Abstract Prosthetic joint infection (PJI) is one of the most devastating complications of hip or knee arthroplasty. Treatment options for PJI include prosthesis retention, prosthesis exchange and salvage procedures (e.g., arthrodesis or amputation). The purpose of this retrospective study is to assess the impact of shortening antibiotic treatment durations in PJIs treated with debridement, antibiotics and implant retention (DAIR) and to evaluate the predictors of DAIR treatment failure for PJIs. A second aim is to evaluate the outcomes and reimplantation microbiologies of PJIs treated with two-stage revision. The main data consist of 197 patients with PJI treated in Oulu University Hospital, Finland, between February 2001 and August 2009. Patients were identified retrospectively using the hospital’s patient databases. The study shows that, if antibiotic treatments for PJI are completed as planned, then DAIR treatment success rates (88%) are excellent. Prolonging antibiotic treatment over three months in total knee arthroplasty PJIs or over two months in total hip arthroplasty PJIs does not seem to offer any additional benefits. The failure of DAIR in the treatment of PJI is independently associated with high leucocyte counts at admission and with ineffective empirical antibiotics. Rifampin combination therapy, especially the combination of rifampin and ciprofloxacin, is significantly associated with successful DAIR treatments of staphylococcal PJIs. Our study also shows that a six-week course of antibiotics between stages is sufficient for treating PJIs with two-stage revision. Positive reimplantation cultures do not seem to be associated with significantly worse outcomes. / Tiivistelmä Tekonivelinfektio on yksi vakavimmista lonkan ja polven tekonivelleikkauksen komplikaatioista. Tekonivelinfektion hoitovaihtoehtoja ovat tekonivelen säästävä hoito, tekonivelen vaihto ja ns. salvage-toimenpiteet (esimerkiksi jäykistys tai amputaatio). Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lyhennetyn mikrobilääkehoidon toimivuutta tekonivelinfektion säästävässä hoidossa. Lisäksi pyrittiin löytämään tekonivelinfektion hoidon epäonnistumiselle altistavia tekijöitä. Tavoitteena oli myös selvittää hoidon tuloksia silloin, kun hoidetaan tekonivelinfektiota kaksivaiheisella revisiolla, sekä tutkia revision toisessa vaiheessa otettavien mikrobinäytteiden merkitystä hoidon onnistumiselle. Tutkimusaineisto koostui 197 potilaasta, joilta hoidettiin tekonivelinfektiota Oulun yliopistollisessa sairaalassa helmikuun 2001 ja huhtikuun 2009 välisenä aikana. Potilastiedot saatiin sairaalan hoitotietojärjestelmästä. Tutkimuksessa todettiin, että lyhyemmällä hoitoajalla voidaan saavuttaa erinomaiset hoitotulokset (88 %) tekonivelinfektion säästävässä hoidossa, jos suunniteltu antibioottihoitoaika voidaan toteuttaa. Yli kahden kuukauden (lonkan tekonivelinfektio) ja kolmen kuukauden (polven tekonivelinfektio) hoitoajasta ei näytä olevan hyötyä säästävässä hoidossa. Lisäksi todettiin, että sairaalaantulovaiheessa mitattu veren leukosyyttiarvo > 10×109/l ja tehoton empiirinen antibiootti ovat itsenäisesti hoidon epäonnistumiselle altistavia tekijöitä. Rifampisiini-yhdistelmähoidon, erityisesti rifampisiini yhdistettynä siprofloksasiiniin, todettiin olevan merkittävästi yhteydessä hoidon onnistumiseen silloin, kun hoidetaan stafylokokki-infektiota tekonivelen säästävällä hoidolla. Tutkimuksemme osoitti myös, että kuuden viikon antibioottihoito on riittävä hoidettaessa tekonivelinfektiota kaksivaiheisella revisiolla. Positiivinen mikrobiviljelynäyte toisen vaiheen leikkauksessa ei näytä olevan yhteydessä huonompaan hoitotulokseen.