century, setting out from the creation of the Forestry Board, the establishment of its ways of working and its local impact on settlement and sources of livelihood. This state of tension was perpetuated by delays in implementation of the Great Partition and by the presence of cottagers and pioneer settlers living in the crown forests. One major question was whether these forests were intended primarily to serve the purposes of state forestry or of settlement in the north of Finland. An account is given of the attitude of the Forestry Board towards the traditional modes of forest use typical of the crown forests, including swidden cultivation, tar burning and the cutting of wood for domestic use. New information is presented on the part played by the Forestry Board in regulating swidden cultivation and tar burning. Another topic not previously addressed is illicit exploitation of the crown forests. This was common practice in the Tornio and Ii river valleys in particular, to the extent that forest wardens on the border with Sweden were supplied with pistols to deal with this threat. The sale of timber cut illegally from the crown forests to sawmills in both Finland and Sweden was widespread, and it was common in the Ii Valley to trade in the timber which the Forestry Board allowed private persons to cut as a form of relief to the poor. The grazing of livestock in crown forests was another bone of contention between Forestry Board officials and the local people, the controversy over cows and what damage they actually did to the crown forests continuing well into the 20th century and ultimately remaining unresolved. Similar disputes arose over spruces carrying beard lichen, on which the reindeer fed, once the demand for spruce pulpwood increased. The actions taking by the foresters in accordance with the law and the demands of their office aroused much criticism in Finland, and this polemic spread to the newspapers, the Diet and the literature of the day. It was the fate of the Forestry Board and its officials to become an object of suspicion and even downright hatred. Their interference with traditional sources of livelihood, modes of land use and ancient rights of exploitation was apt to give rise to friction and maintain an attitude of mistrust on both sides. The present work provides new explanations for the author Pentti Haanpää's famous saying, "Beware of fine gentlemen – and of foresters most of all", and modern forest management conflicts can be appreciated and understood better in the light of these events. / Tiivistelmä Olen tutkinut metsähallituksen ja pohjoissuomalaisten kanssakäymistä ja suhteiden muotoutumista Pohjois-Suomen kruununmetsissä 1800-luvulla. Lähtökohtina ovat metsähallinnon perustaminen, toiminnan vakiinnuttaminen sekä metsähallinnon vaikutus paikallisiin elinkeinoihin ja asutustoimintaan. Kangertelu metsänhoidossa ja liiketoiminnan aloittamisessa sekä yhteenotot paikallisen väestön ja lehdistön kanssa sävyttivät metsähallinnon ensimmäisten vuosikymmenten toimintaa. Hidastunut isojako sekä kruununmetsiin hakeutunut asutus, kruununmetsätorpat ja uudistilat, ylläpitivät jännittynyttä suhdetta. Suuri kysymys oli, olivatko kruununmetsät valtion metsätaloutta vai Pohjois-Suomen asutusta varten. Tutkimuksessa myös selitetään, miten metsähallinto suhtautui perinteisiin, juuri kruununmetsiin suuntautuneisiin metsänkäyttötapoihin, kuten kaskenpolttoon, tervatalouteen ja puun kotitarvekäyttöön. Metsähallinnon osuus kaskeamisen ja tervanpolton ohjailussa nousee esille uudella tavalla. Kruununmetsien haaskaajat eli varkaat ovat myös ennen tutkimaton teema. Kruununmetsien varastaminen oli yleistä erityisesti Tornionjokilaaksossa ja Iijokilaaksossa. Ruotsin rajan läheisyydessä toimineet metsänvartijat jopa aseistettiin pistoolein metsävarkaita vastaan. Varastetun puutavaran toimittaminen niin Suomen kuin Ruotsin sahoille oli maan tapa. Iijokilaaksossa turvauduttiin metsähallinnon käsikauppa- eli lupapuihin, joista tuli köyhäinavun, mutta myös keinottelun muoto. Keinottelu varsinaisilla valtionmailla eli haku uudistilalliseksi vain puutavaran vuoksi, kuuluu myös Pohjois-Suomen metsähistoriaan. Eläinten laiduntaminen kruununmetsissä myös asetti metsähallinnon virkamiehet ja paikallisen väestön vastakkain. Vielä 1900-luvulla lehmä kruununmetsissä oli kiistan kohteena. Lopullista selvyyttä siihen, mitä vahinkoa lehmä teki kruununmetsille, ei saatu koskaan. Lisäksi porojen käyttämät luppopuut eli naavakuuset hiersivät suhteita tilanteessa, jossa kuusipuulle oli syntymässä kysyntää paperipuuna. Metsänhoitajat saivat kritiikkiä toimiessaan viran ja lain vaatimalla tavalla Pohjois-Suomessa. Metsäherroja polemisoitiin sanomalehdissä, valtiopäivillä ja kirjallisuudessa. Metsähallinnon ja metsäherrojen osana oli 1800-luvulla olla epäluulon ja suorastaan vihamielisyydenkin kohteena. Puuttuminen perinteisiin elinkeinoihin, maankäyttötapoihin ja muinaisiin tapaoikeuksiin synnytti kitkaa suhteisiin ja ylläpiti epäluuloa molemmin puolin. Pentti Haanpään teksti "Herroja on epäiltävä aina – metsäherroja yli kaiken" on saanut uutta, selittävää ainesta ympärilleen. Nykyiset metsäkonfliktit avautuvat paremmin ja tulevat ymmärrettävimmiksi 1800-luvun metsähistorian kautta.